puolison kanssa? EIHÄN SITÄ OLE YHDINPERHEESSÄKÄÄN! Ei nämä kakkosperheet ole yhtään sen parempia, kuin ydinperhe! Pelkästään valittavia ja mukavuuden halusia uusihmisiä. Siitä pääsee kun ei ota sellaista ihmistä jolla on perhe ennestään! Tiedoksi lapsettomille uusille puolisoille; biologisen vanhemman pitää huolehtia omista lapsistaan! Ei siinä silloin vaadita itselleen RAUHAA, eikä painosteta biologista vanhempaa jättämään omat lapset! Kummallista ajattelua.
Miksi näissä uusperheissä valitetaan
kun ei ole yhteistä aikaa
13930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
blaa blaa blaa ja BLAA
Mä kasvatin 2 poikaa yksin lukuunottamatta 2 viikonloppu kuukaudessa kun pojat isänsä luona.
Ne viikonloput tuli tarpeeseen, sain levähtää ja jaksoin taas seuraavat pari viikkoa. Perheessä missä on molemmat vanhemmat vastuu jakaantuu tasapuolisesti, näin kumpikin saa levon ja rauhan, kenties vain vuorotellen, mutta silti
nyt olen uusperheessä, ennen vauvani syntymää halusin vapaaksi ne viikonloput kun poikani olivat isällään, koska minä heidät edelleenkin hoidin. Mieheni lapsen äidin kanssa saimme tehtyä järjestelyn joka täsmää samaan kuin poikieni viikonloput isänsä luona, joten kaikki lapset ovat samaan aikaan kotona.
Näin menee meillä nyt, ja olen onnellinen siitä, 3-4 :n lapsen kanssa on hemmetin vaikeaa varsinkin kun ukko tekee ylipitkiä päiviä töissä joten kaikki vastuu kaatuu mun päälleni(jopa mieheni lapsestakin)
pieniä, hoidin heitä suuremman osan ajasta yksin, miehen ollessa töissä. Koskaan en kaivannut omaa aikaa, en ollut ikinä väsynyt lapsista, vaan väsymys johtui liiasta työstä, kun tein enemmän mitä piti. Koti-töitä on helppo siisrtää, ei niitä tarvi tehdä kaikea samana päivänä.
Koskaan ei lapset ollut mulle rasite.
Ja nyt nämä naiset joilla ei ole lapsia, ja yksi tai kaksi miehen omia lapsia tulee kerran kuussa tai pari kertaa vuodessa isän luo, niin jo ollaan vatimassa vapaata aikaa??? Huh huh...
täällä on kyse siitä, ettei ne persehedelmät ole omia.
Ei pidä urputtaa sellasen ihmisen, joka hädin tuskin tietää mikä on lapsi. Silloin kantsii elää erakkona tai etsiä mies, jolla ei ole ollut koskaan yhtään naista!;)
sittenpä varmaan kannattaa pysytellä helvetin kaukana jo lapsia tehneistä... Kun ne lapsukaiset vaan on ja pysyy siinä. Eiköhän tuolta löydy lapsettomiakin sinkkuja, niillä on sitten aikaa omalle kultamussukalle ihan vaikka joka ilta. Voi jeesus, että aikuiset(?) ihmiset jaksaa uikuttaa...
lapset.
Ongelma on siinä että kun ne entiset puolskot tuppautuvat entisen kumppanin elämään.
Eivät ymmärrä että ERO tarkoittaa todellista eroa,ei suinkaan sitä että ed.kumppani on edelleen valmiina palvelemaan 24 tuntia vuorokaudessa,7.nä päivänä viikossa..silloin kun hänelle itselle sattuu sopimaan!
Mutta totta se on että omaa aikaa/yhteistä aikaa kumppanin kanssa olisi pitänyt olla ed.liitossakin
kenties sitä avioeroa ei olisi myöhemmin tullutkaan.
Ei ole väärin vaatia yhteistä aikaa kumppanin kanssa.
Itsellä sitä "vapaata"on ehkä kerran kuussa,ex-miehelläni on lapsistaan vapaata 28-29päivää kuukaudessa(lapsia on 5).
5 lasta huollettavana.Eivät käyneet isällään.Mummola oli onneksi lähellä,saatiin apua esim.koulua aloitteleville.
eikä auttanut koulutehtävissä eikä missään muussakaan! Anoppi ja appi yhä tukena ja koko muu suku. Mutta mies se isä ei tue lapsiaan. Vanhuus tulee, ymmärtääkö isä, että silloin on yksin?
ja sinä olet yksin. Mieshän ei ole.
meillä on asiat hoidettu niin että meillä on yksi viikko joka kk kun meillä ei ole lapsia,on vapaata saa harrastaa.
Meillä ongelman muodostaa lasten liian vähäinen oleminen meillä (miehen)
Sovittu on että joka toinen vkl, mikä välillä toteutuu välillä taasen ei.
Haluaisimme ja lasten toive olisi että saisivat olla meillä pidempiä aikoja mutta mieheni exälle se ei sovi,on kuulemma aina jotain ja sitten kun lapsille soittaa ja kysyy mitäs teette..."istutaan omassa huoneessa"
eikös se olisi yh:llekkin helpompaa kun saisi vähän hengähtää ja lapset saisivat leikkiä sisarustensa kanssa ymsyms.
Välillä luulen että se on äidin uhoa, repii lapsensa aikuisten asioihin mukaan...mutta meillä näin
Eipä ydinperheessä mitään yhteistä aikaa ole tarjolla, itseasiassa vielä vähemmän kuin uusperheissä kun ei ole niitä exiä eli lasten toisia vanhempia, jotka ovat oman osansa ajasta lastensa kanssa. Hyvässä lykyssä käy niin, että lapselle löytyy useammatkin isovanhemmat, jotka ottavat lapsia luoksensa.
Lapsi on kuitenkin lapsi, ihan biologisesta vanhemmuudesta riippumatta. Se uusi puoliso menneisyytensä ja lapsiensa kanssa on otettava kokonaisena pakettina: ei voi popsia rusinoita pullasta vaan on syötävä koko pulla kans.
Nämä huushollijutut on enemmän asennekysymys kuin todellinen rasite nykypäivänä. Enää ei ole Mansikkia lypsettävänä ja pyykkiä pestävänä avannon ääressä pyykkilaudalla kaiken muun ohella.
jotka lapsiaan luokseen ottaisivat.Kun perheessä on 6 lasta(ja ovat jo kaikki kouluikäisiäkin)kaipaa todellakin miehen kanssa yhteistä aikaa.
Kun olin lasteni isän kanssa naimisissa,oli anoppila johon lapsia pystyi yökyläänkin viemään.
Nyt ovat lapset kasvaneet,eikä ole enää mummolaa johon heitä viedä ees hetkeksi "hoitoon".
Ydinperheessä kasvatusvastuun kantavat arjessa molemmat vanhemmat.Mutta Uusperheessä vastuu on YKSINOMAAN lähivanhemmalla.
Tilannetta ei voi verrata millään tavoin ydinperheeseen!
Sellainen ihminen joka ei ole kokenut uusperheen elämää,ei voi ees kommentoida asiaa.
aikuiselle ihmiselle, että puolison lapsista on vaivaa ja ne jopa joskus metelöi. Toi on ihan pätevä neuvo, että pitää pysyä kaukana ihmisestä, jolla on alaikäisiä lapsia. Ei ainakaan samaan osoitteeseen pidä muuttaa. Oma ratkaisuni on kahden asunnon -käytäntö. Minulla on oma koti ja miehellä on oma koti, jossa lapset viettävät elämää isänsä kanssa. Minä en käy miehen kodissa harmittelemassa enkä polttamassa hermojani kotitöistä, yhteisen ajan puutteesta taikka lasten olemisesta. Se on heidän elämäänsä ja kun menen sinne, sopeudun porukkaan. Mulla on omasta mielestäni ihan hyvät välit mieheni lasten kanssa, teemme kaikenlaista porukalla ja olemme niin, että jokainen viihtyy. Jos mulla alkaa pinna kiristyyn taikka tilanne muuten niin vaatii, menen omaan kotiini. Eikä sinne miehenkään lapsilta erityistä porttikieltoa ole, mutta enemmän se on sitten kyläpaikka.