Ihan hyvä kun perustanssien - foksit ja tango - tanssimisessa on vallannut alaa luonnonmukaisempi "luomutanssi", tarkoista luonnottomista askelsarjoista on luovuttu, ja tilalle on tullut tanssillisempi myös musiikkia luonnollisesti huomioiva tanssiminen. Myös alkeiskursseilla on osin luovuttu luonnottomasta hhnn askelluskaavasta ja se on korvattu luomuaskelluksella. Luomuaskellus ei ole edes mikään uusi keksintö, mutta käytännössä jäykkä ja luonnoton hhnn askellus tappoi sen aika täydellisesti lavatanssin rappion aikoihin. Luomuaskelluksella otetaan kahden iskun askelia, eli hitaita askelia aika vapaasti, yleensä 1-4 askelta peräkkäin, ja yhden iskun askelia, eli nopeita askelia parillinen määrä, mutta muuten vapaasti.
Luomufoksi ja luomutango
Luomutanssija
313420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Myös alkeiskursseilla on osin luovuttu luonnottomasta hhnn askelluskaavasta ja se on korvattu luomuaskelluksella."
Siinähän sitten sekoilette alkeiskurssilla, kun toinen ei osaa viedä eikä toinen seurata ;)
Mikään ei ole sen järkyttävämpää jos vain tikuttaa samaa kaavaa alusta loppuun. Eihän siinä edes tarvi viedä eikä seurata, kunhan vaan ottaa askeleita ulkoa opitun mallin mukaan. Eikä siinä edes opi viemään ja varsinkaan seuraamaan, kun sama toistuu joka neljännen askeleen jälkeen. Luomua tanssilavoilla tanssitaan kuitenkin runsaasti ja siihen ei kaavamaisesta toistamisesta ole mitään hyötyä - päinvastoin kaava vain sotkee tanssimista.
,,entäs esim fuskun ,ja jiven askeleet -samaa sarjaa yhä uudelleen kaikki alusta loppuun -ja mites valssi -hidas ja tavallinen -samat yksitoikkoiset askeleet niissäkin -ja kaiiki samalla kaavalla ulkoa opittu ---
Hei HALOO -missä logiikka - kaikki paritanssit perustuvat ulkoa opittuihin askelsarjoihin
pienet variaatiot ovat tietysti sallittuja -ja joa sopivat rytmiin paremmin kuin "kaava" niin mikäettei -mutta perusaskeleet/sarjat on olemassa kaikissa tansseissa -ei pitäisi olla mikään järkyttävä havainto.
"Hei HALOO -missä logiikka - kaikki paritanssit perustuvat ulkoa opittuihin askelsarjoihin"
Näinhän asia on. Vaihtoehtona on "luomulöntystely". Aika lähellä löntystelyä (tosin swingiä askeleeseen on syytä lisätä) on perusaskeleeltaan bugg, jossa daami astuu askeleen/isku ja samalla tehdään erilaisia kuvioita. Joku varmaan ottaa tästä herneen nenään, mutta eipä se itse asiaa miksikään muuta. Niin ja kyllähän buggiakin vaihteeksi on mukava tanssia, kunhan se on yksi tanssi muiden joukossa eikä mitään tanssin valtavirtaa.
Esimerkiksi Argentiinalainen tango ei perustu ulkoa opittuihin askelsarjoihin, vaan siihen että mies vie jokaisen askeleen erikseen. (Ja naiselle voi viedä erilaiset askeleet kuin itse ottaa). Hitaita, tuplahitaita, nopeita, tuplanopeita, jotain muuta, miten hyvältä tuntuu, missä järjestyksessä vain sopii.
Suomalaisessakin tangossa on teoriassa, ja hieman käytännössäkin, tuota samaa vapautta.
Monissa RnS tansseissa voivat kummatkin rikkoa perusaskelta sopivissa kohdissa, ihan oma-aloitteisesti. Bugg on siinä poikkeus - siinä naisen pitää tikuttaa askel iskulle, mutta mies voi askeltaa ihan niin kuin haluaa.
Onnistuu jos tanssitte erillään ilman paritanssiotetta. Näin ette polje toistenne varpaille. Voihan olla että jos on toisensa läpikotaisin tunteva pari joka osaa lukea ajatuksiakin onnistuu tanssimaan tätä vapaata tajunnanvirrtaa. Oudompien kanssa tulee taatusti ongelmia
Lykkyä tykö kuitenkin tanssiharrastukseenne.
Mikään ei ole sen tylsempää kuin seurata jotain sosiaalifoksisarjaa toistavaa viejää tangomusiikin tahtiin. Ja en ole varmasti ainoa vietävä joka on tätä mieltä.
askelsarjasta kiinni vaan sen soveltamisesta rytmiin ja melodiaan ,,
foksin askeleet voi soveltaa tangoon hyvin tulkitsevasti ,sammoin rumbaan -tämä vaatii viejältä tietysti rymitajua,ja kokemusta
konemaisesti toteutettu askelsarja on tylsä -olkoon se mikä tahansa, ja missä tahansa opittu
aina kunnon foksiviejä kokemattoman juuri kurssinkäyneen voittaa mitenpäinvaan
,,aivan samoin valssin askeleet ovat itseään tostava lyhyt sarja-hyvä viejä vaan saa askeleen lentämään ,ja valssi tuntuu liitelyltä
Ei valssikaan ole sidottu tripplettiaskellukseen, vaan sitä tanssitaan yhä enemmän myös niin että väliin tulee yhden ja kahden askeleen tahteja ja myös Tap-askelia. Ja myös kahden tahdin mittaisia viiden askeleen kuvioita. Ja hitaaseen valssiin on yleisesti tanssittu perustripletistä poikkeavia askelluksia.
Kerropa tyhmälle miten sovelletaan askelsarjaa rytmiin ja melodiaan jos askelkaavasta ei luovuta.
hyvin kuvaava nimimerkki - kerropa itse miten askelkaavasta kokonaan luopuminen on parempi vaihtoehto -ja mitä jää jäljelle jos siitä luovutaan -oli askelsarja sitten millainen tahansa
tässä ketjussa on jo tullut esille ,että kaikki paritanssit perustuvat askelsarjoihin -miksi joku toinen sarja olisi toista parempi? -variaatiot ja pienet poikkeamat ovat hyvä mauste ,mutta eivät muuta
jokainen vähänkin kauemmin tanssinut tietää ,että askelsarjat voi ottaa ,joko rummun rytmin,tai melodian mukaan ,ssis varioiden TÄYSIN samaa askelsarjaa ,ja askeleen pituudella ,pyörähdyksillä ,ja vartalonkäytöllä saa eläväksi minkä vaan rytmiin sopivan sarjan -myös sen ihan turhaan haukutun foksin saa hyvin eläväksi ,ja tulkitsevaksi -eivät tosin läheskään kaikki
uutta ole ,kaikkihan tuon tietävät
mutta hyvin lyhyt ja KOKO kappaleen ajan itseään toistava sarja se silti on ,ja konemaisesti tanssittuna sen saa todella tylsäksi ,vartalonkäyttö,ja askeleen pituus tuo sen liitävyyden valsiin
Olen opettanut tangoa mutta myös foksia vapaalla askelluksella jo vuosia. Aluksi tiukempi tanssiote ja mahdollisimman lähelle, niin seuraaminen onnistuu helposti. Kokemuksen lisääntyessä ote sitten löysenee. Ja en ole ainoa ohjaaja joka opettaa tangoa vapaalla askelluksella. Myös moni vanhempi kokenut ohjaajaguru opettaa nykyisin tangoa vapaalla askelluksella. Miehille tietenkin opetetaan myös sosiaalifoksin askellus, koska muutamat daamit eivät osaa seurata, vaan tanssivat sitä opittua sarjaa.
Yleistähän hitaan foksin ja tangon opettaminen "vain askelilla" jo on. Nopeaa foksia on opetettu enemmän kaavamaisesti, mutta siihenkin on yritetty hakea vaihtelevuutta kvikkarimaisemmilla askelluksilla. Jo parisenkymmentä vuotta sitten muutamat ohjaajat ottivat tangon ja foksin opetuksessa "vain askeleet" käyttöön. "Vain askelilla" oppimisen hyvä puoli on siinä, kun mikään uusi ei vaadi vanhasta kaavasta poisoppimista. Aikaisemmin kaavasta poisoppiminen oli jopa hyvinkin vaikeaa, mutta välttämätöntä ainakin muutamien uusien asioiden oppimiseksi.
Vielä muutama vuosi sitten jouduttiin tangon viikonloppukursseilla käyttämään useampikin tunti vanhasta kaavasta poisoppimiseen ja vapaan askelluksen opettelemiseen, että uuden oppiminen olisi yleensä mahdollista. Nykyisin jatkotasoille tulevat osaavat vapaan askelluksen varsin hyvin, kun se on jo tuttu perustanssina.
"...mahdollisimman lähelle, niin seuraaminen onnistuu helposti. Kokemuksen lisääntyessä..."
Tanssiaskeleet ovat kuin yhdessä etukäteen sovitut liikennesäännöt. Niitä noudattamalla jopa toisillensa etukäteen tuntemattomat tavalliset mitään "diplomeja" suorittamattomat "taapertajat" voivat ilman toistensa varpaille tallomista tanssia keskenään. Ja silti nauttia täysin rinnoin tanssimisesta.
Onhan tuota "vapaata" askellustakin tullut kokeiltua, vaihtelevalla menestyksellä. Eri asia on sitten "kävelemällä" tanssiminen ilman vaihtoaskelluksia. Sitäkin on vaikea varioida oudompien kanssa. Viime mainittu se vasta tylsää onkin.
Erikseen ovat tietysti nämä monet, huippuedistyneille tarkoitetut kurssit käyneet jotka voivat, huom KESKENÄÄN, tanssia varsin sujuvasti luovallakin tanssityylillä. Niin kuin mainitsitkin "kokemuksen lisääntyessä" tämäkin on mahdollista.
vaan vartaloviennissä vapaa askellus onnistuu. Jos nainen on hyvä seuraamaan, ei ole ongelmaa täysin vieraankaan parin kanssa. Naiselle on kaikkein tärkeintä "kuulostella" miehen vientiä ja mennä sen mukaan. Mitään hidas-hidas-nop-nopeja ei nainen voi ruveta laskemaan, kun kukin mies vie omalla tyylillään.
on tosi tärkeä.Itse naisena olen sen huomannut että vartalot täytyy olla hyvinkin lähellä ja naisen antaa vastapainoa myös miehelle.Tanssi onnistuu tosi hyvin ja on helppo seurata hyvinkin eri tavoin vieviä miehiä.Enpä ole käynyt tanssikursseja ja hyvin selvinnyt ilman hhnn tahtia.Tanssi vaatii naiselta uskallusta heittäytyä miehen armoille ja luottamusta viejää kohtaan.Minä itse olen jo aikaa sitten ruvennut jättämään aivot kotiin narikkaan ja ruvennut nauttimaan ihanasta läheisyydestä miehen kanssa tanssien ajan silmät sulkien ja unelmoiden.
Hyvä seuraaja pystyy tanssimaan vapaata seuraamista "vartalot irti" otteessakin. Väittäisin myös sen, että lähes kaikki daamit oppivat seuraamaan vapaata vientiä. Askellus kun kuitenkin seuraa musiikin rytmiä ja rakennetta. Hidas askellus kun kuitenkin aina alkaa ykkösellä tai kolmosella ja päättyy kakkoselle tai neloselle ja nopeita tulee käytännössä aina parillinen määrä järjestyksessä yksi, kaksi tai kolme, neljä. Hidas askel voi olla myös useamman iskun mittainen.
Luomutanssimisen askelluskin toteuttaa aika tiukkaa kaavamaisuutta, vaikka vapaasta askelluksestakin olisi kysymys.
Olen monasti ihmetellyt, kuinka hyvin naiset osaavat seurata askelkuvioitani. Askeleeni perustuvat alkeiskurssilla opittuihin perus askeliin. Mutta ne ovat muuntautuneet vauhdikkaaksi liitelyksi ympäri salia. Naiset ovat kehuneet minua hyväksi viejäksi.
Sitä oppii kun seuraa, kuinka toiset menevät. En osaisi toiselle kertoa askeleitani. En pysty laskemaan lyhyitä ja pitkiä askeleita. Rytmi ohjaa minua. Edellen täytyy ihmetellä - itse en varmaan pystyisi seuraamaan, jos nainen veisi ja mies vikisisi.
Tai eri mieltä ainakin luomun käsitteestä. Tanssipaikoilla luomulla tarkoitetaan tanssia harjoittematonta ihmistä. Nämä luomut ovat oppineet tanssimaan tanssipaikoilla ja tanssimalla, useimmiten tanssi perustuu vakioituihin askeleisiin, jotkut parhaat pystyvät seuraamaan muutakin. Kuitenkin tällaiselle "perusluomulle" on kaikkein vaikeinta seurata vapaasti vaihtelevaa vientiä. Luomuviejä osaa vaihdella askeltaan tuskin koskaan, ainakaan niin että seuraaja sitä ymmärtäisi.
Tämä luomufoksina -tangona markkinoitava tyylihän on just sitä mihin taitava tanssija pyrkii, sen oppimista varten kierretään eräitäkin leirejä. Vapaan askelluksen (tai tyylin) oppiminen ei ole ihan helppoa jos sitä ei tule luonnostaan. Asiaa voi tarkkailla vaikka menemällä discoon: miten suuri osa tanssijoista tekee koko ajan jotain askel-viereen-askel-viereen vaikka mitään rajoitusta seuraamisen vuoksi ei olekaan? Vakioaskelista vapaata tanssia näkee useimmiten korkeimmalla kilpatasolla kaikissa lajeissa. Vastakohtana on se, että katsotaan jalkarytmejä jotta tiedettäisiin mitä tanssitaan.
Vähäisellä ymmärryksellä luulen aloittajan tarkoittavan tätä: löydetään tanssin/musiikin tyyli ilman niitä ainaisia askelrytmejä.
Luomulla on tarkoitettu sitä vanhaa tapaa tanssia kun itseopeteltiin tanssimaan ilman askellussarjoja. Monet tanssivat kappaleen alusta loppuun hitaalla askeleella ja ilman mitään sen kummempaa järestystä otettiin vaihtelevasti viereen, joskus oikeaa vasemman viereen ja joskus vasenta oikean viereen. Ja hyvin kulki ja koskaan ei kukaan valittanut ettei osaa seurata tai viedä. Kun oli opittu luomuilemaan yksinkertaisella hitaalla askelluksella, eli tanssista oli muodostunut rutiininomaista, niin sen jälkeen hitaiden väliin alettiin vapaasti tanssimaan nopeiden askelien pareja ja käännöksissä ja pyörimisissä pitempiä nopeiden sarjoja esim. "pisto" nimisen tanssin tapaan. Nopeilla askelpareilla ei ollut mitään tarkkaa paikkaa. Useissa tapauksissa näistä luomuperusteisesti tanssittavista tansseista käytetään nykyisin kursseilla "vanha foksi" ja "vanha tango" nimityksiä. Silloin kun nämä ovat vakioitu askeleiltaan H,H,H,N,N, tai H,H,n,n,n , näistä käytetään "viisiaskelfoksi" tai "viisiaskeltango" nimityksiä, mutta näistäkään ei haluta tehdä kaavamaisia ja niiden tanssimiseen liitetään yleisesti askelsarjaa H,N,N.
Luomutanssin perinteeseen nämä vapaammat tangot ja foksit perustuu. Nyt ne on tuotu suuremmassa määrin lavatanssien perusopetukseen.
Tangomusiikin luonne on jo sellaisenaan luomuaskellusta suosivaa, ja moni tangon tanssija tanssiikin tiedostamattaan vapaalla luomuaskelluksella. Tästä myös johtuu, että tangoa tanssitaan mielellään niiden mieluisten hyvien seuraajien ja viejien kanssa, kenen kanssa luomuaskelluksen tiedetään toimivan hyvin yhteen.
Käsitykseni mukaan "luomutanssi" nimityksen vapaasti tanssittaville tansseille ovat juuri antaneet vanhemmat tanssijat jotka ovat tanssihistoriansa aloittaneet vapaalla luomuaskelluksella. Monille vanhoille tanssijoille luomuaskellus on ollutkin vanha tuttu.
Varsin yksinkertainen logiikka! Olettaisin!
Minä väitän, että vapaan askelluksen hallinta siten että sen osaa myös viedä/seurata, on hyvin pitkälle paitsi tanssikokemuksesta, myös lahjakkuudesta kiinni.
Tanssillisesti ja musiikillisesti oikeasti lahjakkaita ihmisiä on aika vähän. Ne, joilla tanssi on verissä, varioivat ja tanssivat koko kehollaan olkoon kyse tangosta tai discosta, ja ne, jotka eivät ole luonnostaan kovin lahjakkaita, opettelevat HHNN:n kautta.
Paljolla opettelulla ja tanssimisella toki pääsee aika pitkälle vapaan askelluksen suuntaan, mutta synnynnäistä lahjakkuutta se ei korvaa. Ja kaikkein parhaimpia ovat ne, jotka ovat sekä lahjakkaita että kokeneita. He sopeutuvat sekä vapaaseen askellukseen ja vientiin, että toistettaviin lyhyisiin askelsarjoihin (perusaskeleet ja kuviot).
Pääosa lavoilla kävijöistä kuitenkin on ihan tavallisia tallaajia, joille on helpointa lähestyä tanssia vakioitujen askelikkojen ja kuvioiden kautta. Näin kaikki pääsevät nauttimaan tanssista, kukin oman lahjakkuutensa ja kokemuksensa mukaan.
Väitän, että oikeasti lahjakas tanssija osaa viedä vapaata askellusta ja varioida ihan ilman kurssejakin käyttäen omaa luovuuttaan. Perusimmeinen voi kovalla harjoittelulla päästä lähelle tuota, tätä varten on niitä kursseja.
En kovin tiukasti sitoisi yhteen vapaata luomuaskellusta ja luovaa tanssia, vaikka luomuaskellus onkin luovan tanssin perusta. Luomuaskelluskin voi olla yhtä kaavamaisen tuntuinen, kuin tarkka hidas, hidas, nopea, nopea, askelluskin jos siinä ei ole mitään muuta, kuin vain tarkasti otettuja askelia. Yleensä kuitenkin luomuaskelluksella tanssivan tanssi muuttuu kokemuksen myötä luovempaan suuntaan. Ainakin seuraaminen kehittyy luomuaskelluksen ansiosta hyväksi - suorastaan erinomaiseksi.
Luomuaskelluksen seurauksena tangon tanssiminen on kokenut runsaan parin vuosikymmenen aikana melkoisen muodonmuutoksen. Tangosta on muotoutunut oikea tango.
"Ainakin seuraaminen kehittyy luomuaskelluksen ansiosta hyväksi - suorastaan erinomaiseksi."
Olen tälläkin palstalla kertonut muutaman kerran ongelmastani, daamini luomu tanssija ei osannut käytännössä seurata eikä osannut tanssia samaan rytmiin kuin minä.
Nyt reilu parin vuoden jälkeen hän on oppinut seuraamaan aika hyvin ja rytmin kanssa painitaan parhaillaan, hänen on vaikea ottaa sama rytmi kuin minulla onhan hän tottunut tanssimaan niinkuin itse haluaa ja miehet saa seurata jois haluavat tanssia.
Alussa yritin vaikka minkälaisia variaatioita mutta että daami oppi tanssimaan oikein jouduin vetämään noin vuoden pelkillä perusaskeleilla (oli aika tylsää) ja nyt on alettu uudestaan hakemaan niitä variaatioita.
Eli yhteenvetona jos on oppinut luomuna tanssimaan ei osaa mukautua variaatioihin.
Tämän huomasi oikein hyvin hitaassa foksissa ja hitaassa valssissa, piti päästä tamppaamaan nopeita paikallaan, liike pysähtyi.
Nyt mennään jo huomattavasti jouhevammin.
Niin ja daamillani oli n. 30 vuoden luomu-ura takana.
Kesäillan valssissa näki aivan riittämiin luomutanssijoita.
Kyllä minä ainakin vien vapaasti niin aloittelijoita kuin konkareitakin. En ole havainnut seuraamisen vaikeudessa eroa, mennäänkö vapaalla tyylillä vai käytetäänkö kursseilla opittuja askelvariaatioita vaihdellen. Aloitteleville tietysti liikesuunnat ovat uusia kun ne tulevat ekaa kertaa vastaan, mutta lähes kaikki oppivat nopeasti seuraamaan vapaata vientiä.
Se, miksi ei sitten monella miehellä käytännössä suju, johtuu vartaloviennin heikkoudesta. Sitä luullaan, että daami tuli otetuksi mukaan, mutta tosiasiassa oma keho tekee jotakin ja daamin keho reagoi vasta pahasti myöhässä jos silloinkaan. Asiaa voi harjoitella pysäyttämällä ja lähtemällä liikkeelle. Viivettä ei saa häiritsevästi olla. Aika vaikea juttu on sitten saada daami kääntymään vartalolla ohjaten. Tähän tarvitaan runsaasti tanssikursseja ja halua oppia.
Pahin tanssitettava (n) on kurssin tai pari käynyt daami, joka laskee vapaassa viennissä askelia ja pyrkii löytämään säännönmukaisuuksia. Tuollainen daami on heti pulassa kun hän odottaa jotakin tapahtuvaksi ja mies tekeekin muuta.
Olen kokeillut seuraamistakin. Hyvässä viennissä seuraajan on pakko tehdä oikein jos ei vastusta vientiä. Siksi seuraamisen perustason oppiminen on aika nopeaa. Tämän jälkeen monet seuraajat kuvittelevatkin osaavansa seurata, jonka takia konkariseuraajia ei ole paljon enemmän kuin konkariviejiäkään.
Tarkoiksellisesti jätetään opettamatta H,H,N,N, askellus. Opetetaan ainoastaan H,N,N , H,H,H,N,N, ja H,H,N,N,N , ja näiden askelten tanssimista vapaassa järjestyksessä. Käytännössä siis vanhaa luomutanssimista, vaikka "vanhat" eivät joskus vuonna yks ja kas teinneetkään tanssivansa näin, askellettiin vain vapaasti.
Siis tämä luomu tarkoittaa valtaosalle sitä, että mennään kurssille tai leirille ja joku opettaa tanssimaan luomua?!
Luomu on kuten luovuus, luovuutta ei voi opettaa.
Eiköhän useimmat miellä luomutanssijan sellaiseksi, joka ei ole kurssia nähnytkään.
Ongelmia tulee daamille kun mies vatkaa kättään kuin kaivonpumppua tai nainen toimii vientipäällikkönä tai ei tajua musiikin rakenteesta mitään ja on hämmästynyt kun fraasin lopussa tapahtuukin jotain ihan muuta kuin perusaskel.
Toki on sellaisiakin (nais)luomuja, jotka seuraavat vaikka puuhun ;) Mutta valitettavan harvassa ovat.
Parhaat viejät ja seuraajat ovat kiertäneet muutakin kuin tahkoa.
Kirjoitusten perusteella tässä tarkoitettaisiin luomutanssimisella sitä vanhaa tapaa tanssia, kun ei ollut opeteltu mitään tarkkaa askelkaavaa vaan tanssittiin vapaammin askeltaen. Esimerkiksi jalkaa tuotiin toisen viereen vapaasti oikeaa vasemman viereen ja vasenta oikean viereen. Askelien kestoillakaan ei ollut niin väliä, mutta nopeita otettiin kuitenkin vähintään kaksi peräkkäin, mutta hitaiden määrä oli vaihtelevmpi. Myös niitä hitaita askelia tanssittiin askeltaen jalkaa toisen viereen, mutta myös nopeita ohiaskeleella.
Nykyisin vanhaa luomutanssimista yritetään elvytellä useammillakin nimikkeillä, mutta käytännössä samasta asiasta on kysymys, kun käytetään nimikkeitä "vanha foksi", "vanha tango", "viisiaskelfoksi", "viisiaskeltango", tai jotain "vapaa- liiteisiä käsitteitä/nimityksiä". Lähes poikkeuksetta näiden yhteydessä on kysymys "luomutanssimisesta".
Vanhaa alkuperäistä luomutanssia ei koskaan varsinaisesti opeteltu tai opetettu, vaan sitä tanssittiin kunhan askeleet jotenkin musiikkiin sopivat.
Vasta silloin kun tanssimisen opettaminen alkoi yleistymään, niin foksin ja tangon opettaminen perustui H,H,N,N, askellukseen ja vanha luomutanssiminen taantui suurelta osin. Myös tango taantui pariksi kymmeneksi vuodeksi foksiksi, koska tangoa ei usein edes opetettu, vaan todettiin, että tango tanssitaan samalla tavalla kuin foksi.
Luomutanssiminen tarkoittaa samaa kuin vapaa askellus sekä vapaa vienti ja seuraaminen. "Luomu" on ehkä hiukan kuvaavampi sana kuin "vapaa". Vaikka käytetään vapaa-askellus käsitettä, niin kysymyksessä ei suinkaan ole vapaa askellus, vaan se on sidottu musiikkiin aika tiukasti. Askeleella on tietty iskujen mukainen kesto ja ajoitus, ja nopeita otetaan parillinen määrä tiettyjen kaavojen mukaan. Luomua on ainoastaan se kun tanssitaan vaihtelevilla askelsarjoilla. Mistään säännöistä vapaasta askelluksesta ei siis ole kysymys. Tanssitaan vain useita erilaisia askelsarjoja yhdistellen - siis samaan tapaan kuin joskus ennen "sosiaalifoksin" askelsarjan vakiintumista tanssin yleisaskeleeksi.
Luovuutta opetetaan nykyisin kaikilla mahdollisilla elämänaloilla. Se ei ole ainoastaan taidealojen ja taidetta sivuavien alojen kurssien aihe.
Luovuuden opetuksessa on lähinnä kysymys rohkaisusta ihmisiä olemaan välittämättä rajoituksista, varsinainen "luovuus" on aika radikaali juttu ja asettaa itsensä kaikkien opetusten ulkopuolelle.
Mutta asiaan. Seuratanssien opetusta voitaisiin verrata balettiin, jossa opetellaan vuosikausia äärettömän tarkasti tietyt liikkeet joita sitten tanssija käyttää koreografin idean mukaan, mutta lopulta itse tulkiten. Kilpatanssissa tehdään melkein samoin ja seuratanssissa tähän mennään melko nopeasti myös r&s lajeissa. Tähän siis pyritään, mutta se "vapaus" onkin sitten taas vaikeaa.