käykää kahtoon osottees..

vaikeaa käydä kattomassa kun ei toimi...

sellaista se on. Joku kyllästyy, joku toinen ei.
Ja varmaan tajuat, että kasvattajana toimiminen
vaatii ihan oikeasti täysin toisen kokoluokan
sitoutumista sekä ajallisesti että rahallisesti
kuin lemmikkigerbiilin pitäminen.

Minä lähinnä hihittelin tuolle jutulle... Lopussa
luki, että jos joku voi keksiä napakat vastaukset
kaikkiin kohtiin, niin onnea ja
kasvattajakurssille. No, minä en kaikkiin kyllä
voi. Täysin järjetöntä touhuahan se _on_. :)

Viime yönäkin piti säntäillä siirtämään
kukkaruukkuja kauemmas terraarion seinistä, että
sai nukuttua (gerbiili EI OLE päiväeläin,
pikemminkin ympärivuorokautiseläin - hereillä
silloin kun huvittaa).
Ja lauantai-iltana yksi pojista oli päässyt
terraariostaan lattialle, en vieläkään ole
keksinyt miten.
Joku söi ulkoillessaan kännykkäni laturin johdon
poikki.

Enää en voi kuitenkaan parhaalla tahdollanikaan
väittää, etten ymmärtäisi ihmisiä, jotka
ajattelevat noin. Sorrun siihen itsekin pieninä
parin minuutin heikkoina hetkinä... Aikaa menee,
ja rahaa. Ja silti harkitsen jonakin päivänä
ryhtyväni kasvattajaksi. Päässä reippaasti vikaa,
ja olen (onneksi) valmis myöntämäänkin sen.

Kyseinen teksti on lähinnä hauskaksi jutuksi
tarkoitettu ja se on julkaistu myös Suomen
Gerbiiliyhdistyksen jäsenlehdessä (Aavikkorumpu),
mutta en nyt muista missä numerossa. Mun mielestä
ihan asiallista tekstiä, joka saa kasvattajiksi
aikovat ehkä harkitsemaan toisenkin kerran ennen
kuin aloittaa mitään liian hätiköidysti.
Kasvattaminen kun ei ole mitään lasten leikkiä,
joten tietoa, rahaa ja tilaa pitää olla ennen
kuin siihen ryhtyy.

Jos mieli tekee gerbakasvattajaksi, kannattaa
lukea myös kasvattajakurssi:
www.gerbiiliyhdistys.fi/gerbiilit/kkurssi.html

Anne K.
www.gerbil.net