Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Rakkausko on

    juuri sinusta,
    sinussakin vallan rakkaus?

    Joka aamuko harmaan sateinen -
    vaiko vain sade on harmaa?

    Tai karmaa?
    Suomen kesä on kaikilla sama?
    Sateen pirskomat pisarat
    sopiva metafora
    suolattomilla
    krokodiilin kyyneleille,
    poskipäille jähmetetyille
    ihmisen elämän sirpaleille?

    Kirjoittajat,
    nuo pikkuiset livertelijät
    kaikessa suuruuden kokemuksessaan,
    pikkuisen visertelevät omiaan

    jo aamutuimaan,

    näyttävät liikkuvan parvissa,
    näyttävät

    ja näyttävät äkkiä katsoen

    suipposiipisiltä lokeilta,

    tai päivät pääskytysten pääskyiltä,
    jotka syöksyilevät
    nokka auki siilaamassa ilmaa,
    räystään alle.

    Virhe?

    Hymyilen niiden sparrailulle.
    Niiden taivasta vasten
    ei niiden varjo näy,

    se lankeaa maahan -

    paljon ennen kuin ne
    edes huomaavat putoavansa alas.

    Ja se maa on hedelmällinen
    kirjoittajan laskeutua,
    pudota kuin kivi?

    Vai kuollut?

    Taiteilija näyttää
    tarvitsevan taivaansa
    lokkeineen,
    päivät pääskytysten
    pääskyineen -

    kokemuksensa jumaluudestaan?
    2235
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Hupsua...
    Minä katsoin aiemminkin tätä otsikkoa
    ja nyt lopulta vasta ymmärsin otsikon siten kuin se on luultavasti tarkoitettu.
    Luulin, että se on niin kuin Rakkaususko (siitä lyhenne Rakkausko), Taikauskon tyyliin.

    Äänestä

    blää

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    saanut vallan kirjoitti:

    juuri sinusta,
    sinussakin vallan rakkaus?

    Joka aamuko harmaan sateinen -
    vaiko vain sade on harmaa?

    Tai karmaa?
    Suomen kesä on kaikilla sama?
    Sateen pirskomat pisarat
    sopiva metafora
    suolattomilla
    krokodiilin kyyneleille,
    poskipäille jähmetetyille
    ihmisen elämän sirpaleille?

    Kirjoittajat,
    nuo pikkuiset livertelijät
    kaikessa suuruuden kokemuksessaan,
    pikkuisen visertelevät omiaan

    jo aamutuimaan,

    näyttävät liikkuvan parvissa,
    näyttävät

    ja näyttävät äkkiä katsoen

    suipposiipisiltä lokeilta,

    tai päivät pääskytysten pääskyiltä,
    jotka syöksyilevät
    nokka auki siilaamassa ilmaa,
    räystään alle.

    Virhe?

    Hymyilen niiden sparrailulle.
    Niiden taivasta vasten
    ei niiden varjo näy,

    se lankeaa maahan -

    paljon ennen kuin ne
    edes huomaavat putoavansa alas.

    Ja se maa on hedelmällinen
    kirjoittajan laskeutua,
    pudota kuin kivi?

    Vai kuollut?

    Taiteilija näyttää
    tarvitsevan taivaansa
    lokkeineen,
    päivät pääskytysten
    pääskyineen -

    kokemuksensa jumaluudestaan?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu