Onko keliakia muuttunut?

Asiaa miettinyt

Olen tässä miettinyt että onko keliakia muuttunut viime vuosikymmenten aikana? Taustana tälle on se, että itselläni on ollut keliakia kohta 30 vuotta (siitä syystä mua hymyilyttää ne rutisijat jotka ovat järkyttyneitä kun Takahikiän Esson baarissa ei ollut gluteenitonta listaa) eikä silloin ohjeistus ollut samaa kuin nyt. Meidän perheessä ei ollut koskaan erillisiä voirasioita, leikkuualustoja, leivänpaahtimia tai gluteenittomat erillisellä lautasella. Eikä koskaan ollut ongelmia, kaikissa kontrollikokeissa aina kaikki kunnossa. Osallistuin normaalisti koulussa kotitaloustunneille ja tein ruokaa samassa tilassa muiden kanssa. Ei ravintolassa tivattu että kai sitten gluteeniton on tehty eri tilassa muiden kanssa eikä yleensäkään käytetty sanaa gluteeniton kun ei sitä kukaan tuntenut. Itse en ole ulkomailla vieläkään matkustanut käännöksen kanssa kertaakaan vaan pärjännyt ihan maalaisjärjellä enkä ole tivannut gluteenittomuudesta kertaakaan. Ja edelleenkin olen kunnossa, myös testien mukaan.

Nyt ohjeistus on älyttömän tiukka ja jotkut ihmiset siitä vielä hysteerisemmän tiukkoja, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Jos tällä kuvaamallani ohjeistuksella on keliakia ollut hallinnassa aikaisemmin niin miksi se ei voisi olla nytkin? Siis tarkoitan että mistä syystä nyt ollaan niin, omasta näkökulmastani katsottuna, hysteerisen tarkkoja? Onko keliakia muuttunut? Tiedän että jotkut keliaakikot saavat oireita helposti ja jotkut taas eivät mistään enkä nyt tarkoitakaan oireita vaan oikeasti sitä miten suolinukka tuhoutuu, voiko siinäkin olla eroja? Keliakialiittohan ei tuollaista myönnä vaan on tämän todella tiukan linjan kannattaja. Ja ennen kuin joku taas hyppii silmille, tarkka ja hysteerinen ovat eri asioita.

Tiedän kyllä monen keliaakikon kiroavan kaltaiseni, olen saanut muun muassa vilpittömät toivotukset että saisin syövän kun kerran missä vain maistelen joka kattilasta (tällaistakin sanontaa on käytetty).

7

1078

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onko keliakia

      sinänsä vuosien varrella muuttunut. Mutta se on ihan totta mitä mietit, että suolinukan tuhoutumisherkkyys on yksilöllistä. Toisella nukka pysyy kunnossa vaikka joisi muutamat normaalit oluset välillä ja söisi silloin tällöin gluteenia sisältävää leipää. Toisella taas nukka kärsii jo mitättömän pienistä gluteenijämistä. Taidat onneksesi kuulua siihen vähemmän herkkään keliaakikkoryhmään. Onhan se kuitenkin hyvä, että nykyään ohjeistukset ja ruokavaatimukset tehdään vaikeammin sairaiden ehdoilla.

      • Asiaa miettinyt

        sillä tavalla kuin itselle on tarvis. Sinällään itseäni hämmästyttää aika lailla tuo muiden keliaakikkojen suhtautuminen minuun. Jos on niin katkera omasta sairaudestaan niin kannattaisi turvautua ammatti-auttajaan ennemmin kuin toivotella toiselle syöpää. Missään ei kuitenkaan sanota että toisilla suolinukka ei tuhoudu niin herkästi vaan toitotetaan että hysteria on ainoa oikea vaihtoehto. Aika monelle se on tuntunut menevän perille ja kaikki muut haukutaan idiooteiksi.


      • voisi olla se, että...
        Asiaa miettinyt kirjoitti:

        sillä tavalla kuin itselle on tarvis. Sinällään itseäni hämmästyttää aika lailla tuo muiden keliaakikkojen suhtautuminen minuun. Jos on niin katkera omasta sairaudestaan niin kannattaisi turvautua ammatti-auttajaan ennemmin kuin toivotella toiselle syöpää. Missään ei kuitenkaan sanota että toisilla suolinukka ei tuhoudu niin herkästi vaan toitotetaan että hysteria on ainoa oikea vaihtoehto. Aika monelle se on tuntunut menevän perille ja kaikki muut haukutaan idiooteiksi.

        nyt keliakiasta tiedetään edes jotakin. Aiemmin ei tiedetty yhtikäs mitään. Lääkäreiden pitämillä luennoilla olen kuullut, että keliakia on diagnosoitu jo 1950-luvun alussa. Hyvä, hyvä! Mutta...kun esimerkiksi isäni laihtui melkein luurangoksi 80-luvun alkupuolella ja hemoglobiini oli niin alhainen, että enkeleitä vaan näkyi, niin isästäni etsittiin vain ja ainoastaan syöpää. Se oli sen ajan logiikkaa. Kuvattiin hampaat, keuhkot, otettiin labrakokeita ja ihmeteltiin polilla porukalla, kun mies ei vaan kuole. Kummallista! Lopulta joku nuori lääkäri oli sanonut, että pitäähän tässä nyt joku muu syy olla. Niin pistettiin isäni tähystykseen ja pelkin silmin nähtiin, että keliakia on kaiken syynä. Tämä tapahtui siis noin vuonna 1985 Helsingissä.

        Niistä ajoista keliakian kehitys on Luojan kiitos edennyt. Sain tosin tehdä hartiavoimin töitä ja louskuttaa leukojani, ennen kuin vasta-aineet otettiin verestäni. Sen jälkeen koko porukka hurrasi, koska he olivat löytäneet minusta keliakian. Niinkö se oli? Kukahan sen "löysi"?

        Nykyään keliakiaa potevan lapsi pääsee vaivatta terveyskeskuksessa labrakokeisiin. Ei tarvitse pitää pitkiä puheita eikä vaatia lukemattomia kertoja. Riittää, että mainitsee ukkinsa ja äitinsä sairastavan keliakiaa ja koepaloista asia on varmistettu. Yksinkertaista!

        Nyt ollaan sitten menty hysterian puolelle, niin kuin sanoit. Syykin on selvä. On vihdoin tajuttu, että keliakian suhteen on oltava tarkkana, koska jos keliaakikon päähän ajaa sen perushoitotiedon, niin keliaakikko toteuttaa siitä mitä todennäköisimmin vain osan, koska me kuitenkin kaikista mahdollisista toimenpiteistä huolimatta altistumme silloin tällöin väärille viljoille. (Eilen söin vahingossa lihapullia, joissa oli korppujauhoja. En kuollut. Epähuomiossa söin.)

        Kuulun siihen onnellisten komppaniaan, joka ei tule sairaan sairaaksi saatuaan gluteinia sisältävää ruokaa. Toisilla koko maailma räjähtää ja he potevat huonoa oloa pitkään ja joutuvat olemaan jopa pois töistä. Se on harmi.

        Olen puhunut suuni kuivaksi monta kertaa selittäessäni keliakiaan kuuluvia kiemuroita. Monesti kuulijan kiitokset ovat olleet vuolaita. Asiallisesti puhumalla ja selittämällä tieto lisääntyy.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle eräs asian kääntöpuoli. Aiemmin kaikkein heikoimmat kuolivat het kerralla pois eikä diagnoosia ollut. Tai oli: pöhö yms. Nyt tiedetään enemmän. Ja jos keliakia olisi ollut maailman kamalin tauti, niin meitä ei olisi enää yhtäkään elossa tästä asiasta keskustelemassa :-)


      • Asiaa miettinyt
        voisi olla se, että... kirjoitti:

        nyt keliakiasta tiedetään edes jotakin. Aiemmin ei tiedetty yhtikäs mitään. Lääkäreiden pitämillä luennoilla olen kuullut, että keliakia on diagnosoitu jo 1950-luvun alussa. Hyvä, hyvä! Mutta...kun esimerkiksi isäni laihtui melkein luurangoksi 80-luvun alkupuolella ja hemoglobiini oli niin alhainen, että enkeleitä vaan näkyi, niin isästäni etsittiin vain ja ainoastaan syöpää. Se oli sen ajan logiikkaa. Kuvattiin hampaat, keuhkot, otettiin labrakokeita ja ihmeteltiin polilla porukalla, kun mies ei vaan kuole. Kummallista! Lopulta joku nuori lääkäri oli sanonut, että pitäähän tässä nyt joku muu syy olla. Niin pistettiin isäni tähystykseen ja pelkin silmin nähtiin, että keliakia on kaiken syynä. Tämä tapahtui siis noin vuonna 1985 Helsingissä.

        Niistä ajoista keliakian kehitys on Luojan kiitos edennyt. Sain tosin tehdä hartiavoimin töitä ja louskuttaa leukojani, ennen kuin vasta-aineet otettiin verestäni. Sen jälkeen koko porukka hurrasi, koska he olivat löytäneet minusta keliakian. Niinkö se oli? Kukahan sen "löysi"?

        Nykyään keliakiaa potevan lapsi pääsee vaivatta terveyskeskuksessa labrakokeisiin. Ei tarvitse pitää pitkiä puheita eikä vaatia lukemattomia kertoja. Riittää, että mainitsee ukkinsa ja äitinsä sairastavan keliakiaa ja koepaloista asia on varmistettu. Yksinkertaista!

        Nyt ollaan sitten menty hysterian puolelle, niin kuin sanoit. Syykin on selvä. On vihdoin tajuttu, että keliakian suhteen on oltava tarkkana, koska jos keliaakikon päähän ajaa sen perushoitotiedon, niin keliaakikko toteuttaa siitä mitä todennäköisimmin vain osan, koska me kuitenkin kaikista mahdollisista toimenpiteistä huolimatta altistumme silloin tällöin väärille viljoille. (Eilen söin vahingossa lihapullia, joissa oli korppujauhoja. En kuollut. Epähuomiossa söin.)

        Kuulun siihen onnellisten komppaniaan, joka ei tule sairaan sairaaksi saatuaan gluteinia sisältävää ruokaa. Toisilla koko maailma räjähtää ja he potevat huonoa oloa pitkään ja joutuvat olemaan jopa pois töistä. Se on harmi.

        Olen puhunut suuni kuivaksi monta kertaa selittäessäni keliakiaan kuuluvia kiemuroita. Monesti kuulijan kiitokset ovat olleet vuolaita. Asiallisesti puhumalla ja selittämällä tieto lisääntyy.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle eräs asian kääntöpuoli. Aiemmin kaikkein heikoimmat kuolivat het kerralla pois eikä diagnoosia ollut. Tai oli: pöhö yms. Nyt tiedetään enemmän. Ja jos keliakia olisi ollut maailman kamalin tauti, niin meitä ei olisi enää yhtäkään elossa tästä asiasta keskustelemassa :-)

        että keliakian tutkimus ja diagnosointi on muuttunut. Mutta onko keliakia itsessään muuttunut? Eli mistä syystä nyt pitää antaa nämä hysteeriset ohjeet kun ilman niitäkin keliaakikot aikaisemmin pärjäsivät? Tarkoitan sitä että ovatko nämä "uudet" keliaakikot sellaisia joiden suolinukka tuhoutuu heti eli onko keliakia muuttunut vaikeammaksi? Minulla on keliakia todettu vuonna 1980 muuten, ihan ilman vaivoja olin vuosikausia ja lääkäristä kutsuttiin tähystykseen ja se todettiin.


      • KELIAKIA ON
        voisi olla se, että... kirjoitti:

        nyt keliakiasta tiedetään edes jotakin. Aiemmin ei tiedetty yhtikäs mitään. Lääkäreiden pitämillä luennoilla olen kuullut, että keliakia on diagnosoitu jo 1950-luvun alussa. Hyvä, hyvä! Mutta...kun esimerkiksi isäni laihtui melkein luurangoksi 80-luvun alkupuolella ja hemoglobiini oli niin alhainen, että enkeleitä vaan näkyi, niin isästäni etsittiin vain ja ainoastaan syöpää. Se oli sen ajan logiikkaa. Kuvattiin hampaat, keuhkot, otettiin labrakokeita ja ihmeteltiin polilla porukalla, kun mies ei vaan kuole. Kummallista! Lopulta joku nuori lääkäri oli sanonut, että pitäähän tässä nyt joku muu syy olla. Niin pistettiin isäni tähystykseen ja pelkin silmin nähtiin, että keliakia on kaiken syynä. Tämä tapahtui siis noin vuonna 1985 Helsingissä.

        Niistä ajoista keliakian kehitys on Luojan kiitos edennyt. Sain tosin tehdä hartiavoimin töitä ja louskuttaa leukojani, ennen kuin vasta-aineet otettiin verestäni. Sen jälkeen koko porukka hurrasi, koska he olivat löytäneet minusta keliakian. Niinkö se oli? Kukahan sen "löysi"?

        Nykyään keliakiaa potevan lapsi pääsee vaivatta terveyskeskuksessa labrakokeisiin. Ei tarvitse pitää pitkiä puheita eikä vaatia lukemattomia kertoja. Riittää, että mainitsee ukkinsa ja äitinsä sairastavan keliakiaa ja koepaloista asia on varmistettu. Yksinkertaista!

        Nyt ollaan sitten menty hysterian puolelle, niin kuin sanoit. Syykin on selvä. On vihdoin tajuttu, että keliakian suhteen on oltava tarkkana, koska jos keliaakikon päähän ajaa sen perushoitotiedon, niin keliaakikko toteuttaa siitä mitä todennäköisimmin vain osan, koska me kuitenkin kaikista mahdollisista toimenpiteistä huolimatta altistumme silloin tällöin väärille viljoille. (Eilen söin vahingossa lihapullia, joissa oli korppujauhoja. En kuollut. Epähuomiossa söin.)

        Kuulun siihen onnellisten komppaniaan, joka ei tule sairaan sairaaksi saatuaan gluteinia sisältävää ruokaa. Toisilla koko maailma räjähtää ja he potevat huonoa oloa pitkään ja joutuvat olemaan jopa pois töistä. Se on harmi.

        Olen puhunut suuni kuivaksi monta kertaa selittäessäni keliakiaan kuuluvia kiemuroita. Monesti kuulijan kiitokset ovat olleet vuolaita. Asiallisesti puhumalla ja selittämällä tieto lisääntyy.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle eräs asian kääntöpuoli. Aiemmin kaikkein heikoimmat kuolivat het kerralla pois eikä diagnoosia ollut. Tai oli: pöhö yms. Nyt tiedetään enemmän. Ja jos keliakia olisi ollut maailman kamalin tauti, niin meitä ei olisi enää yhtäkään elossa tästä asiasta keskustelemassa :-)

        HYVÄ KIRJOITUS!ASIALLINEN JA MIELESTÄNI JOKA SANA TOTTA.ÄITINI KUOLI 84 VUTIAANA VATSASÖPÄÄN .VALITTI VUOSIKAUDET YLÄMAHAKIPUA JA VAHUSTENHOITOLAITOKSESSA ANNETIIN NITROJA TODETEN ,ETTÄ RINTAKIPUA SE ON.MELKO VARMUUDELLA SE OLI KELIAKIASTA JOHTUVA SAIRAUS.TAPAHTUNEESTA ON NYT 13 VUOTTA.SILLOIN EI MINULLA VIELÄ OLLUT TODETTU KELIAKIAA VASTA 3 VUOTTA SITEN.


      • Ristiriitaista ajattelua
        KELIAKIA ON kirjoitti:

        HYVÄ KIRJOITUS!ASIALLINEN JA MIELESTÄNI JOKA SANA TOTTA.ÄITINI KUOLI 84 VUTIAANA VATSASÖPÄÄN .VALITTI VUOSIKAUDET YLÄMAHAKIPUA JA VAHUSTENHOITOLAITOKSESSA ANNETIIN NITROJA TODETEN ,ETTÄ RINTAKIPUA SE ON.MELKO VARMUUDELLA SE OLI KELIAKIASTA JOHTUVA SAIRAUS.TAPAHTUNEESTA ON NYT 13 VUOTTA.SILLOIN EI MINULLA VIELÄ OLLUT TODETTU KELIAKIAA VASTA 3 VUOTTA SITEN.

        Äitini kuoli 17 vuotta sitten ihan samoilla oireilla ja samalla diagnoosilla, suoli puhkesi lopulta, ikä oli 79 vuotta ja sairaushistoria useita kymmeniä vuosia. Itseltäni löydettiin keliakia vasta-aineita 4 vuotta myöhemmin, mutta olin jo aloittanut ruokavalion useita kuukaisua aikaisemmin. Tulokset olivat silloin rajalla, nyt lukemaa pidetään tuoreenakin jo positiivisena. Suvussani on paljon ihmisiä , joilla on ollut omituista väsymystä, näivettymistä ja vatsapöhöä etenkin yli 60 vuoden iässä.


    • Ristiriittaista ajattelua

      Toiminta on muutenkin ristiriitaista. Ensin ei saa keliakiasta diagnoosia, ellei aloita uudestaan gluteenitonta ruokavaliota ja alistu koepalan ottoon. Kuitenkin juuri ruokavalion vaihto kertoo, onko kyseessä keliakia tai jokin muu vilja-allergia. Palaaminen tietää pahaa sairastumista uudelleen. Kaikkien muiden tautien testaus on kehittynyt paljon vuosien aikana, mutta keliakia ei ole keliakiaa ellei pahin mahdollinen ole jo tapahtunut eli suolinukka poissa. Kuitenkin jo kaikki gluteeiini-vasta-aineet kielivät, että elimistö reagoi kielteisellä tavalla viljojen gluteeiinia kohtaan. Ultrakin on keksitty paljon myöhemmin ja kerroskuvaukset. Eikö myös kuvantamalla voitaisi päästää totuuden jäljille?
      Joitakin oireita ihmisillä täytyy olla, kun he tutkimuksiin hakeutuvat. Sitten kun suolinukka on pois, käytettävät tuotteet pitää olla täysin puhtaat. Jotenkin hölmöläisen hommaa. Ei sitten enää muruakaan samalla pöydällä edes. Eli kehitys on tässä suhtautumisessa.
      Onneksi on joitakin tutkijoita jo oikeilla jäljillä, mutta hekään eivät huomio esim. IgA- puutteisia. Kun IgA pohjaiset testien tulokset nousevat ja laskevat nopeammin kuin IgG , edellisiä pidetään pätevimpinä, vaikka kaikki IgA vasta-ainepuutteiset jäävät ulkopuolelle, joita on joka neljäskymmenes keliakiaa potevista, kun muussa väestössä vastaava luku on 1/400. IgA puutteisista joka kymmenes sairastaa keliakiaa, eli IgA:n puute altistaa keliakialle. Kun väestöä testataan satunnaisesti saadaan ko. suhdeluku selville. Kun lääketiede on sentään olemassa kaipaisin selkeitä luotettavia seurantatutkimuksia nimenomaan vasta-aineiden muuttunmisesta ruokavalion myötä ja rinnakkain
      sekä IgG että IgA vatsa-aineisiin pohjautuvia.
      Väitetään, että IgG vasta-aineet voivat olla koholla jostakin muusta syystäkin, mutta mistä? Sitäkään ei ole selvitetty. Elimistön vastareaktio sekin on joka tapauksessa viljojen gluteiinia kohtaan. Olen itse ensimmäisellä kerralla väärin tulkittu.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kerrotaanko maailmalle oikeasti Venäjän ja Ukrainan sodan syistä

      Vaikka kuinka yritän olla kartalla edes vähän niin silti on koko ajan pimenossa se syy, miksi Venäjä hyökkää Ukrainaan.. Ei tätä kerrota uutisissa. K
      Maailman menoa
      535
      1831
    2. Mitä ihmettä? Sofia Belorf kauppaa omaisuuttaan

      Onko vuokrat maksamatta, vai miksi myy käytettyjä luksusasusteitaan?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      96
      1072
    3. Syöksit minut syvälle masennukseen

      Olit se suurin syy suruuni, jos olen rehellinen. Mutta ethän voinut tietää. Et voinut tietää, että poljit rikkimennyttä. Mielestäni et ollut rehelline
      Ikävä
      147
      880
    4. Harmittaako sinua että pilasit välisi

      Ikävöimääsi ihmiseen tämän palstan takia?
      Ikävä
      61
      668
    5. Ihanat kulta

      ne sun uudetkin hiukset...😍 Oot niin kaunis ja seksikäs ettei meinaa uskaltaa ees katsoa ettei uppoa liian syvälle katseesi lumoihin, mites siitä enä
      Ikävä
      35
      635
    6. Jos en järkeilisi tätä

      olisin jo antautunut sinulle kokonaan. Tämä himokin on ihan jotain käsittämätöntä. En tiedä mikä sinussa on, mutta olet saanut tämän naisen ihan sekai
      Ikävä
      21
      632
    7. Näin ajattelen.

      Jos en ollut sen arvoinen, että selvität asiat kanssani oikeassa elämässä. Jos et uskonut minuun, vaan epäilit minun valehtelevan. Mistään. Sinä voit
      Ikävä
      33
      597
    8. Entä jos me törmätään mies

      Sattumalta joskus?
      Ikävä
      29
      590
    9. Mitä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää ihmissuhteista.

      1) Ihmiset jäävät elämääsi, jos ovat jäädäkseen. Heillä on vapaa tahto ja valinta. Jos he eivät valitse niin tehdä, se hyväksytään ja ymmärretään. Ilm
      Ikävä
      59
      562
    Aihe