oli ohikulkijoille tyyppi, joka ei kaihtanut ketään, väistänyt yhtäkään ylenantoa.
Hahmo tunnettiin nuolijana.
Sen oltiin nähty silloin tällöin tarttuneen firman pippaloista palailevaa rinnuksista yönsynkeän kadun varjoissa ja liponeen puhtaiksi vähintään uhrinsa kravatin ja kengänkärjet.
Se himoitsi vaivalla oksennettua, lärppi ahnaasti kitusiinsa statuksen, joka oli aikansa vellonut humaltuneen hoipparoijan sisuksissa, kunnes se oli pitänyt kiroillen oksentaa ulos - unohdusta ei ollut eikä tullut.
Sen tiedettiin hakeutuneen ättäröivien keskenkasvuisten rinkiin, jolle se juotti halpoja keitoksia, ja kun joku niistä kumartui pahaa oloaan, katumaan, se pisti muilutti päänsä haisevan yrjösuihkun alle, aukaisi suunsa, nieli ja nuoli.
Juuri niinä tunteina ennen kuin kadun pestiin se oli bongattu kyykkimässä tai polvillaan tietyillä reiteillä hankaamassa kieltään kulmantauksiin ja pylväiden juuriin, tai katuja vehreämmämmissä puistoissa imeskelemässä istutusten laitimmaisia, alimmaisia lehtiä.
Aika ajoin sen kerrottiin jäävän tuijottamaan ihmisten perään - jotenkin toiveikkaan oloisena.
Se oletti olevansa oksettava.
Hahmo tunnettiin nuolijana.
Sen oltiin nähty silloin tällöin tarttuneen firman pippaloista palailevaa rinnuksista yönsynkeän kadun varjoissa ja liponeen puhtaiksi vähintään uhrinsa kravatin ja kengänkärjet.
Se himoitsi vaivalla oksennettua, lärppi ahnaasti kitusiinsa statuksen, joka oli aikansa vellonut humaltuneen hoipparoijan sisuksissa, kunnes se oli pitänyt kiroillen oksentaa ulos - unohdusta ei ollut eikä tullut.
Sen tiedettiin hakeutuneen ättäröivien keskenkasvuisten rinkiin, jolle se juotti halpoja keitoksia, ja kun joku niistä kumartui pahaa oloaan, katumaan, se pisti muilutti päänsä haisevan yrjösuihkun alle, aukaisi suunsa, nieli ja nuoli.
Juuri niinä tunteina ennen kuin kadun pestiin se oli bongattu kyykkimässä tai polvillaan tietyillä reiteillä hankaamassa kieltään kulmantauksiin ja pylväiden juuriin, tai katuja vehreämmämmissä puistoissa imeskelemässä istutusten laitimmaisia, alimmaisia lehtiä.
Aika ajoin sen kerrottiin jäävän tuijottamaan ihmisten perään - jotenkin toiveikkaan oloisena.
Se oletti olevansa oksettava.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Todella hyvä teksti. Otsikkoa olisin vielä miettinyt. Juttu on tiukasti asian ympärillä. Kertoo kaiken olennaisen ja viimeisissä sanoissa näyttää mikä tekee ihmisestä nuolijan.
Ei miellyttämishalu, ei mukavuus, ei edes toive palkankorotuksesta vaan ihmisen oma arvottomuuden tunne.
Erittäin oivaltava teksi. Mutta hiukan liikaa oksennusta. Oksennus on hyvä heräte, mutta tässä on mässäilty liemillä hiukan liikaa.
Kaikki mitä tässä kerrottiin, olisi voitu kertoa aloittaen pehmeästi siitä miten mielistellään liki outoja ja mennä asiaa syvemmälle, miten lähisuhteissakin saattaa olla nuoleskelua. Noin olisi voinut tuoda kuvaan ihmisen säälittävyyden koko kirjossaan. Nyt tämä meni vähän yli, elikkäs asia hukkui paatoksen alle, vai kuinka sen sanoisi.
Friikkifanitus ja/tai -kauhistelu ja tirkistely on nykymaailmassa in - mitä tulee tohon valittuun otsikkoon. Seurailun kohteet ovat ylen antoisia?
Nykymaailma saattaa myös joillekin olla sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti niin oksettava, että nuolijoille on senkin puoleen tilauksensa - tarvittavana puhtaanapitolaitoksena?
Nuolija saattaa toivoa olevansa niin oksettava, että saisi lisää nuoltavaa?
Huomionhakuisten ja tirkistelijöiden symbioosisuhde näkyy toimivan?
hieman kiemuraista, vaikealukuista tekstiä. Lauserakenteita voisi selkeyttää.
"Sen oltiin nähty silloin tällöin tarttuneen..".
minulta vaati pari lukemista, ennekuin juttu meni perille. Idea hyvä, mutta oksennuksella mässäilyä tosiaan liikaa makuuni.
Sanasto tuoretta (lärppi,ättäröivien, hoipparoijat). Jollain tavalla pidin kyllä näistä haastavista, pitkistä lauseista.
Tekstin sanoma olikin analysoitu jo aiemmin hienosti.
Joten kasi plussa ja eikun lisää suoltamaan...
"Suoltamaan käy käsky"? Mites nyt niin?:)
Vaikuttaa sitlä, että sivun juttujen pointti onkin juuri siinä ja vain siinä, että ne vaatisivat ainakin ton mainitsemasi pari lukukertaa, ennen kuin menevät perille. Jos sittenkään.
Oksennuksella mässäilyä on tosiaan liikaa.
"Sanasto tuoretta (lärppi,ättäröivien, hoipparoijat)." Jospa sanasto onkin ikivanhaa ja käynyt niin, että ns. äidinkielemme suomen uudet "vierasperät" ja muu "nykyaikaistaminen" on haalistanut suomen kielen värejä?
"Jollain tavalla pidin kyllä näistä haastavista, pitkistä lauseista."
Kirjailijanalut sivulla on noin yleisesti ottaen kirjoittajalle, kirjailijanalulle ja lukijalle haasteita?
Mää vaa aina ihmettelen, ett mitä nää tääll jauhaa sillonku neki yltyy jauhaan?:)
subjektiiviselta kannalta ottaen. Voiko mitään muuta näkökulmaa ollakaan jos arvioidaan minun ymmärrystäni? Sen sijaan sinun tekstisi lukeminen vaati kolme lukemista ja vieläkin vaapun epävarmuuden rajoilla.
"Kirjailijanalut sivulla on noin yleisesti ottaen kirjoittajalle, kirjailijanalulle ja lukijalle haasteita?
Mää vaa aina ihmettelen, ett mitä nää tääll jauhaa sillonku neki yltyy jauhaan?:)"
Valitettavasti minulla on nyt ymmärtämisvaikeuksia, mitä tarkoitat. Sarkasmia? Voisit ihan vain minua ajatellen muotoilla selkokielellä.
vakavasti kirjoitustyöhön/nsä ja/tai keskinkertaisia korkeampitasoisempien tekstien julkaisuun pyrkivä aikaansa tällä palstalla?
Vai kuvitteleeko joku, että tämän palstan kautta voi tehdä antoisaa ns. alustavaa työtä?
Ellei sitten vain tekisi palstaa työkseen?
Keskinkertaisiksi julkaistuaankin kirjansa hyvin useat suomalaiset kirjoittajat/kirjailijat jäävät ns. maailmankirjallisuuden suurten joukossa?
Sitä perspektiiviä vasten katsoen sivun anti on kirjalliselta anniltaan kaikkinensa surkea. Myös sen loistavan kirjoittajan osalta, joka sivulle tuottamiensa/pukkaamiensa tekstinpökäleiden kautta, ja niille annetun ns. vastineen/palautteen kautta kentis kuvittelee auttavansa aloittelevia kirjoittajia/kirjailijanalkuja?
Tökeröä, jos sellainen haastena itselleen kenenkään kirjoittajan pitäisi ottaa.:)
omaa aikaasi lukiessasi viestejäni ja vieläpä vastaamalla niihin!
Mitä se kertoo sinusta. Tiettyä ristiriitaa tekstisi ja todellisen minäsi kanssa.
Tunnen turhan läheisesti olosuhteiden pakosta erään tällaisen ristiriitaisen tyypin. Ei Sannaakaan enää.
etten kuvittelekaan olevani sentasoinen kirjoittaja, että vakavissani ns. haaveilisin edes kirjailijan alun tai kirjailijan urasta?:)
Toisen ihmisen todellista minää tuntee nyt hän siinä?
Ei oo raamattujakaan jälellä.
täällä moni roikkuu, kuten minäkin. Hesari on jo luettu ja aivot vaatii jotain stimulanttia, kiitokset sinulle siitä.
Töissä on niin pitkästyttävän hiljaista.
Silloin en ole paikalla, kun väännän kunnianhimoisempaa tekstiä. Ihminen kun ehtii moneen.
Ja tuo minun kunnianhimoni taso löytyy kotisivuni etusivun alaosasta, vaikka olen provosoivasti joskus muuta esittänyt ("Syksyn kirjallinen tapaus").
On kirjoittaminen hauskempaa kuin telkkarin töllöttäminen tai naapurein kyttääminen
Onko stimulantti sinulle ärsyttävä ärsyke, jonniin joutava agitaattori, vai ikkään kuin kiihotus-, virkistys- tai piristysaine, suorastaan huume, jota aivosi vaativat, kun töissä sattuu olemaan muutoin pitkästyttävän hiljaista? Kun ei malttaisi vain olla...?
Että väännät kunnianhimoisempaakin tekstiä kuin nämä?
Kirjoittaminen on tosiaan hauskempaa kuin vaikka nyt naapurein kyttääminen. Jos sattuisin joskus syyllistymään kyttäämiseen, tekisin myös sen mieluummin yksin ja omiin nimiini.
Luulisi, että työn suorittamiseen kunnianhimoisesti ei kuuluisi täällä vain "ajankulukseen" roikkuminen.
kauppa ei kanata. Asiakkaista pula. Päivystykset voisi lopettaa.
Muutoin hoidan leipätyön hyvin, jopa kunnianhimoisesti tai ainakin asiakkaan/potilaan parhaaksi.
eikä tunkijoo kukota?
Veikkaanpa ammatiksesi kanatarhan vartijaa tai suursairastuvan leipuria. Ensinmainitustakin ns. ketunleipä irtoaa ja asiakkaatkin potilaistuvat, jotta työtä piisaa?
Pohjimmiltaan onkin siis kyse leivän ylituotannosta?
Osuit melko oikeaan. Voisihan tätä luonnehtia kanalaksikin (naisvaltainen ala). Kaakatus ja nokkiminen on kovaa.
Minä olen vain vara-kukkona (voiko turhempaa hommaa olla?)
Pistää ns. kiekumaan ja toisinaan pörhistelemään pyrstösulkia.
Munia en siis osaa.
olettaa palstalla esiintyvän?
Eihän tämän sivun asiantuntijoiden joukosta puutukaan enää näköjään kuin muna-asiantuntija.
jossa jokainen luulee olevansa asiantuntija.
Asia on ilmeisesti niin triviaali, että sitä ei älytä ottaa esille täällä.
Sinähän voisit olla ensimmäinen esseisti aiheesta: "Muna ja minä"-asiantuntijan matka minuuteen.
tapaista ilmaantuvan seuraavaksi tiskiin.:)
En veikkaisi, että ei älytä, vaan ei tohdita?
Muna-asiantuntijuuden jos joku kirjoittajista lisäisi kohentelemaan jo olemassa olevaa meriittilistaansa, voisi kunnian arvoiselta, siveyden sipulina palstalla tarpeensa esiin tullessa esiintyvältä mennä pahimmassa tapauksessa maine ja parhammaissa tapauksessa taas jonkun toisen maine ja kunnia muna-asiantuntijuuden myötä kasvaa. Tai pahimmassa. Miten kukakin muna-asiantuntijuutta arvostaa tai aliarvostaa?
Munantuottajat tuntuvat pitävän yllä sekä munien ylituotantoa että tyytymättömyyttään munistaan saamaansa hintaan. Mitähän nämä sekä kana- että muna-asiantuntijat tuumaisivat, jos ehdottaisit heille esseen kirjoittamista aiheesta "Muna ja minä" - asiantuntijan matka minuuteen?
En halua esiintyä asiantuntijana alalla, jota en tunne.
Kirjailijanalut- sivu nyt myötäsi nyt kuitenkin ylittänyt itsensä ja langettanut muna-asiantuntijoille haasteen. Jospa oppisivat kirjoittamaan täsmällisemmin kuin tuottamaan munia?
Voisit muutenkin ottaa yhteyttä munantuottajiin. Sieltä saat tiedot erilaisista munista. Kun opettelet läksysi ulkoa, osaat munat? "Munia en osaa."
Sen jälkeen voi Kirjailijanalut-palsta jälleen palata elämää ja kirjoittamista koskeviin perimmäisiin kysymyksiin, kuten esim. kumpi oli ensin, kana vai muna ja kumpi voitti eli mistä tänne kirjoittavien kohdalla kirjoittamisistaan päätellen oikeasti on kyse?:)
Kuka tämän sivun tekstin vääntäjistä omaa hitustakaan uskottavuutta?:)