Muuten on opinnot mennyt tosi hyvin ja olen siitä tyytyväinen, mutta yksi asia varjostaa ja siitä yhdestä asiasta on kiinni valmistuminen ja se tekee surulliseksi... Pakkoruotsi.
Ruotsin kieli takkuaa ja pahemman kerran. En osaa sitä paljon mitään, minulla ei ole yhtään motivaatiota opiskella, en halua puhua ruotsia, en tarvitse sitä... Ainut "syy" ruotsin opiskeluun on, että pääsisin valmistumaan. Mutta miten sitä ruotsia voi oppia, jos ei oo motivaatiota ja ruotsin opiskelusta aikaa? Kohtalontovereita? Apuja?
Ruotsin kieli takkuaa ja pahemman kerran. En osaa sitä paljon mitään, minulla ei ole yhtään motivaatiota opiskella, en halua puhua ruotsia, en tarvitse sitä... Ainut "syy" ruotsin opiskeluun on, että pääsisin valmistumaan. Mutta miten sitä ruotsia voi oppia, jos ei oo motivaatiota ja ruotsin opiskelusta aikaa? Kohtalontovereita? Apuja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
minulla vähän samaa ongelmaa. tai ylipäänsä kielien kanssa on takkuamista. kaikki muu sujuu hyvin mutta kieliä en hallitse.
toivottavasti siitä ei jää valmistuminen kiinni.
kaveri oli superhuono ruotsissa.. ei siis osannut oikein MITÄÄN.
mutta pääsi AMK-kurssit läpi ja valmistui, vaikka kokeet oli ihan rimaa hipoen läpi.
Miksi?
koska AMK:t saa rahaa VALMISTUNEISTA, joten niiden on "pakko" päästää porukat valmistumaan.
eli en olisi huolissani, jos kaveri pääsi olemattomalla ruotsilla läpi, pääsee kaikki!
Siitä varmaan ois apua, että kuulis ruotsia. Tv:stä/Yle Areenalta näkee ruotsinkielisiä ohjelmia ja kirjastoista löytyy ruotsinkielistä musiikkia.
Myös netissä pystyy opiskelemaan ruotsia ainakin seuraavalla sivustolla:
http://www.101languages.net/swedish/
kyse ei varmaan ollut siitä etteikö sitä ruotsia opeteta.. mä ymmärsin ainakin ettei motivaatio riitä ja kysyjä etsii keinoa päästä läpi mahd. vähällä lukemisella/vaivalla.
mun vinkki on opetella sitä just sen verran että pääsee just ja just läpi.
Taas sama provo ilmaantunut tännekin.
Voisit jo lopettaa spämmäilyn eri keskustelualueille, kiitos!
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
-----