Rakennuskustannukset : nousua 4.5% vuoden takaisesta. Tontit : nousua suunnilleen saman verran hinnoissa. Parin vuoden kuluttua energiamääräykset kiristyvät 30-40 % mikä nostaa rakentamisen kustannuksia merkittävästi.
Matti Meikäläisen unelma omakotitalosta karkaa aina vain kauemmaksi.
80% Suomalaisista haluaa asua omakotitalossa. Ja kun asuu vain ehkä 15-20%, on kateellisuus omakotiasujia kohtaan pohjaton tässä maassa. Ja tulevaisuudessa vielä suurempi.
Mikään, ei mikään, tässä maassa aiheuta enemmän kateutta kuin oman talon rakentaminen. Ainut mikä pääsee edes lähituntumaan on uusi auto :)
Että selittäkää vaan tällä palstalla mitä selitätte. Kateus siellä vaan puhuu.
T. Rakentaja :)
Matti Meikäläisen unelma omakotitalosta karkaa aina vain kauemmaksi.
80% Suomalaisista haluaa asua omakotitalossa. Ja kun asuu vain ehkä 15-20%, on kateellisuus omakotiasujia kohtaan pohjaton tässä maassa. Ja tulevaisuudessa vielä suurempi.
Mikään, ei mikään, tässä maassa aiheuta enemmän kateutta kuin oman talon rakentaminen. Ainut mikä pääsee edes lähituntumaan on uusi auto :)
Että selittäkää vaan tällä palstalla mitä selitätte. Kateus siellä vaan puhuu.
T. Rakentaja :)
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ei suuremmin huvittaisi tehdä noita piha- ja lumitöitä, puuhastella ja värkkäillä sitä sun tätä kaiket vapaa-ajat. Nautin rivitaloasumisen helppoudesta nämä poikamiespäivät. Omakotitalojakin on kaikenlaisia, ehkä 10% omakotitalokannasta on edes jollain tavalla hienoja, mutta valtaosa on niitä Kastellin mitäänsanomattomia laatikoita pienellä tontilla. En kadehdi.
ja siinä saa vielä kaupanpäälle naapuritkin.
Omakotitalossa asuessa ei ole naapureita.
Asutko saarella yksin?
Ostettiin syksyllä omakotitalo, minkä jälkeen "ystävät" lakkasivat pitämästä yhteyttä. Uskomatonta.
Näinköhän vai kuvittelet, että ystävät eivät pidä enää yhteyttä? Onko tämä OKT jossain vähän syrjemmässä? Jos on, niin ehkä se on syynä, että kylään ei ole enää niin paljon tunkua?
on pitkä matka kyläilemään.
..mutta koska sosiaalinen statukseni nousi, ei välejä ilmeisesti enää haluta pitää. En ymmärrä.
Ystäväpiiristä tipahti joitakin henkilöitä pois kun talo valmistui.
En pysty eläytymään tuohon, mutta tosiaan näin kävi mulle/meille. Mitä lienee mielessään liikkuvan? Onko sulla aavistusta? Mä en keksi vaikka kuinka yritän eläytyä toisen saappaisiin.
Huom. Nämä "ystävät" asuvat itsekin omakotitalossa.
Itse asumme pk-seudulla -> talo paljon kalliimpi kuin "ystävillämme", jotka lakkasivat pitämästä yhteyttä.
Heikko itsetunto, luulisin. Eivät kestä katsella toisten menestystä. Tai sitten olet huomaamattasi onnellisena kehuskellut taloasi, vaikka toinen on ollut kateudesta vihreä?
Talkoissa kävi osa ystävistä, ja osa tuli tupaantuliaisiinkin ihastelemaan valmista taloa, mutta osa on jäänyt pois. Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että ei meillä taida olla enää kuin yksi sellainen tuttu perhe jäljellä, joka asuu kerrostalossa. He asuvat lisäksi vuokralla, menettivät viime lamassa kaiken.
No, me ollaan laittamassa taloa vuokralle ja muuttamassa vuokralle itsekin. Paikkakunnan vaihto työn perässä, eikä talo mene kaupaksi. Ei vuokralla asuminen tosiaankaan tee ihmisestä huonompaa.
Luuletteko tosiaan, että joku kadehtii teitä jonkun helvetin talon vuoksi? Ja sitten tämä helmi: "Kun sosiaalinen statukseni nousi". Voi kilin kellit :) Asuntolainaa ottamallako se sosiaalinen status nousee?
Olisiko nyt kuitenkin niin, että te itse ette ole kavereillenne muuta jauhanut kuin rakennusprojektianne ja pitäneet luentoa salaojista yms. kiinnostavasta aina nähdessänne?
Ja voisiko kateuden sijaan olla osuvampi arvio, että te luulette olevanne nyt jotenkin parempaa väkeä "sosiaalisen statuksen nousun johdosta" ja olette itse karkoittaneet ystävänne moukkamaisella rehentelyllänne?
taloon kaadu. Mutta jos koko kaveruus alkaa perustua yhden perheen uudelle naperolle/autolle/tönölle, tms tärkeälle, ihmekö tuo jos kaverit kaikkoavat. Ja niitä voi sitten syyttää kateudesta, kun eivät toisten menestystä kestä;)
Mä vaan kerroin, että meillä olisi uusi talo ja mielelläni pitäisin tuparit. Mitään muuta emme ole kommunikoineet.
Yksi "ystävä" jopa löi luurin korvaan.
Ja velkaa tosin on, ja sinäkin varmaan haluaisit ihan ikiomaan taloon, jos vain löytyisi munaa ottaa laina. Ja tietty pitäishän sitä nainenkin ensin jostain yrittää löytää :)
Itsekin ovat menestyneet ihan mukavasti. Mutta eivät näköjään siedä omaa menestymistäni. Sosiaalinen verkosto järkkyi, heidän kehumansa paratiisi on nyt myös itselläni.
Kehuin aikanaan kovasti "ystävieni" taloja ja ilmoitin pyrkiväni samaan.
Ei se mitään, kyllä uusia kavereita onneksi on löytynyt, mutta tunnen tavallaan aika yksinäiseksi itseni tällä pallolla.
Joillekin ihmisille on tärkeää että ystävät ovat samanlaisia.
Ensimmäinen kato kaveripiirissä kävi kun väittelin tohtoriksi. Eivät kaikki kadonneet, mutta eräskin vastasi karonkkakutsuun ettei voi osallistua niin hienoihin juhliin (!) eikä sen jälkeenkään ole halunnut olla missään tekemisissä.
Ja talon kanssa oli aivan sama juttu. Joillekin vain aiheutti liikaa kateutta meidän hyvät virat ja iso talo Espoossa. Ei tulleet tupaantuliaisiin, ksoka ilmoittivat, etteivät tajunneet miksei me voida/haluta olla niin kuin ennekin ja asua vuokralla Itä-Helsingissä. Mutta ei sitä voi suoraan sanoa, että vitutti se jatkuva alkkisten katselu metroasemilla, rikotut polkupyörät ja tuhritut rappukäytävät. Ei halua loukata ihmisiä, joiden on pakko jäädä sinne kun ei muuhun ole vara.
Elämä on nyt vienyt meidät jo niin eri suuntiin, ettei enää meinaa tuntea niitä ihmisiä kun tulevat vastaan. Näyttävät elämän kuluttamilta. Onneksi joitakin ystäviä on kuitenkin niiltäkin ajoilta säilynyt. Ne parhaat, tosiystävät, ovat tallella.
Siis mä joka kerroin että ystävät meni.
Onneksi olkoon, vilpittömästi. Tekstistäsi näkee, että olet nainen. Vaikka oon ite mies niin ihan samantyyppisiä kokemuksia on. Toisen menestys tuntuu olevan niin vitun vaikeaa hyväksyä, ehkä siksi, että itse on jo lukioajoista asettanut itsensä parempaan sosiaaliseen asemaan kuin kaverinsa. Arvojärjestys järkkyy ja kaikki se paskanjauhanta, jota on pitänyt vanhoissa kuvioissa, menettääkin tietty arvonsa saman tien. Ei se ollutkaan sellainen luuseri jonka sen piti olla. Tai jotain sellaista.
Onneksi itselläni etäisyyttä on riittävästi eikä tarvitse kyräillä mitä "ystävien" päässä nykyään liikkuu.
Mäkin tunnen kaksi tohtoria ja yhden proffan ja ne ovatkin aika kivoja tyyppejä :). Ei niitä meidän talo kiinnosta.
Niin, olen 34-vuotias esimiesasemassa työskentelevä insinööri. Naimisissa ja kaksi lasta. Ajan vm. 2006 BMW 320d ja asun omakotitalossa. En minä houraile, että joku on minulle kateellinen yhtään mistään, koska oman käsitykseni mukaan meistä jokainen elää vain omaa elämäänsä. Siinä ei sinun tai naapurin Esan varallisuus paljoa merkitse.
Ainakaan minun "sosiaalinen status" ei ole noussut inssiksi valmistumisen, esimiesasemani, autoni tai omakotiasumisen myötä yhtään mihinkään. Mahdun aivan hyvin samaan pöytään lapsuudenkavereitteni kanssa, joiden ammatillinen kirjo ja tulotaso on hyvinkin heterogeeninen.
Kuvittele sinä sitten olevasi parempi ihminen kuin me muut vain ja ainoastaan sillä perusteella, että asut omakotitalossa. Ei ihme, ettei ystäväsi pidä enää yhteyttä tuollaiseen pässiin.
Vautsi, oikein esimiesasema ja bemari alla. Hienoa, että lämpenit noin, tuota oli ilo lukea.
Sen verran kommenttia, että naimisiin menevät nykyään vain uskovaiset sanonko mä mitkä. Kyllä sen omaisuuden voi kuoleman varalta jakaa testamentissa ihan ilman Jeesustakin.
Ja toi sun bemaris.. tiedätkö sä mitä myötähäpeä tarkoittaa? Tunnen syvästi sitä juuri nyt. Miksi vastaankaan hyypiölle, joka ajaa jollain pippelinjatkeella? No en mä jaksa tätä enää poistaa. Voin vain sanoa sen verran, että naapurisi varmasti mieluusti näkisivät sinun poistuvan takavasemmalle takavetoisella (muut merkithän ovat jo ajat sitten vaihtaneet etuvetoon) autollasi.
K-A-T-E-E-L-L-I-N-E-N esimiesasemastani ja autostani? :)
vastausten määrästä päätellen =D
Että naimisiinmeno on joku uskonnollinen juttu, niinkö? Mistä lähtien, jos saan kysyä? Meinaatko, että vapaa-ajattelijat tai ateistit eivät voi olla naimisissa? Ovatko kirkkohäät ainoa tapa mennä naimisiin?
Ja mitä tuohon BMW-pippelinjatke -juttuun tulee, niin en ihmettele yhtään, että sinulla ei enää ole ystäviä. En edes tiennyt, että joku voi oikeasti ajatella jotain tuollaista jostain automerkistä. Niin, ja en siis ole sama kirjoittaja kuin ed. mainittu BMW:n omistaja.
Ja kun et näemmä tiedä mitään naimisiinmenosta, niin valitettakoon sinua, että BMW ei ole ainoa merkki, joka luottaa edelleen takavetoon. MB ja Jaguar tekevät mm. takavetoisia autoja tietysti kaikki urheiluautot ja edustusautot ovat melkeinpä järjestäen joko taka- tai nelivetoja. Jopa Toyota luottaa vain taka- tai nelivetoon premium-merkissään, eli Lexuksessa.
... että sosiaalisissa taidoissasi voisi olla jotain kehitettävää? Tai että hakeudut jollain tapaa epästabiilien ihmisten ystäviksi?
En voi edes kuvitella tilannetta, että soittaisin jollekin ystävälleni ja tämä lämäisi minulle luurin korvaan. En siis vain voi. Ystäväpiirissäni ei käyttäydytä noin.
Aika paljon harvempi on kateellinen insinöörille, joka on alin mahdollinen akateeminen tutkinto - kuin tohtorille, joka on ylin mahdollinen akateeminen tutkinto.
Ja ehkä sun talosikaan ei ole niin hieno ... ? Ja aika moni tosiaan naureskelee bemarimiehille ;-)
Todennäköisesti kuitenkin kateudettomuus johtuu sinun tapauksessasi siitä, että olet yksioikoinen putkiaivoinen perusinsinööri, etkä varmasti edes huomaa, onko joku kateellinen vai ei. Kysypäas asiaa vaikka vaimoltasi.
olla insinööri.
...minäkin olin sitä mieltä, ettei noin voi tapahtua. Vasta kun kerroin talon ostosta sain luurin korvaani.
Tais sullakin villat kastua kesän sateissa. Parin vuoden päästä valittelet homekeuhkoa ja astmaa...
en oo tekemässä kastellia.
Jaa älvärin "rakentaja"..
saralta kun taloja tuntus tulevan vain kastellilta ja älväriltä.
Onnea sinne neukkukuutioon!
kateellinen ilmottautui!
"Tais sullakin villat kastua kesän sateissa. Parin vuoden päästä valittelet homekeuhkoa ja astmaa... "
Voi tätä tuskaa muiden asiosta...
Rakennuskustannukset ovat nousseet vähemmän kuin hintapyynnit, ja rakennuskustannukset voivat myös kääntyä laskuun (puutavara on jo halvennut, työvoima halpenee syksystä alkaen rak. alalla kunhan into laantuu. Energiamääräysten kiristäminen laskee vanhojen ok-talojen hintoja (lue hesarin juttu tältä päivältä): miksi ostaa vanhanaikainen energiasyöppö kun uuden voi tehdä lähes samaan hintaa. Maan hinta tulee laskemaan myös yleisen hintatason laskiessa.
Mutta tuohon kateuteen vielä: ymmärrän, jos joku haluaa oikeaan ok-taloon, mutta näitä pk-seudun perseenreikätonteilla olevia linnunpönttöjä ei kyllä kannata kadehtia. Kerrostalossa on enemmän yksityisyyden suojaa kuin kuppaisella 500 neliön tontilla. Pitäisikin luopua ok-talo -termin käytöstä kohteissa, joissa tontti on alle 2000 neliötä - oikeastaan tuota pienempien tonttien kaavoittaminen pitäisi lopettaa ainakin ok-tontin nimellä. Henkilökohtaisesti en ole keksinyt, mitä kadehdittavaa on omakotitalossa (ja siihen niin usein liittyvässä sikasuuressa velassa).
mutta ei sitä saa kertoa että kerrostalossakin voi olla yksityisyyttä...
pitäisi kieltää, työt on samat kuin oikeassa OKT:ssa, mutta yksityisyys rivarin luokkaa.
itselläni on Helsingissä juuri sellainen pieni ok-talo pienellä tontilla, mutta en todellakaan
halua edes mitään 2000neliön tonttia. Mitä sillä tekee?
Hyvä aurinkoinen terassi, puuta tai kiveä,
muutama ikivihreä puska,paikka grillille ja pieni kaistale nurmikkoa riittää ihan hyvin.
Ei ole aikaa eikä halua hoitaa jättitonttia.
Toiseksi, jos alkaa multasormia kutittamaan,
sitähän pääsee mökille kyllä tonkimaan sitä
reilut 6000 neliön tonttia.
ja istua samankaltaisten urbaani-urpojen kanssa ruuhkassa. Mitä v*ttua sillä kalliilla ok-talolla postimerkkitontilla tekee, jos/kun siellä ei viihdy vaan pitää paeta mökille. Kyllä on taas persaukista kansaa kusetettu "tiivis ja matala" -paskalla.
että naapurit ei moikkaile keittiön ikkunasta kun ollaan samaan aikaan aamupalalla...
Serkkuni määritteli oikean ok-tontin koon. Pitää olla niin iso tontti että pystyy kusemaan pihapensaan juurelle ilman että naapuri näkee. Siinä on hyvä ja maanläheinen kriteeri.
No maaseudullahan maa on halpaa, joten tuo lienee ihan hyvä määritelmä.
Pk-seudulla meillä on sisävessat, eli ei ole tarvetta kuseksia pitkin tonttia.
Itse taas olen kuullut sellaisen määritelmän riittävästä tontista, että pitää pystyä menemään talonsa katolle alasti ja huutamaan niin paljon kuin kurkusta lähtee ilman että naapuri kuulee tai näkee.
Se on jo nähty ennenkin,talopaketeissa hinnat alkoivat laskea jo parikuukautta sitten))))
Onnea vaan pöntölle kupla rakentajalle.
vuokralla on vissiin kiva tuhnautella? Vinkki, tiliä ei voi tehdä sillä että jättää ostamatta.
velallako voi? Voi pyhä jysäys sentään. Mikäänhän ei muuten takaa sitäkään, että kun (ei jos vaan kun) hinnantarkistus tulee myös Suomeen, koskaan noustaisiin takaisin 2008 alkuvuoden tasolle.
ikuista, niin se vaan on...pieniä notkahduksia voi matkalla olla mutta suunta on selkeästi ylös
Moni haluaisi asua omakotitalossa, mutta toisaalta riittävän moni ymmärtää sen realiteetin, että ensiasunnoksi se on liian kallis ja rahoituspohjaltaan riskialtis. Itsevarma ihminen ei rupea kadehtimaan toisen omaisuutta, koska Matin ja Maijan ei kannata tuijottaa Pentin ja Piian tekemisiä tai asumismuotoa vaan katsoa, mihin heidän rahkeensa riittävät ja olla tyytyväisiä siihen. Muiden elämänlaadun rankkaaminen ja siitä johtuva pyrkyryys johtavat taloudellisiin ongelmiin.
Isäni rakensi pari kesämökkiä ja yhden omakotitalon. Lähes
koko lapsuus ja nuoruus on mennyt kaikenlaisten rakennusprojektien
parissa.
Voin kertoa, että olen kurkkuani myöten täynnä hartiapankkirakentamista.
Jos vain kuulenkin betonimyllyn äänen niin selkäytimestä nousee iso
vitutus.
Omaa (vanhana ostettua) kesämökkiäni korjailen ja paikkailen omaan
tahtiin ilman verenmakuista kiirettä. Rivari sopii meidän perheelle varsin
mainiosti.
Lukuisat ovat ne esimerkit joita olen vierestä seurannut, kun rakennusprojekti
vie rahat ja hajottaa perheen. Bonuksena alkoholiongelma.
Ei hitto vieköön. Joillekin rakentaminen sopii, mutta minulle ei saatana
enää ikinä!!
samaa mieltä kunnes huomasin että tähän maahan mahtuu myös vittumaisia naapureita.
Mieluummin uhraan vuoden pari elämästäni että ei tartte enää välittää, kuin kidun lopun elämääni kusipäiden armoilla.
"paikkailen omaan
tahtiin ilman verenmakuista kiirettä."
Ei ihmiset ole enää nykyisin noin typeriä. Taloprojektiin otetaaan aikaa ja käytetään rahaa.
Vielä 80-luvulla talon rakentaminen on ykkösasia niin pitkään kuin se oli kesken, eikä aikaa käytetty mihinkään muuhun. Kun talo tuli valmiiksi niin sitten ykkösasia oli lainanan nopea takaisin maksu, eikä rahaa käytetty mihinkään muuhun.
Nykyisin taas useimmat elää ihan normaalia elämää myös talon rakentamisen aikana, ei jätetä harrastuksia ja lomilla matkustellaankin kuten normaalisti. Lainan takaisin maksukaan ei ole ykköstavoite vaan sitä voidaan maksaa vähän pidempään, ettei mistään muusta tarvi tinkiä.
Asuttiin ennen rivarissa. Kun perhe kasvoi ja ilmoitettiin sukulaisille ok-talon ostoaikeista niin nämä hermostuivat. Kun ostettiin vanha remppaa vaativa talo, niin lakkasivat soittelemasta kokonaan.
Mä tossa oon pohtinu jo aikaisemmin, mikä tän vois aiheuttaa.
Omalla kohdallani tilanne oli se, että "ystävät" olivat pappa betalar -jengiä ja minä taas perseaukinen oman elämän raivaaja. Vuodet vierivät erilaisissa kerrostalokämpissä lusiessa, mutta samalla alkoi sitä työelämässä vaadittavaa osaamistakin tulla ja varallisuus karttui.
Tuntuu siltä, että ns. omistava luokka ei voi sietää sitä, että joku pääsee omalla työllään nostamaan omaa statustaan. Itse tein töitä noin 20 vuotta, ennen kuin pääsin omaan taloon kiinni. Ja kuinka ollakaan, kukaan vanhoista porvarikavereistani ei halua olla tekemisissä kanssani.
Ei se mitään, mä jatkan samaan malliin, teen kovasti töitä ja opetan lapsiani välittämään myös heikommin pärjäävistä ihmisistä. En äänestä Kokoomusta enkä Kepuja. Onneksi matkan varrella on tullut uusia ystäviä ja onneksi lapseni ovat maailman hienoimpia.
Silti en jaksa olla ihmettelemättä sitä loputonta kateuden syvyyttä, joka meissä monissa tuntuu kaivertavan aivot pihalle. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut voivat pärjätä ihan omalla työllään?