MYT ON PALJON

Osaltaan yhteiskuntakin tuo osasyyn siihen, miksei vanhemmat enää vietä aikaansa lasten kanssa kuten pitäisi/toivoisi ja hyvä olisi.Työssäkäyviltä odotetaan venymistä ja ylitöissä istumista piittaamatta siitä, onko heillä lapsia jotka tarvitsisivat huomiota...valinta on selkeä, suostut työnanatjan vatimuksiin tai lähdet kilometritehtaalle.

Myös tietokoneet, pelit ja telkkari ovat vallaneet ajan, etenkin vanhempien ja lasten yhteisen ajan liiaksikin.Enää ei edes katsella yhdessä telkkaria, vaan monella lapsella on tv omassa huoneessaan, tietokoneesta puhumattakaan...

Siinä sitten jo helposti vieraannutaan omista rakkaimmista ja läheisitä niinettä puheyhteys ja kommunikointi katkeaa...tai ainakin vaikeutuu...emmekä enää edes tunne ja tiedä toisistamme vaikka saman katon alla asumme...

Kaduilla ja ravintoloissa ym.paikoissa on monenkirjavaa houkuttelijaa vaikka mille asialle, kun nuori alkaa esittää vanhempaa kuin onkaan, silloin helposti rehvakkaana kokeillaan vaikka huumeita ja sille tielle jää helposti.Ja tämä koskee rodusta riippumatta kaikkia.

Enää ei puhuta ongelmista, mennään sitten vaikka lääkääriin, josta valitettavan helposti hoito on psyykelääkeresepti käteen ja siitähän se onkin sitten hyvä ponkaista eteenpäin...seuraukset ei silloinkaan ole välttämättä hyvät...

Liika salailu ja häpeäkin tekee asiat vaikeiksi ja tuo ongelmia eteen, jotka puhumalla voitaisiin välttää...

...silloin kun lapset oli pieniä leikittiin paljon lasten kanssa. Naapuritkin meille sano ettei he oo vuosiin nähneet kenenkään leikkivän ja pelailevan lastensa kanssa pihalla kuin me.
Siinä oli usein naapureittenkin lapset sit mukana. leikittiin polttopalloo ja tervapataa ja kymmenen tikkuu laudalla yms. Kotona sisäpelejä pelailtiin, monopolia ja kimbleä yms. kun lapset oli isompia (tossa 13-16) niin enemmän sitten toki halusivat omien kavereittensa kanssa leikkiä ja olla ilman meitä vanhempia. No sit oli kaikki kaverit yleensä meillä pelaamassa monopolia...meidän koti oli useimiten kuin sellanen nuoriso talo, mutta se oli ihan mukavaa aikaa se. Kuitenkin, kaikista niistä leikeistä ja peleistä ja yhdessä olosta huolimatta on osa lapsista joutunut väärille urille elämässään. Kun ei niitä voi millään kokoajan silmällä pitää. Vaikka uskovaisena äitinä sitä paljon lastensa puolesta on rukoillut, niin on ne silti oman tiensä valinneet ja ja kait ne omat karikot jokaisen täytyy käydä. Kyllä me ollaan ainakin kotona aina puhuttu kaikista päihteiden vaaroista ja lapsilla on ollut kotiin tuloajat niin kauan kun on olleeet koululaisia vielä, mutta...silti ne on huonoille teille toiset eksyneet. No, ei sitä oikein enää muuta voi kuin rukoilla heidän puolesta ja välillä siinä sivussa koittaa antaa neuvoja rakkaudella nyt jo aikuisille lapsille.
Niin ja toi rahapolitiikka meillä on aina ollu sellanen et oli viikkoraha systeemi. Kerran viikossa saivat tietyn määrän rahaa ja sitä voi kerryttää hyvillä koe numeroilla tai pienillä koti töillä. En tiedä miten muilla, mutta näin meillä.