tuli mieleen, että

Meinaatko että toimittajana aloittaa? Free vs. palkkatyö? Vai mitä tarkoitat, vähän laajasti muotoiltu tuo kysymyksesi.

Mutta jos tarkoitat tuota miten ymmärrän, että free vs. palkallinen, niin selvähän se:

Vapaus ja vastuu. Nousetko aamulla kuudelta vai yhdeksältä. Kirjoitatko kolme vai kymmenen tuntia. Ansaitsetko 1500 vai 4500... Vai joka toinen kk töitä ja joka toinen reissussa...

Riippuu siitäkin onko elätettäviä vai ei. Jos ei ja tykkää seikkailla, niin free. Jos on ja ei tykkää, niin palkkalistoille.

Itse olen free enkä toistaiseksi näe mitään syytä pyrkiä palkka- ja päivätyöhön. Tienaan freenä helposti kaksi kertaa sen verran mitä rivitoimittajana, ja vähemmällä työllä.

Päätän itse, mitä teen ja mihin. Homma pysyy freesinä ja mielenkiintoisena, kun asiakkaita on useita. Niitä voi myös aina haalia lisää ja feidata huonot asiakkaat pois elämästäni. Tulojen epäsäännöllisyys on sekin minusta jollain oudolla tavalla mukavaa (tuloni ovat joka tapauksessa korkeammat kuin koskaan palkkatyöläisenä). Kuuluu free-tyypin luonteenlaatuun. Se, että kaikki päivät ja kuukaudet ovat erilaisia (ja pitkälti omassa vallassa) on hienoa.

Verokikkailu on helpompaa. Jos ostan itselleni jotain, mitä käytän kerran elämässäni työntekoon, voin vähentää sen verotuksessa.

Jos huomenna on krapula eikä viitsi tehdä mitään, niin sitten nukutaan myöhään eikä tehdä mitään. Tehdään jotain sitten ylihuomenna.

Tähän pisteeseen pääseminen vei minulta tosin yli puoli vuosikymmentä. Tätä ennen piti haalia työkokemusta palkattomilla harjoitteluilla, naurettavan huonopalkkaisilla free-keikoilla, pätkätyösuhteilla ja niin edelleen. En pystynyt elättämään itseäni freenä siinä vaiheessa, kun ei ollut tarpeeksi kokemusta, osaamista, näyttöjä, kontakteja ja tunnettuutta oman alan piireissä. Tuskin kukaan pystyy.

Rivitoimittajuus sopii säntillisemmälle ja järjestelmällisemmälle ihmiselle, joka arvostaa varmoja ja säännöllisiä tuloja. Se sopii niille, joilla on kokemusta vain yhdestä tai muutamasta lehdestä. Sopii niille, jotka arvostavat sitä, että joku muu hoitaa heidän lomarahansa, työterveydenhuoltonsa, vakuutuksensa ja niin edelleen. Ja kyllä kai joissain lehdissä ja paikoissa voi neuvotella itselleen hyvätkin tulot. Itse olen vielä siinä asemassa, että palkkatyöläisenä joutuisin vielä pitkään tekemään pätkätöitä sillä liiton kuppaisella minimipalkalla.

Ihme, jos ei joku vastaa tähän jotain tosi kyynisen nokkelaa, että "joo joo friikuks vaan jos tykkää nähä nälkää ja on sitä mieltä että 50 euroo per sivu on hyvä palkkio ja nauttii riistokapitalisti pää toimittajien naurusta matkalla pankkiin"