...mutta niin pirun vaikeaa..
Sinulle joka suunnittelet uusperheen perustamista, (tai uusperhe helvetin perustamista,kuten itse sitä nykyään kutsun)MIETI VIELÄ!
Oletko niin lapsirakas, että haluat viettää jokatoisen viikonlopun uuden miehesi/vaimosi lasten kanssa, plus muut lomat yms..? Teetkö tämän mielelläsi ja mukisematta??
Onko teidän arvomaailmanne samanlainen? Oletteko saaneet suht samanlaisen kasvatuksen? Arvostatteko samoja asioita?
Onko uusi kumppanisi tarpeeksi empaattinen ja älykäs ymmärtämään tilanteen haastavuuden? Voitteko yhdessä luoda TEIDÄN perheen säännöt ja pitää niistä kiinni?
Onko tuleva kumppanisi todellakin kykenevä kommunikoimaan? Siis oikeasti, eikä vain niiden pinkkien lasien läpi katsottuna!
Itse en lähtisi enää koskaan luomaan uusperhettä yhdenkään juntin kanssa. Suomalainen perusmies, ei puhu eikä pussaa.. Niinpä! Ei niin loistava alku uusperheelle, tuo puhumattomuus meinaan.
Joillekkin voi käydä tosi hyvin, itse olen elänyt onnellisessa uusperheessä nuorena.. Toisille käy sitten huonompi munkki. Sitä huomaa elävänsä vieraitten ihmisten elämää, vieraassa huushollissa.
Älä odota kiitosta, älä odota kivoja hetkiä. Lapsilla on oikeus käyttäytyä miten lystää, sinä et ole heidän laillinen huoltajansa. Pidä parhaimmillaan jatkuvaa avointen ovien päivää, jossa ovesta lappaa jatkuvana virtana ihmisiä. Älä odota omaa aikaa, älä suunnittele. Uusi kumppanisi potee ehkä syyllisyyttä jo ajat sitten tapahtuneista virheistä ja nyt niitä korvataan lapsille, sinun kustannuksellasi.
Jotta pärjäät, hanki lobotomia! Et tarvi enää älyä, et mielipiteitä. Ketään ei kiinnosta mitä sinä ajattelet. Älä tunne, varsinkaan negatiivisia tunteita. Ne eivät enää kuulu sinulle. Sinun pitää hymyillä. Älä unohda hymyillä. Jos et saa hymyä tulemaan, näyttele. Älä vänkää vastaan, vaan tee niinkuin sinulle sanotaan. Toimi, jatkuvasti. Pidä pinnat kiiltävinä, pölyt poissa. Tee terveellistä kotiruokaa ja pidä lapset puhtaissa vaatteissa. Älä tee sitä siksi, että haluaisit. Tee se siksi että olet jatkuvan kyttäyksen kohteena.
Älä pyydä mitään, varsinkaan muutosta mihinkään. Hyväksy. Hyväksy kaikki. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Jos puolisosi lapset hyppivät silmillesi, huutavat sinulle, älä kiellä! Älä koskaan puutu heidän käytökseensä, koska heillä on oikeus isänsä luona käyttäytyä kuten haluavat! Niin mihin sinä katosit? Huom, isänsä luona, mihin katosit?
Uusperhe, ei ole ydinfysiikkaa. Uusperhe vaatii ihmisiltä keskivertoa enemmän kommunikaatiota ja suunnittelua. Uusperhe vaatii enemmän Me-henkeä ja halua onnistua. Uusperhe vaatii enemmän.
Tällä hetkellä ainakin Taiskalla on usko kovin koetuksella.. Parempia aikoja odotellessa. Ja tuolla viimmeisellä lauseella huijaan vain itseäni...
Sinulle joka suunnittelet uusperheen perustamista, (tai uusperhe helvetin perustamista,kuten itse sitä nykyään kutsun)MIETI VIELÄ!
Oletko niin lapsirakas, että haluat viettää jokatoisen viikonlopun uuden miehesi/vaimosi lasten kanssa, plus muut lomat yms..? Teetkö tämän mielelläsi ja mukisematta??
Onko teidän arvomaailmanne samanlainen? Oletteko saaneet suht samanlaisen kasvatuksen? Arvostatteko samoja asioita?
Onko uusi kumppanisi tarpeeksi empaattinen ja älykäs ymmärtämään tilanteen haastavuuden? Voitteko yhdessä luoda TEIDÄN perheen säännöt ja pitää niistä kiinni?
Onko tuleva kumppanisi todellakin kykenevä kommunikoimaan? Siis oikeasti, eikä vain niiden pinkkien lasien läpi katsottuna!
Itse en lähtisi enää koskaan luomaan uusperhettä yhdenkään juntin kanssa. Suomalainen perusmies, ei puhu eikä pussaa.. Niinpä! Ei niin loistava alku uusperheelle, tuo puhumattomuus meinaan.
Joillekkin voi käydä tosi hyvin, itse olen elänyt onnellisessa uusperheessä nuorena.. Toisille käy sitten huonompi munkki. Sitä huomaa elävänsä vieraitten ihmisten elämää, vieraassa huushollissa.
Älä odota kiitosta, älä odota kivoja hetkiä. Lapsilla on oikeus käyttäytyä miten lystää, sinä et ole heidän laillinen huoltajansa. Pidä parhaimmillaan jatkuvaa avointen ovien päivää, jossa ovesta lappaa jatkuvana virtana ihmisiä. Älä odota omaa aikaa, älä suunnittele. Uusi kumppanisi potee ehkä syyllisyyttä jo ajat sitten tapahtuneista virheistä ja nyt niitä korvataan lapsille, sinun kustannuksellasi.
Jotta pärjäät, hanki lobotomia! Et tarvi enää älyä, et mielipiteitä. Ketään ei kiinnosta mitä sinä ajattelet. Älä tunne, varsinkaan negatiivisia tunteita. Ne eivät enää kuulu sinulle. Sinun pitää hymyillä. Älä unohda hymyillä. Jos et saa hymyä tulemaan, näyttele. Älä vänkää vastaan, vaan tee niinkuin sinulle sanotaan. Toimi, jatkuvasti. Pidä pinnat kiiltävinä, pölyt poissa. Tee terveellistä kotiruokaa ja pidä lapset puhtaissa vaatteissa. Älä tee sitä siksi, että haluaisit. Tee se siksi että olet jatkuvan kyttäyksen kohteena.
Älä pyydä mitään, varsinkaan muutosta mihinkään. Hyväksy. Hyväksy kaikki. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Jos puolisosi lapset hyppivät silmillesi, huutavat sinulle, älä kiellä! Älä koskaan puutu heidän käytökseensä, koska heillä on oikeus isänsä luona käyttäytyä kuten haluavat! Niin mihin sinä katosit? Huom, isänsä luona, mihin katosit?
Uusperhe, ei ole ydinfysiikkaa. Uusperhe vaatii ihmisiltä keskivertoa enemmän kommunikaatiota ja suunnittelua. Uusperhe vaatii enemmän Me-henkeä ja halua onnistua. Uusperhe vaatii enemmän.
Tällä hetkellä ainakin Taiskalla on usko kovin koetuksella.. Parempia aikoja odotellessa. Ja tuolla viimmeisellä lauseella huijaan vain itseäni...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus siitä, mikä uusperheen toisen aikuisen asema voi pahimmillaan olla. Sen, joka ei ole "oikea äiti/isä". Mikäs sitten? Väärä? Ei ihminen ollenkaan? Olento, jolla on kyllä velvollisuuksia, muttei oikeuksia.
Itselläni tilanne ei ole läheskään noin paha, mutta joskus haikuja siihen suuntaan esiintyy. Tahattomasti puolison ja lapsen taholta, mutta kuitenkin. Eihän se kovin mukavalta tunnu.
Olen päättänyt, että en alistu siihen. Jos en saa olla omassa kodissani täysivaltainen aikuinen, minä lähden. Eikä varsinkaan puolison exä voi tulla sanomaan, mitä minä kodissani teen. Olkootpa kuinka lapsen biologinen vanhempi tahansa. Turha meidän puyolivanhempien on antautua ja alistua. Tämä ei ole provosointia, tämä on omasta ihmisarvosta kiinnipitämistä.
Tosi hyvin kiteytetty.
Noin se valitettavasti monesti menee.
terv. Näkymätön omassa kodissaan
Taidan olla yksi harvoista joilla on oikeus tuohon nimmariin, LEP ja large hadron collider ovat tuttuja.
Yksinhuoltajista pysyn tosi kaukana, ongelmia pystyy hankkimaan itsekin ja se voi olla hauskempaa.
Ja täysin samaa mieltä lobotomiasta, tosin sitä tarvittaisiin pirun moneen muuhunkin hommaan.