arvelin alkaa kyselemään kuinka muissa uusperheissä toimii tasa arvo lapsille, kun meillä siitä ei tullut mitään. lapsille oli aivan eri säännöt. kumppanin lapsi päätti kaiken (oli kylläkin vanhin) mutta mitkään säännöt ei päteneet, lapset ei saanut koskea hänen leluihin joilla hän ei leikkinyt, hän sai tehdä mitä vain. kun piti tulla ei tullut ja kun ei pitänyt tuli. koskaan ei voinut tietää mitä tapahtui.
hän oli vkoloppuisin ja lomilla, kunten toinen omistani.
kuulostaa että kehuisin omiani, mutta näin ei ole, he yrittivät sopeutua ja ottivat huomioon mitä sovittiin, antoivat ja jakoivat.
usein nousi esiin miksi he ei saa kieltää koskemasta ja miksi heiltä ei tarvitse lupaa jos jotain heidän asioita otetaan.
sitten saimme yhteisenkin lapsen. mikään ei ole muuttunut. omani rakastavat pienokaista, mutta tämä jolla aina ollut oma tapansa asiat hoitaa, ei välitä vauvastakaan juurikaan.
muutin lasten kanssa pois koska en enää jaksanut sitä, enkä kuulla että edes yhteinen lapsi ei ole yhtä tärkeä kun isompi, kerran kun kuulema kokenut vauva ajat ja muut ei tarvitse toisen kanssa enää niin olla.
toivon ehjää perhettä ennen kaikkea, mutta en jaksa uskoa että mikään muuttuu koskaan.
puhuttu on puhumisen perään, mutta aina samaan kohtaan jumahdetaan, että sinä et ole vanhempi, et voi määrätä tai sanella. vaikka ei ole määräämisestä kyse, en halua että yksikään on eriarvoinen.
koin senkin silloin että samaan aikaan ei voi iltapalalla olla koska olemme niin huonoja ihmisiä, ja sitä me katsoimme.
en tahdo ikinä että pienokainen joutuu saman kokemaan. joten kertokaa kuinka teidän perheissä on saatu asiat rullaamaan että kaikki otettaisiin huomioon ja olenko täysin väärässä jos ajattelen että kyllä aikuisten pitäisi pelisäännöt kaksin enemmän päättää eikä että lapsi ja toinen aikuinen päättää kaikkien puolesta.
taidan vaan jatkaa elämää lapsien kanssa ja toivoa muutosta jota ei kskn taida tapahtua.takaisin en mene jollen tiedä että kaikille samat oikeudet ja rakkaus ja kuri. vuosi tässä mennyt asioita työstäessä eikä mitään edistystä ole tapahtunut, paitsi pahaa mieltä.
hän oli vkoloppuisin ja lomilla, kunten toinen omistani.
kuulostaa että kehuisin omiani, mutta näin ei ole, he yrittivät sopeutua ja ottivat huomioon mitä sovittiin, antoivat ja jakoivat.
usein nousi esiin miksi he ei saa kieltää koskemasta ja miksi heiltä ei tarvitse lupaa jos jotain heidän asioita otetaan.
sitten saimme yhteisenkin lapsen. mikään ei ole muuttunut. omani rakastavat pienokaista, mutta tämä jolla aina ollut oma tapansa asiat hoitaa, ei välitä vauvastakaan juurikaan.
muutin lasten kanssa pois koska en enää jaksanut sitä, enkä kuulla että edes yhteinen lapsi ei ole yhtä tärkeä kun isompi, kerran kun kuulema kokenut vauva ajat ja muut ei tarvitse toisen kanssa enää niin olla.
toivon ehjää perhettä ennen kaikkea, mutta en jaksa uskoa että mikään muuttuu koskaan.
puhuttu on puhumisen perään, mutta aina samaan kohtaan jumahdetaan, että sinä et ole vanhempi, et voi määrätä tai sanella. vaikka ei ole määräämisestä kyse, en halua että yksikään on eriarvoinen.
koin senkin silloin että samaan aikaan ei voi iltapalalla olla koska olemme niin huonoja ihmisiä, ja sitä me katsoimme.
en tahdo ikinä että pienokainen joutuu saman kokemaan. joten kertokaa kuinka teidän perheissä on saatu asiat rullaamaan että kaikki otettaisiin huomioon ja olenko täysin väärässä jos ajattelen että kyllä aikuisten pitäisi pelisäännöt kaksin enemmän päättää eikä että lapsi ja toinen aikuinen päättää kaikkien puolesta.
taidan vaan jatkaa elämää lapsien kanssa ja toivoa muutosta jota ei kskn taida tapahtua.takaisin en mene jollen tiedä että kaikille samat oikeudet ja rakkaus ja kuri. vuosi tässä mennyt asioita työstäessä eikä mitään edistystä ole tapahtunut, paitsi pahaa mieltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on ainoa syy tässä
Hänen pitää muuttua ja aika radikaalisti
samat säännöt kaikilla pitää olla saman katon alla, olkoon eri säännöt sitten lähivanhemmalla.
Meillä sama homma, miehen lapsi on isompi ja hän on sopeutunut sääntöihin, mutta meillä tuottaa hyvin paljon ongelmia lasten eriarvoisuus muuten, hänen lapsensa ei koskaan tee mitään pahaa, minun lapseni aina tekevät kaiken.
Perheneuvolaan varattu aika ja ensimmäistä aikaa odotellaan
teit mielestäni oikean ratkaisun kun lähdit, ei tuota kukaan jaksa. Miehesi pitää muuttua nyt, ei sinun
Koita jaksaa pienokaisesi kanssa!
Meillä on sellainen tilanne, että minulla on 2 lasta; synt. 2004 ja 2006. Asuvat joka toisen viikon meillä ja joka toisen isänsä luona. Uudella miehelläni ei ole lapsia. Hän on ottanut lapset erittäin hyvin vastaan, samoin lapset hänet. Lapsilla on samat säännöt meidän molempien suusta.
Lasten isä ei voi sietää sitä, että minun luona asuu uusi mies, vaikka avioero on laitettu vireille joulun aikaan 2006.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että perheen kaikki lapset ovat samanarvoisia ja yhtä rakkaita. Olkoon sitten kenen lapsi hyvänsä.