9:30 uutiset

rikas mies kirjoitti:

"Rikas mies kantaa soutuvenettä pellolla boxereissaan. Hän on päättäväinen ja kasvojen ilme kuvastaa horjumatonta luonteenlujuutta. Ainoastaan hienoinen parransänki viittaa orastavaan huolettomuuteen.
Vastaan tulee rantalehvien tumma kaunotar. Rikas mies hetken horjahtaa. Nainen lausuu tähän kuin kehrääjälintu:"

"Autereen kurkiko eessäin,
vanttera, vahva taivaan aura.
Vai unessako utuisat silmäni,
aamun lumoissa yhä uivat.

Hupsutusta kaikki.
Ei oo totta mikään.
Mut ma nauran silti,
kun mua tää niin naurattaa."

Rikas mies hölmistyy; kurjeksi luullaan ja aamun usvaksi vielä. Mitä lienee nainen nuuhkaissut, virvatulissa yösoilla huumaavissa huuruissa liekö kahlannut.

"En oo ma mikään hullun lume.
Lihaa ja verta, luita kasa.
Itse olet iskukoukku,
hauen surma, miehenloukku."

"Lumotar katsoo rikasta miestä syvään silmiin ja harmistuu. Rikas mies on juuri sanomaisillaan jotain, mutta lumotar jatkaa:"

"Hassu mies, kiukkuinen.
Tosin outo ja sänkinen.
Kuulas, kirkas kuin elopelto,
tosin vene pään päällä hassusti väärinpäin."

Rikas mies ei tästä hätkähdä. Hän tarkkaa naista huolellisesti, etsii tämän aurasta sen päästävää kohtaa, porttia elämän salaisimpaan syvyyteen.
Rikas mies koittaa lastenlorua:"

"Maailmasi toinen,
kuin kuvajainen.
Ota käteen kuva mainen,
niin katoaa kaikki taika satumainen."

"Lumotar nosti mustia hiuksiaan alastomilta olkapäiltään ja heilautti ne pitkin selkää. Hänen kuulas vartalonsa kylpi aamun ensi säteissä kuin kalvakka kulta. Valo asui hänen ihollaan. Hän oli kuin valo, elämä ja kaikkeuden kirkas merkitys.
Rikas mies nielaisi."

"Minäkö tajunnan usvaa,
harhaa hulluuden.
Kuka kertoi leiritulilla.
Kuka loi naisen."

"Rikas mies tunsi olevansa pulassa.
Lumotar katseli hänen sisäänsä hievahtamatta,
hiljaa,
nähden kaiken sen jonka rikas mies oli turhaan yrittänyt tältä piilottaa; umpikujansa.
Tumma lumotar hymyili ja lehtolintuna rikkaan miehen korvaan kujersi:"

"Minä olen kissasi viiruisat silmät.
Minä olen rantalehvien kahina.
Minä olen aistiesi suojaisa lämpö,
syli syvällä sydämeis sisällä.

Jotta kuulisit, kovin ymmärtäisit,
niin olen minä myös yösi tuomi,
joissa,
järvissä hiljaa huokaava hyinen tuoni."

"Rikas mies karkasi juoksuun. Bokserit eivät pysyneet enää paikoillaan, kun keltainen vene keikkuen pään päällä hän ravasi aamun usvassa sen kellertavää kauraa pyllynsä ja sielunsa kuin lapsella paljaana."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä