hyvää yötä

ollessani muutenkin tietokoneella ajattelin ehkä pienen runon kirjoittaa, niin syntyi klo 22:35 - 22:45 tuo. Sanomattakin lienee selvää ettei kellonaika tarkoita hetkeä missä on tapahtunut tällainen asia mitä runo yhdeltä tasoltaan ehkä kuvaa tai on kuvaavinaan vaan tarkoittaa runon kirjoittamishetkeä, niin että kirjoitin tekstin 22:35 - 22:45. Se on todellinen tapahtuma. Asiaa alleviivatakseni ja erehtymisen mahdollisuuden eliminoidakseni täsmensin:
"Siis kirjoitettu 15. 7. 2008 noin 22:35 - 22:45."

Runon alkusykäyksenä oli joitain hetkiä aiemmin parvekkeella kokemani ihana kesäillan tuntemus kun autot viereisellä tiellä kohisi ja laskeva aurinko punasi pilviä. Niin että koetin runossa jollain tapaa kuvata sitä ihmeellistä, vaikeasti selittävää tunnetta missä kaupungin ja liikenteen möly sulautuu osaksi hiljaisuutta, levollista mielentilaa. Sitten siihen tuli mukaan myös tuo parisuhdeulottuvuus, kuvana toisen kanssa yhdessä koettavasta hiljaisuudesta. Yhteisestä "väsymyksestä, tyynestä raukeudesta" missä enemmän ollaan kuin tehdään. Se on suoritusvapaa vyöhyke. Lepäävä ihminen ei vedä roolia eikä näyttele, ja kuinka ihanaa ja kaunista se onkaan levätä toisen kanssa, yhdessä kääriytyä hiljaiseen maisemaan.
Jotain sellaista.

Kirjoittaessa kyllä ajattelin - jossain siinä loppuvaiheessa, ehkä 22:41 - että tuleeko tähän liikaa parisuhdeviritystä, ehkä eroottistakin viritystä. Sellainen ei näet ollut tarkoitukseni vaan halusin vain esittää jonkinlaisen mielentilan, kesäillan hiljaisuuden kuvan. Runo ei ole vain parisuhteeseen liittyvä kuvaus vaan yhtä paljon tai enemmänkin kuvaus ihmisten yhteisestä läsnäolosta, tajunnantila, missä henkilö (yksinäinenkin henkilö) illan sylissä hyväksyy lähimmäisensä ja kokee autuasta lepoa, kuuntelee ja kuulee maailman äänet vaatimatta niitä muuttumaan omien halujensa mukaisiksi. Tämä tulkinta enemmän kuin eroottinen viritys kuvaa tunnetilaani ja aistimustani kirjoittamishetkellä.

Sitä myös tarkoitin loppulauseessa:
Hyvää yötä, rakkaani.

Joten kyllä se kohdistuu nimenomaan sinuun Yölintu. I Hope so.

Riisutaan runo eroottisesta virityksestä ja tulkitaan sitä tällä tasolla, luetaan näin. Jokainen ihminen on jollekin aivan erityisesti rakas. Yleisesti ottaen jokainen on rakas. Sen hiljainen, nöyrä kokeminen kesäyössä - leppeä hymy jokaista rakasta palstalla runoilevaa lähimmäistä kohti - on aavistus levollista yhteisyyden kokemusta, yksilöiden ystävällinen nyökäytys ja kädenojennus toista kohti.

Elämme sitten kuinka kaukana toisistamme (sekä maantieteellisesti että tuhansin erilaisin ajattelumallein ja uskomuksin) olemme kuitenkin siinä mielessä samassa veneessä ja tavallaan iho ihoa vasten. Kun emme pelkää kuulla myös lähimmäisen sydämenääntä.