joten,olen masentunu joka ikinen päivä koska poikaystäväni on koko kesäloman töissä 12tuntia päivässä menee illalla ja tulee aamulla.. tuntuu etten jaksa tätä enään, sattuu koko ajan ja itkettää, ja pelkään että tunteet häviävät tämän kesän aikana. ollaan oltu 10kk yhdessä ja ollaan suunniteltu tulevaisuutta. ja vannottu toisillemme ettemme eroa koskaan.. mutta nekin on vain sanoja.. me riidellään joka ikinen päivä jostain ihan tyhmästä asiasta ja joskus mie suutun niin paljon että sanon että en jaksa enään tätä.. ja pari kertaa on meinannu mennä poikki, siinä on aina niin käyny että poikakaveri on tullu meillä käymään ja näen sen itkevän ja jankuttavan etten halua menettää sinua ja rakastan vain sinua aina.. niin minun sydän sulaa siinä ja en haluakkaa menettää häntä. mutta olen myös miettiny että rakastanko häntä oikeati vai enkö uskalla vain jättää. poikakaveri asuu noin 30km päässä nähään suunnilleen vklp. kun ei nähä niin tuntuu etten halua olla sen kanssa mutta sitten kun ollaan kahdestaan tai kaveriporukan kanssa niin rakastan häntä valtavasti ja en voi kun katsoa ja halia ja pusutella kun se on niin ihanaa. mutta nämä minun tunteet on niin ärsyttävän sekavat.
Eli mitä teen? kannatteeko tätä jatkaa.?
ollaan erossa niin tuntuu että en rakasta häntä enään ja kun nähdään niin välitän hänestä ja meillä on aina mukavaa kahdestaa
PS ollaan kummatkin 17.v
vastatkaa. turhanpäiväiset kommentit voi jättää kirjottamatta,
Eli mitä teen? kannatteeko tätä jatkaa.?
ollaan erossa niin tuntuu että en rakasta häntä enään ja kun nähdään niin välitän hänestä ja meillä on aina mukavaa kahdestaa
PS ollaan kummatkin 17.v
vastatkaa. turhanpäiväiset kommentit voi jättää kirjottamatta,
Vastaukset 8
Vanhimmat
että puhut poikakaverisi kanssa heti tästä asiasta. ja ero on ihan varteenotettava vaihtoehto jos tää sun tilanne ja tunteet ei muutu. jos jatkat noilla unteilla suhdetta, teet väärin itseäsi ja ennen kaikkea poikaystävääsi kohtaan.
Minulla ja poikaystävälläni on saman tapainen tilanne: molemmat olemme viikot töissä ja 2 vuoden suhteemme on muuttunut viikonloppusuhteeksi. Tunnen samoin kuin säkin, kun en näe poikkistani niin tuntuu etten rakasta häntä enää, mutta tilanteeni eroaa sitä että oikeastaan en halua enää edes nähdä häntä niin usein. Kun viikonloppuisin tapaamme suutun hänelle mitä pienimmistä asioista ja saatan lähteä kaverin luo rauhoittuumaan pariksi tunniksi. Intohimo suhteesta kaikkosi jo pitkän aikaa sitten ja sekin rassaa. Kaiken lisäksi muutan syksyllä toiselle paikkakunnalle sadan kilometrin päähän eikä poikkikseni lähde mukaani töiden takia. Olen eroakin harkinnut ja päätin että jos tämä tilanne ei muutu ja tunteeni eivät palaa en enää jatka suhdetta koska se on epäreilua sekä häntä että minua kohtaan.
Sun kannattaisi tehdä samankaltainen päätös, sillä tuollainen tilanne kiduttaa niin sua kuin poikaystävääsikin. Välität ilmiselvästi hänestä joten myös puhuminen kannattaa, ja varsinkin oman ajan varaaminen. Jospa lähtisitte pienelle lomalle kahdestaan jos vain mahdollista? Puhuisitte asia halki ja saisitte omaa aikaa olla kahden. En kuitenkaan usko että suhdetta kannattaa jatkaa jos teillä ei riitä aikaa toisillenne muuta kuin viikonloppuisi ja tunteesi ovat jatkuvasti noin sekaisin.
joo. pelkään vaan jättää poikakaverin koska pelkään että kun jätän hänet niin haluan hänet takaisin. mutta jos jatkan tätä niin sama homma ens kesälomalla. ja kun koulut alkaa niin nähdään joka vklp. ja kavereille ei jää aikaa vklp...
meillä on jatkunu nämä jokapäiväset riidat jo monta kuukautta varmaan kohta puoli vuotta ja ollaan odoteltu niitten hyvien aikojen tulemista.. mutta ei tunnu tulevan....
Mulla on takana kans puolvuotinen vähän samantapanen suhde. Miks teijän tunteet häviäis kun kerran ootte jo noinki pitkään ollut yhdessä?
Turhanpäiväset tappelut kannattaa lopettaa ennenku ne saavuttaa saman pisteen kun meidän suhde huudetaan, riehutaan, potkitaan ja raivotaan. Mut se voi toisaalta olla et jos kerran suuttuisitte sit turhanpäiväisistä asioista ja sit ajan kans selvittäisitte missä mennään ni vois olla et kummatki on paljon tyytyväisempiä suhteeseenne :)Ainut asia mitä kukaan muu ei sun puolesta voi tehä tai ketään ei voi auttaa on se et sun pitää vaan oikeesti ratkoo se rakastaks sä sitä vai et. Kyl ne tunteet tulee oikeestikki selviks sit vaan ku ajan kans niitä miettii..
ollaan me yritetty no lopettaa mutta se tulee vaan yht äkkiä toinen alkaa ärsyttään ja toinen on väsyny niin sitten siitä alkaa huutaminen ja raivoaminen..
mutta tottunu seurusteleen tämän pojan kanssa kertonu sille kaiken ja tehty kaikkea yhdessä niin sama olla yhdessä vaikka on sekavia tunteita
tää on just näitä suhteita " vannottu toisillemme ettemme eroa koskaan",sori kun vähän vitsailin mut toi on kyl niin tuttua mullekkin kun olin vähän nuorempi ja seurustelin ekaa kertaa, mutta nää on näitä hetken huumia jotka sitten häviää, en ymmärrä miks ihmiset tulee kirjottaa tälläsille palstoille tälläisiä asioita jonka paras vastaus löytyisi juuri sinulta, ei me saada täyttä kuvaa tästä koko tarinasta joten ei me osata vastata mikä olisi parasta