Olen pannut merkille, että monet kaverini heittävät pois kaiken, minkä minä ehdottomasti kierrättäsin, korjaisin tai käyttäsin jossain muussa tarkoituksesssa.
Vetelistä ostettu ISO korppusäkki on vaalealla muovinarulla kiini. Narun jokainen kuitu oli irronnut ja se oli täysin hajoamassa käsiin. Moni olisi varmasti heittäny moisen pois, mutta minä oikaisin kuidut suoraksi ja pistin siihen pieniä solmuja parin sentin välein. Tällä tavalla se naru kestää vielä ties kuinka pitkään. Tällaisella säästöasenteella minä olen säästänyt jo pitkään.
Kaverini ihmetteli kerran, että miten minulla on vielä tallessa yläasteelta peräisi oleva lyijytäytekynä. Noh... Minähän löysin sen, eikä se ollut missään nimessä käyttökelvoton. Siitä puuttui jousi ja sen putki oli täysin tukossa. Jousen tilalle minä rakensin kuparilangasta aivan pätevän vastineen. Tukkeutuneesta putkesta rassasin kapealla neulalla graffitin silput pois. Tätä kynää käytin koko yläasteen ja lukion ajan. Lukossa sen kynän päästä tosin hävisi se jutska mitä painetaan peukalolla, niin että sitä lyijyä tulee toisesta päästä lisää. Nou hätä. Pengoin romukopasta pienen muovipuikon, jonka alkuperä oli hukkunut historian sivuille jo ajat sitten. Puikon toinen pää oli peukaloa vasten hieman epämiellyttävä, joten etsin siihen samasta romukopasta vielä pienen mutterin. Noin! Kynä on kuin uusi, ja toimii oikein hyvin. Nyt vuosia myöhemmin kynä on edelleen tallessa ja toimii vallan mainiosti. Kaverit ihmettelevät edelleen...
Tällä asenteella säästää suuria summia, kun tätä logiikkaa lähtee soveltamaan muihinkin kuin kyniin ja narunpätkiin.
Vetelistä ostettu ISO korppusäkki on vaalealla muovinarulla kiini. Narun jokainen kuitu oli irronnut ja se oli täysin hajoamassa käsiin. Moni olisi varmasti heittäny moisen pois, mutta minä oikaisin kuidut suoraksi ja pistin siihen pieniä solmuja parin sentin välein. Tällä tavalla se naru kestää vielä ties kuinka pitkään. Tällaisella säästöasenteella minä olen säästänyt jo pitkään.
Kaverini ihmetteli kerran, että miten minulla on vielä tallessa yläasteelta peräisi oleva lyijytäytekynä. Noh... Minähän löysin sen, eikä se ollut missään nimessä käyttökelvoton. Siitä puuttui jousi ja sen putki oli täysin tukossa. Jousen tilalle minä rakensin kuparilangasta aivan pätevän vastineen. Tukkeutuneesta putkesta rassasin kapealla neulalla graffitin silput pois. Tätä kynää käytin koko yläasteen ja lukion ajan. Lukossa sen kynän päästä tosin hävisi se jutska mitä painetaan peukalolla, niin että sitä lyijyä tulee toisesta päästä lisää. Nou hätä. Pengoin romukopasta pienen muovipuikon, jonka alkuperä oli hukkunut historian sivuille jo ajat sitten. Puikon toinen pää oli peukaloa vasten hieman epämiellyttävä, joten etsin siihen samasta romukopasta vielä pienen mutterin. Noin! Kynä on kuin uusi, ja toimii oikein hyvin. Nyt vuosia myöhemmin kynä on edelleen tallessa ja toimii vallan mainiosti. Kaverit ihmettelevät edelleen...
Tällä asenteella säästää suuria summia, kun tätä logiikkaa lähtee soveltamaan muihinkin kuin kyniin ja narunpätkiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.