Hei !
Jos haluat tietää jotain viime kuukausieni helvetistä (itseaiheutetusta kuinkas muuten), lue ihmeessä eteenpäin. Vaikka tekstistä tulikin asiattoman pitkä.. Lopuksi toivoisin että kenties voisit kertoa painavan mielipiteesi tilanteestani..
Eli siis. Rakkain, vanhin ja tärkein ystäväni on ollut jo aika pitkään ihastunut yhteiseen ystäväämme.. itse en koskaan kuvitellut, että olisin hänestä kiinnostunut muuten kuin ystävänä. Tämä kuitenkin muuttui, kun eräänä kesäyönä päädyin jätkän kanssa samaan sänkyyn. Suihin ottoa ja yleistä pussailua pidemmälle ei kyllä menty, vaikka halua olisi kyllä riittänyt.
Silloin ajattelin, että ei se mitään pystyn kyllä elämään asian kanssa, juttu jääköön siihen,ollaan vaan ystäviä niin ku siihenki asti mutta pian huomasinkin että haluun enemmänkin.
puhuimme aiheesta jätkän kanssa mutten kertonut hänelle todellisista tunteistani (haluaisin hänet viereeni useamminkin, kunnolla) vaan sovittiin että ollaan vain ystäviä niinkuin tähänkin asti.
"Eikä seksisuhteeseenkaan kai oikeen kannata ryhtyä, vai.."
Tapahtunut on kuitenkin aina läsnä kun näemme (mitä tapahtuu usein) enkä enää oikein osaa olla hänen kanssaan niinkuin ennen.. Asiasta vielä vittuillaan /muistutellaan jatkuvasti puolin ja toisin..
kauhenta on se kun olemme kolmestaan hänen ja ystäväni kanssa, se on jo tuskaa.. Ja vielä kun ystävän kanssa puhumme tästä jätkästä käytännössä koko ajan, niin..
Tilanne repii minua kahtia. Toisaalta haluaisin kyseisen herran "itselleni", mutta pelkään, mitä se tekisi minun ja ystäväni väleille. Ja enhän edes tiedä tulisiko siitä mitään muutenkaan, kun en ole rohjennut tunteitani julki tuoda... Voihan olla että sitä yksinkertaisesti vain aina panettaa, vaikka haluaisikin olla vain ystävä..?!?
Kuitenkin hän haluaa viettää aikaa kanssani ja valittaa aina että minä en koskaan puhu hänelle suoraan (niinkun en teekkään). Toisaalta välillä kuitenkin tuntuu että hän samalla jotenki pelkää juuri sitä, puhumista... Uskomatonta.
Asiaa mutkistaa vielä se, että olen humalapäissäni sekoillut parin tämän jätkän kaverinkin kanssa ja pelkään että se saataa vähän rikkoa meidän välejä.. !?! (välimme ovat todella sekavat..)
Ongelma on se, etten oikein tiedä mitä tehdä. pelkään, mitä käy jos kerron x:lle tunteistani, sillä siinä voisin rikkoa paljon ja monia ihmisiä.. En haluaisi loukata ystävääni, mutta jos jätän asian hoitamatta satutan itseäni, paljon, koska en voi unohtaa tätä jätkää ja tapahtunutta...
Sillä mielestäni tästä voisi todellakin tulla JOTAIN..
Mutta se siitä, toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän loppuun.. Ja joohan, mitä voin tehdä..? Olenko todella läpimätä idiootti, vai voiko täältä vielä nousta..?
Jos haluat tietää jotain viime kuukausieni helvetistä (itseaiheutetusta kuinkas muuten), lue ihmeessä eteenpäin. Vaikka tekstistä tulikin asiattoman pitkä.. Lopuksi toivoisin että kenties voisit kertoa painavan mielipiteesi tilanteestani..
Eli siis. Rakkain, vanhin ja tärkein ystäväni on ollut jo aika pitkään ihastunut yhteiseen ystäväämme.. itse en koskaan kuvitellut, että olisin hänestä kiinnostunut muuten kuin ystävänä. Tämä kuitenkin muuttui, kun eräänä kesäyönä päädyin jätkän kanssa samaan sänkyyn. Suihin ottoa ja yleistä pussailua pidemmälle ei kyllä menty, vaikka halua olisi kyllä riittänyt.
Silloin ajattelin, että ei se mitään pystyn kyllä elämään asian kanssa, juttu jääköön siihen,ollaan vaan ystäviä niin ku siihenki asti mutta pian huomasinkin että haluun enemmänkin.
puhuimme aiheesta jätkän kanssa mutten kertonut hänelle todellisista tunteistani (haluaisin hänet viereeni useamminkin, kunnolla) vaan sovittiin että ollaan vain ystäviä niinkuin tähänkin asti.
"Eikä seksisuhteeseenkaan kai oikeen kannata ryhtyä, vai.."
Tapahtunut on kuitenkin aina läsnä kun näemme (mitä tapahtuu usein) enkä enää oikein osaa olla hänen kanssaan niinkuin ennen.. Asiasta vielä vittuillaan /muistutellaan jatkuvasti puolin ja toisin..
kauhenta on se kun olemme kolmestaan hänen ja ystäväni kanssa, se on jo tuskaa.. Ja vielä kun ystävän kanssa puhumme tästä jätkästä käytännössä koko ajan, niin..
Tilanne repii minua kahtia. Toisaalta haluaisin kyseisen herran "itselleni", mutta pelkään, mitä se tekisi minun ja ystäväni väleille. Ja enhän edes tiedä tulisiko siitä mitään muutenkaan, kun en ole rohjennut tunteitani julki tuoda... Voihan olla että sitä yksinkertaisesti vain aina panettaa, vaikka haluaisikin olla vain ystävä..?!?
Kuitenkin hän haluaa viettää aikaa kanssani ja valittaa aina että minä en koskaan puhu hänelle suoraan (niinkun en teekkään). Toisaalta välillä kuitenkin tuntuu että hän samalla jotenki pelkää juuri sitä, puhumista... Uskomatonta.
Asiaa mutkistaa vielä se, että olen humalapäissäni sekoillut parin tämän jätkän kaverinkin kanssa ja pelkään että se saataa vähän rikkoa meidän välejä.. !?! (välimme ovat todella sekavat..)
Ongelma on se, etten oikein tiedä mitä tehdä. pelkään, mitä käy jos kerron x:lle tunteistani, sillä siinä voisin rikkoa paljon ja monia ihmisiä.. En haluaisi loukata ystävääni, mutta jos jätän asian hoitamatta satutan itseäni, paljon, koska en voi unohtaa tätä jätkää ja tapahtunutta...
Sillä mielestäni tästä voisi todellakin tulla JOTAIN..
Mutta se siitä, toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän loppuun.. Ja joohan, mitä voin tehdä..? Olenko todella läpimätä idiootti, vai voiko täältä vielä nousta..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ite olin täysin rakastunut yhteen tyttöön pitkän aikaa. sit mun yks hyvä pitkäaikanen kaveri astu kuvioihin tietämättään, jolla onnaa naisten suhteen paremmin kuin minulla koska on ehkä rentumpi, suositumpi ja hauskempi kuin minä. se "tuli näki ja voitti", suoraan mun nenän edestä.
edes kesäkään tuonut helpotusta. olin nimittäin kuvitellut että kesän aikana voisin unohtaa tytön ja kaikki olisi hyvin. opinahjossa tapaan tätä tyttöä kuitenkin päivittäin, ja oon huomannut et eihän ne tunteet minnekään oo kadonnut.
sulle en kai muuta neuvoa voi antaa ku et koita unohtaa se mies. semmonen kirjoittamaton sääntö katos on et jos kaverilla on tähtäimessä jokin henkilö, niin siihen ei kosketa kävi miten kävi. ellet sit haluu satuttaa ystävääs rankasti.. se nimittäin syö miestä kun näkee onnen lipuvan samanlailla ohitse kuin itselläni.
"Sorrow is the price we pay for love"
-H.M. Queen Elizabeth
kyllä totta puhut...
anna sen jätkän olla vaan niin kauan kun se sun kamus on rakastunu siihen... :)
mä kans sanoisin,et sun kai pitäs unhotaa se jätkä....moni on vaan mulle aina sanonu noin et unoha se tyyppi,nyt se tuntuu pahalle,mut sit loppujen lopuks...kuitenki se on varmaan paras ratkasu..!!mul ja mun kaverilla oli kans yks yhteinen tosi hyvä poikakaveri..noh,sit tää mun kaveri oli tän pojankaa...mä olin kauheen pettyny mun kaveriin...noh,sit oltiin tän pojankaa samalla riparilla(se tyttö ei ollu siel..)....no siel sit tuli vähän tehtyy "liikaa" vaikka tää poika oli sen mun kaverinkaa,mut onneks tää kaveri ei saanu tietää mitn...ja nyt niil meni poikki elokuus...nyt tämä kyseinen jätkä haluis kauheesti olla munkaa jne...mut suuttuskohan tää mun kaveri kauheesti,mut sit jos en ala sen pojankaa ni sit se saattaa suuttuu...ja en haluis menettää kumpaakaa..!!!:(mut mulle joku on joskus sanonu et tilaisuuksii tulee ja menee....!!:)ei kannata yhtä jäädä suree....ja maailma on täyn jätkii...ja ne on MEITÄ varten..!!(: oikein hyvää jatkoo sulle...ja koita pärjää..!!!:)hubaizaa syksyy!!!!:)
Selventäisin vielä sen verran, että tää mies tosiaan tietää ystäväni tunteista. Asiasta on puhuttu ja selväksi on tullut, että juttu jää ystävyyden asteelle.. Ja ilmeisesti ystäväni alkaa jo kohta tajuta tän..
siis sun kaverin ja miehen juttu jää ystävyyden tasolle varmasti vai mitä tarkotit?
ei kannata siltikää kääntää veistä kaveris haavas nappaamal se mies tosta vaan. ainakaan aivan heti.
Eli siis ystäväni ja herra x ovat keskustelleet aiheesta ja heidän suhteensa jää ystävyyden asteelle..
no sit sun kantsii odottaa kyl ainaki vähän aikaa ennen ku rupeet pelaamaan. vaikka kuinka tekis mieli ottaa varaslähtö, niin odota jooko. voit teoillas nimittäin satuttaa ystävääs pahasti.