Mietin että laittaisko vielä tässä iässä (52) elämän uusiks vai päättäiskö että valinnat on jo tämän keikan osalta tehty?
Elämä uusiks
Mohel
21892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos sulla on tilaisuus uusia juutuasi niin
tee se heti . Aikaa myöten mahikset katoavat.
Joten elä kun on sen aika!!!!!!!
Elämää on vielä kolmasosa jäljellä, joten jos kaipaat uusia tuulia, niin siitä vaan. Kaikki on mahdollista:)))
eikä jumahtaa. Elämän uusiksi laittaminen voi olla kipeä ja kova juttu, mutta kannattaa varmasti tehdä. Ja tosiaan ei pidä tehdä hätiköiden, mutta ei myöskään jäädä liian pitkäksi aikaa miettimään - rohkeus voi pettää.
Itse laitan juuri elämääni uusiksi, sattuu ja pahaltakin tuntuu, mutta jos en nyt tee tätä, kuolen ja näivetyn pystyyn (olen kyllä sinua nuorempi, mutta silti!). Ja jos ei uusiksi pistä, usko elämään, siihen että jotain hyvää voi tapahtua ja usko itseen hiipuu aika tehokkaasti.
Joten tsemppiä vaan!
Juuri tuo näivettymisen pelko on minullakin ongelmana. Minulla on elämäni varrella ollut tapana tehdä aika radikaalejakin liikkeitä. Toiset ovat hulluksi haukkuneet, mutta itse en ole (muistaakseni) koskaan katunut. Kuudesti olen sanonut itseni irti vakituisesta työpaikasta. Nyt on kuitenkin kysymyksessä paljon suurempi remontti. Lähtö 30-vuotisesta suhteesta, talosta ja luopuminen turvallisesta vanhuudesta ym. Heitänkö kaikki peliin ?
sinulta meni kaikki uskottavuus.
Luulisi harmittavan?
Näissä lässytyksissä pitää olla varovainen.
Liian pitkään olet viettänyt urautunutta elämää!
Työpaikkojen lukumäärää en edes yritä kohdallani laskea.
Osoitteeni vaihtanut valtakuntaa kuudesti.
Kotimaassa kahdeksan kertaa.
Keikat siihen päälle.
50:n pinnassa pois palkkatyöstä ja työttömäksi.
Muutto ok:sta kerrostalon kolmioon.
Matkoilla 3 - 4kk/vuosi.
Osa vakiopaikassa.
Lukumääräisesti enemmän muualla.
Mitä pelkäät?
Elämä(si) EI ole tyypillinen tapaus.
Pelko(si) voisi olla tyhjyys, ohjelmattomuus, yksinäisyys.
Pitkät ajat muualla, aiheuttaa juurettomuutta, kun yhteisöllisyys puuttuu.
(ei ollut aikaa hoitaa ihmissuhteita)
:))
Kommentistani olisi ollut luettavissa tyypillisyyden tarkoittavan aloittajaa.
Ilmeisesti oma kuvani poikkeaa ympäristön vastaavasta.
Toisaalta kaikkien elämänarvot eivät ole identtisiä.Soveltuvuustestien väittämä.
Pidän enemmän matkan teosta kuin perilläolosta.
Ps. Ihmissuhdeverkostoni on mielestäni laaja ja monikansallinen.
kuten sanoin, olen sinua nuorempi, mutta pakko on pistää uusiksi tai usko elämään loppuu. 30-vuotisesta suhteesta lähtö voi tehdä tiukkaa, mutta ehkä se kannattaa kuitenkin; eihän ne 30 vuotta välttämättä ole olleet niitä elämän parhaita vuosia, ainakaan kaikki.
Ja senkin takia sinulle tsemppiä, että kuulostat aikas paljon eräältä tyypiltä, jonka tunnen, ja jonka toivon uskaltavan tehdä samat ratkaisut kuin sinäkin!
kun kerroit.
Viestini oli enemminkin yleisellä tasolla pohdintaa ja siksi lisäsin päätteet sulkuihin.
Eikö riski kuitenkin ole juuri tuollainen jos ei ole mahdollista ylläpitää "niitä" kansainvälisiä suhteita esim. matkustaa terveydellisistä, taloudellisista ym. syistä ja nämä kotimaan hemmot on taviksina jääneet unholaan.
Toivottavasti en karrikoi liikaa.........
Eihän tässä iässä ole yhtään myöhästä laittaa uusiks.Niin minä aion tehdä ja uusin parasta aikaa.Me tässä iässä ollaan muksut hoidettu jne.Nyt on aika alkaa itseä ajattelemaan.Lykkyä tykö:=)
Minä olen muuttanut/ muuttunut?
elämääni viimeisen vuoden aikana melkoisesti.
Muutosten ei tarvitse olla radikaaleja. Tyylillä : kaikki romukoppaan
Vaan voi tehdä asioita jotka tuovat itselle mielihyvää
Rikastuttavat ja antavat iloa
Aion jatkaa tällä tiellä, en enää palaa entiseen seisahtuneeseen elämään.
Siihen harmauteen, jossa ajattelin kaiken eletyn olevan siinä.
Me olemme suurinpiirtein samanikäiset ja elämällä on meille molemmille vielä paljon annettavaa!!! :)
Tuon ikäisenä ryhdyin hiljalleen lopettelemaan palkkatyössä käymistä.
Muutos kai sekin?
alkaa tässä iässä useimpia meistä nokittamaan kuitenkin. Jos on tarve muutoksiin niin itseään pitäisi kuunnella ja edetä rohkeasti mutta ei ihan summamutikassa. Ainakin kivikuorma kannattaa tiputtaa kelkasta.
tässä iässä?
Jos elät 100-vuotiaaksi, niin olet vasta keski-iässä :=))
Siinähän se. JOS. Jos lehmä osaisi lentää, se ei ehkä olisi lehmä.
Jos tädillä olisi munat...hän paistaisi täytekakkupohjan ja tekisi ihanan mansikkatäytekakun.
Jos minä olisin pitempi, olisin laiha. Jos en olisi näin vanha, olisin nuorempi.
Jos minulla olisi paljon rahaa, olisin rikas.
Jos, jos, jos...............
elämä muuta on kuin jossittelua. Eihän kukaan siitä etukäteen onneks voi tietää.
Mutta kun säilyttää positiivisen elämänasenteen, niin jo sekin voi olla yks pitkän iän salaisuuksista :=))
Olen kuullut jopa 30 vuotiaiden sanovan, ettei tällä
iällä enää kannata tehdä sitä ja sitä.
Ei vielä kannata moista pohtia..koskaan ei tiedä mitä kivaa elämässä edessäpäin tossa iässä : )
uudet, kevyemmät lonkkaproteesit, aurinkosähkörollaattori, katteella, automaattinavigointi, neljä eriväristä, isoa, näppylää: Kauppa, pankki, miehen/naisen hauta ja kirkonportaat.
Kantasoluista kasvatetut hampaat, "toivottavasti laittavat solun oikeinpäin".
Itsestään lämpiävä shaali jossa on hierontanystyrät vakiona.
Lättätöllö joka höpisee omiaan lastenlasten äänellä ja naamalla.
Keittiön munakello joka vastaa jokaiseen höpinään: joo, nii..i, totta puhut, aivan, heh, kyllä,kyllä...
Onhan meillä tulevaisuus ja paljon uusia asioita.
Lapsemme ja lapsenlapsemme pääsevät PALJON helpommalla.
noihin juttuihin ei voi lisätä kuin kilpailutuksen, mutta kuka ja kenet, missä vaiheessa ja miksi.............
**hykerryttävän hauskoja tähän uutuuttaan kiiltävään elämään.........
mutta älä tällä palstalla :-).
Täyttä höyryä vaan kohti live-elämää.