Istuin äitini vieressä sängynlaidalla ja pidin häntä kädestä kinni,vain hiljaa,pelkäsin käden sortuvan,hajoavan palasiksi.
Näin kuinka syöpä hiljalleen nujersi häntä ja silmät,jotka ennen olivat eloa täynnä, painuivat kiinni.
Ajatuksissani näin, kuinka mökin ruusut, jotka äiti oli istuttanut ollessani pieni, kuihtuivat pois. Noin vain.
Näin välähdyksiä äidistäni ja kuulin äidin äänen aivan selvästi. Katsoin äitiä vielä viimeisen kerran,kesti vain silmänräpäytyksen verran ja äitini oli poissa.
Sen tiedän nyt, että elämässä eivät kaikki asiat aina suju niinkuin toivoisi.Hitaasti irroitin käteni äitini kädestä. Tämä oli meidän viimeinen hetkemme yhdessä.
Näin kuinka syöpä hiljalleen nujersi häntä ja silmät,jotka ennen olivat eloa täynnä, painuivat kiinni.
Ajatuksissani näin, kuinka mökin ruusut, jotka äiti oli istuttanut ollessani pieni, kuihtuivat pois. Noin vain.
Näin välähdyksiä äidistäni ja kuulin äidin äänen aivan selvästi. Katsoin äitiä vielä viimeisen kerran,kesti vain silmänräpäytyksen verran ja äitini oli poissa.
Sen tiedän nyt, että elämässä eivät kaikki asiat aina suju niinkuin toivoisi.Hitaasti irroitin käteni äitini kädestä. Tämä oli meidän viimeinen hetkemme yhdessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä kiitän sinua ja toivon että elämässäsi on tulevaisuudessa valonpilkettä enemmän kuin koskaan odotitkaan, pyysitkään.
se oli todella kaunis...
omat murheet tuntuvat aika pieniltä tämän rinnalla... ihana teksti, toivon sinulle vilpittömästi kauniita, iloisia hetkiä jatkossa...
Pitäkää minua epäempaattisena jos haluatte, mutta en mielelläni lue muiden ahdistuksista. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu ahdistus on ainakin kaksinkertainen ahdistus. No ehkä tuo on liioiteltua, mutta rohkenen olla sen verran tyly ja itsekäs etten halua muiden murheita kontolleni. Tuo ei täysin päde oikeassa elämässä, mutta täällä netissä kun luettavaa piisaa niin luen mieluummin jotain positiivista.
Teksti saattoi olla hyvää muttei ollut kohdistettu minulle.
LLL