lähtenyt toimimaan?Miten ratkaisette erimielisyyksiä ja ihan käytännön asioita.Itsellä ehkä tulevaisuudessa edessä uusperheen "perustaminen" ja mietityttää miten kaikki toimii vai toimiiko ollenkaan.Kaikki osapuolet ovat meillä ihan järki ihmisiä, ainakin näillä näkymin, mutta ei kai vara venettä kaada...:)Onnistumistarinoitakin olis kiva kuulla...
Miten täällä
on uusperheet
8620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
paljonkaan kuule, näkyy vaan olevan täyttä helvettiä koko touhu, joten itse olen ne ajatukset haudannut...ja eletään kahden kodin suhteessa, omat lapset ja omat tavarat ja rahat. Ei sekoteta pakkaa...
Eipä ihmisillä ole paljoa tarvetta onnistuneista asioista netissä puhua kun ei haeta johonkin ratkaisua tai muuta vastaavaa.
Minun juttuni tuolla alempana: kunnianosoitus äidille ja isälle.
Itse olen henkilökohtaisesti huomannut että ei ikinä kannate lasten kuullen tai muutenkaan puhua pahaa toisesta vanhemmasta. Pitää kunnioittaa ex-puolison omaa elämää niin hänkin kunnioittaa sinun. Vaikka nyt tuntuukin välillä pahalta niin lapset kuitenkin aistivat ristiriitaisuudet ja ne vaikuttavat vielä myöhemmässä aikuisiässäkin jos niitä ei osaa lopettaa. Itse muistan viimeisen yön ennen eroilmoitusta vanhemmiltani. Koko yön isä ja äiti "keskustelivat" kiivaasti takkahuoneessa ja aamulla isä nukkui olohuoneessa. Sitten meille ilmoitettiin että isi ja äiti eroavat ja isi muuttaa vähän kauemmaksi ja ero ei ole meidän vika.
Olin tuolloin 9-vuotias ja muistan sen hetken aina koska tajusin että isi ja äiti ei tykkääkkään toisista. Tuollaiset pienet tunnetilan järkytykset ovat jääneet mieleen selvästi. Voisin kuvitella minkälaisia traumoja minulla olisi jos isä ja äiti olisivat vielä toisiaan haukkuneet.
Pitää aina muistaa että lasten tapaamisissa ei ole vanhempien eduista kiinni vaan lasten. Minulla meinasi vähän ärsyttää kun piti suunnitella kaikki menot ex:n mukaan mutta sitten muistin kuinka onnellinen itse olin lapsena kun sain nähdä molempia vanhempia.
Kyse ei todellakaan ole minun tahdosta vaan tottakai lapsen edusta. Lapsi tarvii omaa isää, isäpuoli toki on myös tärkeä mutta oma isä on aina isä, enkä sitä lapseltani riistä pois. Voisi olla että jos en olisi isääni niin usein lapsena nähnyt niin en olisi edes isääni kunnolla tuntenut.
Eli minun neuvoni on: kunnioita jokaista osapuolta , sinun exää, hänen puolisoaan, Miehesi exää ja hänen puolisoaan. uusperheiden lasten kulkemiset etävanhemmillaan ei ole sinulta pois vaan sen rikkaus lapsen elämään. Arki sujuu paljon paremmin, tulet sen huomaamaan. :)
Eiköhän noita elämän kivikoita ja ruusunpiikkejä riitä ihan yhtälailla niin uusioperheille kuin perinteisille ydinperheillekkin. Samalla lailla sitten enempi tai vähempi fiksusti niitä erimielisyyksiä ja käytännön asioita ratkaistaan.
Uusioperheessä tietty on mukana ne exät ja edellisten liittojen lapset. Mitenkään ylitsepääsemättömiä hankaluuksia noistakaan ei tule, kuin korkeintaan poikkeustapauksissa.
Tältä palstalta ei kannata lähteä ottamaan mitään kantaa siitä, että toimiiko uusioperheet ylipäätään. Tänne kun ei kirjoittele ne, joilla menee hyvin - miksi kirjoittaisivatkaan. Vähän sama juttu kuin kävisi tuolla uskottomuus-palstalta lukemassa, että voiko parisuhde ylipäätään toimia. Tai avioeropalstalta tutkimassa, että pysyykö avioliitot yleensäkään kasassa.
vaikka mulla meneekin ihan hyvin nykyään
Tosin mieheni ex anoppi joka kerta tänne tullessaan alkaa vaivaamaan miestäni, pitää sitä ja tätä ja tota tehdä, muuten ei enää pidä mitään yhteyttä mutta jos jotakin pitäisi tehdä niin silloin...
Palstan nimihän on uusperheet.Loogisesti ajatellen täältä voisi kuvitella löytyvän vastauksia mieltä kaihertaviin kysymyksiin vaikka perhe toimisikin.Aika paljon kaikkea negatiivista näyttää olevan...Ehkäpä menen uskottomuuspalstalle kysymään että mitäs sitten kun mies pettää.Ei ole pettänyt mutta jos kuitenkin tulevaisuudessa:) Olen järki ihminen ja odotan sitä muiltakin. Jos joku kuitenkin antaa tunteidensa viedä ei sekään ole mikään paha asia.Pitää vain itse suhtautua siihen asiallisesti.Ei kaikki ex-vaimot ole päästänyt "irti" entisestään ja voihan sen ajatella olevan normaalia.Turha siihen on mukaan lähteä kuitenkaan.Yrittää vaan ymmärtää.Ja aika parantaa.Ei kenenkään käytöstä voi ainakaan parempaan suuntaan muuttaa sillä että puhuu selän takana pahaa?
käyppä tuolta lukemassa meidän arjesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000036577034
Muutoin menee hyvin, mutta päätettiinkin jo alussa että meillä on vain meidän lapsia. Kaikki saman arvoisia.
ajattelin että meillä laitetaan homma toimimaan, halusin itse olla avoin ja ajatteleva aikuinen ,olin valmis ottamaan vastuun mieheni kanssa hänen lapsistaan, olemaan tarvittaessa tukena ja turvana 3.aikuisena....
Niin kauan homma toimi kunnes en enään hypännytkään äidin pillin mukaan, menin väliin kun hän kuristi lasta ruokapöydässä,huomautin siitä että lasten täytyy saada ulkoilua ja liikuntaa säännöllisesti ymsymsyms.
No meillä arki sujuu,vuosia taisteltu vuosia vielä taistellaan...
Sopikaa pelisäännöt selviksi,KAIKKI,raha,kasvatus,tulevaisuus,kulttuuri aivan kaikki.pistäkää vaikka paperille jos ei muuta.
Ja luottamus omaan puolisoon ja yhteiseen tulevaisuuteen auttaa paljon =)