näyttää olevan jotakin galuppeja ja kyselyitä, mää kanssa. Minkä ikäisenä muutitte kotoolta pois, omaan asuntoon?.
Itse muutin 16.v pieneen yksiöön erään pienen kaupungin "kalliiseen" asuntoon. Asunnossa, oli kylpyhuonne (kylpyammeella), yksi huonne ja pikkainen keittiö.
Eipäs siellä juurikaan kerennyt majailla töiden takia, pahimmillaan saattoi työt kestää 23 tuntia putkeen ja ei tosiaakaan pitkien päivien jälkeen jaksannut aina mitään touhuta.
Poikkeuksena, oli 18.v bailut jossa oli riittävästi väkeä, lähemmäksi kolmekymmentä ihmistä ahtautunneena pieneen luukuuni, naapurit muistutti pitkään bailuista, minkäköhän lienee takia?.
Yölläkin onneksi sai osteltua kaikkea tarvittavaa viereisestä huoltsikasta 5.minsan kävelymatka, ei tarvinnut ainaa kelloa stiikata jos jotakin uupui ja ei jaksannut päivällä hakea/ kerennyt kaupasta.
Linkki, ensinmäisen asuntoni kulmilta ja niin tutuksi tullut huoltsikka.
http://omakaupunki.hs.fi/mesta/2412728/Tullinpuomin Shell
Itse muutin 16.v pieneen yksiöön erään pienen kaupungin "kalliiseen" asuntoon. Asunnossa, oli kylpyhuonne (kylpyammeella), yksi huonne ja pikkainen keittiö.
Eipäs siellä juurikaan kerennyt majailla töiden takia, pahimmillaan saattoi työt kestää 23 tuntia putkeen ja ei tosiaakaan pitkien päivien jälkeen jaksannut aina mitään touhuta.
Poikkeuksena, oli 18.v bailut jossa oli riittävästi väkeä, lähemmäksi kolmekymmentä ihmistä ahtautunneena pieneen luukuuni, naapurit muistutti pitkään bailuista, minkäköhän lienee takia?.
Yölläkin onneksi sai osteltua kaikkea tarvittavaa viereisestä huoltsikasta 5.minsan kävelymatka, ei tarvinnut ainaa kelloa stiikata jos jotakin uupui ja ei jaksannut päivällä hakea/ kerennyt kaupasta.
Linkki, ensinmäisen asuntoni kulmilta ja niin tutuksi tullut huoltsikka.
http://omakaupunki.hs.fi/mesta/2412728/Tullinpuomin Shell
Vastaukset 9
Vanhimmat
muutin omaan kämppään, vähän vaille 17 olin.
Opiskelu sujui paremmin omassa rauhassa kuin ison perheen keskellä pienessä lapsuudenkodissani.
Yllättävän hyvin nuorena jaksoi, opiskelut ja työ mahtuivat ihan hyvin päiväjärjestykseen.
Bilettämistä en harrastanut likimain lainkaan.
muutos nuorena muuttaa omaan asuntoon, mutta siinä on omat huonotkin puolensa, kun ei opiskelijoilla, liiemmin rahaa ole, ja jos ei löydy vaikkapa iltatöitä, taloudellista tilannetta kohentaa, joutuu ottamaan opintolainaa ja makselemaan pahimmillaan sitä viellä vuosia opiskelujen jälkeenkin.
mun omaan asuntooni muutin "vasta" 18-vuotiaana.
Kylmään, vanhaan rötisköön, oikein silloisen ajan työsuhdeasuntojen aatelia edustavaan kaksioon "paritalossa", jossa pahimpina pakkasöinä piti nukkua pipokin päässä taretakseen, uskokoon ken haluaa tuota tosiasiaa!
Oi niitä aikoja ja sen kartanon silloisten työntekijöiden oloja! ;-)!!!
Mutta oma ensimmäinen asunto! Se oli hienoa!!!
Kotoa lähdin jo heti rippikoulukesän jälkeen. Nuo kolme vuotta sen jälkeen meni kaveriasunnossa opiskelujen ohella yhden taikka useamman kaverin kanssa.
Töihin, töihin oli päästävä ja vasta tuon Hämeessä sijaitsevan kartanon mailta alkoi oma elämäni.
käy noita kylmiä vanhoja rötisköissä asuvia.
On sitä itsekkin tullut asuttua asunnoissa, missä lattiat on, niin vino jos pallon laittoi latioiden toiseen päähän se itse vieri toiselle puolelle asuntoa ja kamala veto ikkunoista ja seinistä.
hankkia puut uunin lämmitykseen?
Toimiko öljyllä toimiva lämmityskamiina aivan moitteettomasti aina ja silloin kun kartanonherra katsoi tarpeelliseksi öljyä kaminaan antaa?
ihan niin surkeata ollut, että puut olisi joutunnut itse kantelemaan.
Mutta talvella sisälläkin kovilla pakkasilla, joutui pitämään sisällä ulkovaateita päällä ja välillä sai varoa jos lattiat oli pessyt, ettei liukastu jäätynneeseen veteen.
Joilakin ihmisillä asuminen on ollut aina helppoa ja pihatöitäkään ei ole tarvinnut itse tehdä, ja ei osata arvostaa ihmisiä, mitkä maalla joutuvat kaiken tekemään itse, puiden pilkkomisesta lähtien ja myös, meidän kaupunkilaisten kukkienkin ja vihannesten ymm muiden tuotteiden eteen aina metsätyksestä lähtien.
Monikohan tääläkin mitkä rääpivät kukka ymm vastaavista valokuvista, on ajatellut boikotoida maalaisten tuotteita ja metsän antimista, koska ikinä ei nämä rääpijät voi tietää, syövätkö ne kenen tuottamia tuotteita tai kukkia hoitelee.
Vaikkapa, minun metsästämiä lintusia minun monilla pilkuilla palkitun lintukoirani kanssa tai sukuni maataloustuotteita, voisi nälkä tulla tai joutuisi vain ulkomaalaisia ruokia syömään, kun koskaan ei kotimaisista ruuista rääpijät voi tietää mistäs onkaan aina tullut.
nuoruutta.
Nukkua monia öitään myssy päässä, tumput kädessä, kunnon villasukat jalassa, monta peittoa kropan suojana...
Ja tämä nettiyö mennyt mm. katellessa Ylen Areenalta Ulkosuomalaisen tarina Kiinassa-ohjelmaa, miettiessä sen verrannollisuutta aikaisemmin Areenasta katsottua puhtaasti kiinalaissyntyisen naistaksikuskin elämää...
Sekä Areenasta löytyvää aarteenmetsästystä katsoen. Huvin vuoksi jollei muuten...
Lähtökohdat eri ihmisten elolle ovat niin moninaiset.
Moninaiset taikka tosi yksioikoiset voivat olla ihmisen katsantokanta nykyelämälle.
opiskelu valmiiksi, eka työpaikka, seurustelu, avioliitto. Ikä 23 vuotta Ensimmäinen koti oma osake 2huonetta ja iso keittiö. Muutto isompaan ensimmäisen lapsen ilmoitettua tulostaan. Velkaa ei tarvittu. Isästäni saama perintö riitti asuntoon ja jäi hieman ylikin. Elämä oli helppoa ilman velkaa. Molemmilla hyvä tuloiset työpaikat. Rikkaita ei oltu rakkautta riitti. Oli onnea että ei tarvinnut elää kenenkään siivellä. Äitini kalusti häälahjaksi asuntomme. Huonekaluista mattoihin ja verhoihin. Elimme normaalia nuorten elämää.
kun ei kaikkien tarvitse velkaa, ottaa asuntoa varten ja vanhemmat ostivat teille häälahjaksi huonekalut. Itse olen joutunnut kaiken ostamaan itse tienatuilla rahoilla, ensinmäinen moponi jonka ostin oli solifer sm ja surkea ja sitten ostin ihan uuden solifer suzukin. Ensinmäisen autonkin ostin ihan omilla rahoilla toyota corollan.