Tulin 2 vuotta sitten uskoon, ja olin silloin seurustellut jo 2 vuotta poikaystäväni kanssa, joka ei ole uskossa. En voinut enää tehdä syntiä, joten tietenkään en voinut enää harrastaa esiaviollista seksiä poikaystävän kanssa. Tämä oli kova paikka hänelle, ja suhteemme oli vähällä loppua. En tinkinyt asian suhteen, sillä tiesin sen olevan väärin. Kuitenkin rakkaus voitti, ja pysyimme yhdessä. Tunsin Jumalan valtavan armon ja rakkauden, kun olisin ollut valmis luopumaan kaikesta mitä minulla oli, mutta minun ei tarvinnutkaan.
Myöhemmin menimme kihloihin, ja koin sen taas Jumalan johdatuksena ja rakkautena. Mielessäni on kuitenkin kokoajan kamala pelko, sillä poikaystäväni ei ole tullut uskoon. Raamatussa sanotaan, että epäuskoisen aisapariksi ei tulisi ryhtyä. Mitä voin tehdä? Suhteemme on toimiva kaikin puolin, meillä on samanlaiset arvot muuten, paitsi että poikaystäväni ei ole ottanut vastaan Kristusta. Tulemme loistavasti toimeen keskenämme ja myös toistemme sukulaisten ja ystävien kanssa. Olemme kaikessa toistemme tukena. Poikaystävä hyväksyy uskoni, ja osoittaa toisinaan kiinnostustakin sitä kohtaan, kyselee Raamatusta yms.
Ainut syy, miksi emme siis voisi mennä naimisiin, on tuo Raamatun kohta. Mitä minun oikein pitää tehdä? Olen rukoillut jatkuvasti johdatusta, mutta tilanne junnaa paikallaan. Toisinaan toivon jopa, että poikaystäväni löytäisi jonkun toisen ja jättäisi minut. Näin ei kuitenkinaan ole tapahtunut, luotan häneen 100-prosenttisesti, eikä hän vaikuta lainkaan kiinnostuneelta muista naisista.
Jos hylkäisin hänet, niin hirvittävä syyllisyys seuraisi varmasti minua hautaan saakka. Mielestäni tekoni olisi todella paha ja raaka. Jo pelkkä yksin eläminen koko loppu elämän (ihmissuhteiden muodostaminen on minulle lähes täysin mahdotonta) olisi kauheaa, mutta syyllisyys olisi täysin kestämätöntä. Jättää toinen ihminen, joka ei ole tehnyt mitään pahaa.
Mitä minä voin tehdä? Täytyykö vain odottaa?
Epäuskoisen kanssa naimisiin?
16
815
Vastaukset
Tervehdys sisko!!
Juuri tänä aamuna luin tuon kyseisen kohdan Raamatusta ja jäin sitä miettimään.
Ymmärtäisin että siinä tarkoitetaan että kaksi eri uskomusta omavaa ihmistä ei voi olla yhteistyössä,koska heillä on eri Herra.Ennemmin tai myöhemmin tulisi vaikeuksia.
Mutta kuinka tämä on sovelletavissa avioliittoon onkin vaikeampi asia.
Toisaalta 1.kor 7:13-14,antaa ymmärtää että voi olla avioliitossa uskomattoman osapuolen kanssa.Teilläkinhän on paljon rakkautta toisianne kohtaan.
Uskon että rukouksesi Jumalan johdatukseen on kuultu ja Jumala näyttää sinulle oikean tien tässä asiassa.
Toivon sinulle sisko Jumalan johdatusta ja siunausta tässä asiassa ja elämässäsi muutenkin.- paini aivan saman
asian kanssa. ja tassa olemme.. 4 lasta ehja avioliitto-- ja molemmat uskossa.kiitos Herran,joka antoi voimaa tehda ratkaisun[tyttokaverini sen teki]
rukouksella pyytaen.
itse tulin uskoon 3 kk vihkimisen jalkeen.
ja taas toisaalta olen nahnyt uskovien nuorten menevan avio-liittoon ja jonkun vuoden perasta eroavan ,eli kuka voi sanoa mika on 100% oikein.?
pyyda rukous-apua ystaviltasi,voit saada Jumalalta vastauksen.
blessings,sinun liitollesi..l-h - anteeksi nyt vaan
mutta Raamatun mukaan ei ole esiavioillista seksiä. On vain seksiä, joka on avioliitossa. Toisin sanoen jos yhdyt ystävääsi, olet samaa lihaa hänen kanssaan. jos yhdyt toiseen henkilöön olet portto ja teet huorin. Näin Raamattu ainakin meille sanoo
- hermiitti
Onko se puhdas pelko?
- tästä asiasta vaan
Kun ajattelet uskossa olevaa miestä, soka itse ymmärtää olevansa uskossa, ja menisit kiitollisena äkkipäätöksellä hänen kanssaan naimisiin. Sitten avioliitossa huomaisitkin, että eihän hän olekkaan oikeassa uskossa, vaan niinkuin hän itse sen ymmärtää, ja vaikka toimii väärin. Miten voisit koetella edes yhden uskossa olevan miehen kunnolla, ettet huomaisi tämän virheitä vasta avioliitossa?
Mielestäni voit mennä naimisiin hänen kanssaan, ja hyvältähän tuo näyttää, että hän kyselee Raamatusta eikä vastusta sinulla olevaa uskoa. Toivo ja rukoile Jumalalta uskoa hänellekkin, vaikka sitä tulisi sitten kun olet naimisissa.
Monet uskovaiset ovat menneet naimisiin ei uskovan kanssa, ei se ole mikään este.
Minusta on hienoa se, miten olet toiminut suhteessa seksiin, ja arvostan sitä sinussa.
Mene vain naimisiin, ja ole onnellinen...! - Trubaduuri
Hyvä ja paha kasvaa rintarinnan. Miksi pyristelet vastaan? Et sinä kuitenkaan niin ylivertainen ihminen ole jotta voisit sanoa tai kutsua itseäsi valkeudeksi, joka ei ole mitään pahaa tahi syntiä tehnyt. Miksi tekeydet hyväksi? Kristuksen mukaan maan päällä ei ole yhtäkään hyvää, vaan ainuastaan taivaallinen Isä on hyvä, ja Hän on sanonut, sen jonka minä yhdistän sitä älköön ihminen erottako!
- poikaystäväsi puolesta
Jospa nyt kuitenkin ajttelisit omilla aivoillasi jotka sinulla on siellä korviesi välissä. Koko kristinusko on valtaapitävien keino sortaa ihmisiä. Voi poikaystäväparkaasi kun noin sekosit, katsoppa nyt alkuun kristinuskon historiasta kertova dokkari ja mieti sitten kenen lauluja oikein laulat. Annas kun arvaan että sinulla on jo uskovaisia ihmisiä "ystävinä" antamassa ohjeita ja kontrolloimassa elämääsi ja suhdettasi poikakaveriisi.
Toivon todella että ajttelisit omilla aivoillasi. Katso ensimmäiset puolituntia ja toivon että silmäsi aukeaisivat: http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750&q=zeitgeist finnish&ei=Z4p9SKLqBI6K2QL04tWOCw - Uskova
Rakastatko häntä? Jos kaikki on muuten hyvin niin miksi et menisi naimisiin? Naimisiin mennään rakkaudesta.
- johanna-
Itse olin täysin samassa tilanteessa joku aika sitten. Olin tullut uskoon aiemmin, mutta elin silti avoliitossa, mistä koin koko ajan syyllisyyttä.
Myöhemmin Herra puhui minulle avoliitosta ja ilmoitti selkeästi että se on syntiä.
Oli pakko tehdä päätös, ilmoitin poikaystävälle että seksiä on vasta avioliitossa.
Poikakaveri mietti eron ja naimisiin menon välillä. Ja minä mietin myös, että miten tässä käy. Erota en olisi halunnut, mutta ilmoitin Herralle, että jos se on Hänen tahtonsa niin käyköön sitten niin.
Vaikka rukoilin, Herra ei missään vaiheessa vastannut, onko tämä mies minulle "se oikea".
Sen sijaan Hän on vastannut siihen, että tämä mies tulee vielä uskoon :). Sain sellaisen ilmestyksen tapaisen, josta puolet on jo toteutunut. Lisäksi Herra vahvisti asian Raamatun kautta.
Menimme sitten naimisiin. Pidän koko ajan, päivittäin, mielessä Herran lupausta ja pyydän että se tapahtuisi pian.
Poikaystäväni ei kiellä Jumalaa, uskoo omalla tavallaan, mutta ei halua puhua uskonasioista. Kaikki kirjat, cd:t yms. pitäisi olla hänen mielestään piilossa...
Herra on onneksi armahtava.
Rukoilen sinunkin poikaystäväsi puolesta. Kyllä Herra vielä vastaa!!- Aloittaja
Kiitos...
Tässä on vaikeaa nimen omaan se, kun tuntuu, että teen väärin vaikka tekisin miten. Ehkä ainoa ratkaisu on vain rukoilla ja odottaa Jumalan johdatusta, eikä hätiköidä tämän asian kanssa mihinkään suuntaan.
Helpompaa olisi tosiaan, jos poikaystävä jättäisi minut jonkun toisen naisen takia, vaikka eihän sekään mukavalta tuntuisi, mutta ainakin olisin vapaa syyllisyydestä... Jos hylkäisin ilman syytä (jolle hän itse mitään voisi) ihmisen, joka on vuosia ollut tukenani ja rakastanut minua, niin olisin hirviö, ja sen jälkeen olisi äärimmäisen vaikeaa olla vahingoittamatta itseään. Luultavasti mielenterveyslääktys odottaisi loppuelämän, sillä kärsin jo nyt pahasta paniikkihäiriöstä, jonka taustalla ovat nimen omaan syyllisyyden tunteet.
Vaikeaa tästä tekee myös se, että poikaystävä itse aiemmin oli rukoillut paremman elämän puolesta ja että tapaisi jonkun hyvän ihmisen. Pian sen jälkeen hän näki näyn, ja samaa päivänä tapasimme. En ollut tuolloin siis vielä uskossa. En pysty olla ajattelematta, että sillä on tietty tarkoituksensa Jumalan suunnitelmassa. Olisihan se ollut helppoa minulle, jos olisin saanut tulla uskoon täysin "sinkkuna" ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Tai jos edes poikaystävä olisi jättänyt silloin, kun tulin uskoon. Miksi Jumala kiusaisi turhaan?
Aina on tietenkin toivoa, Jumalalle kun kaikki on mahdollista, että poikaystäväni tulisi uskoon.
En todellakaan pidä itseäni parempana ihmisenä kuin poikaystäväni, päin vastoin. Ainut ero on se, että minä olen ottanut Kristuksen vastaan ja ainakin yritän tehdä parannusta. Jumala rakastaa poikaystävääni aivan yhtä paljon kuin minuakin, en ole yhtään tärkeämpi ihminen kuin hänkään. Siksi tämä on niin raakaa touhua, että minun niskaani kaadetaan tällainen päätös.
Kunpa voisin tehdä sellaisen päätöksen joka satuttaisi VAIN minua itseäni, ja vain minä kärsiisin, mutta se että tekisi toiselle pahaa, tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja suorastaan mahdottomalta. Syyllisyys on tunteista hirvein, ja varmasti seuraisi hautaan saakka. Yleensä syyllisyyden tunteesta pääsee eroon katumuksella ja parannuksen tekemisellä, kun saa armosta syntinsä anteeksi, mutta onko tämä nyt synti, mitä minulta mahdollisesti vaaditaan? Miten Jumala voisi vaatia synnin tekemistä? Sehän on mahdotonta. Joten jos en ole syntiä tehnyt, en voi sitä katua, ja syyllisyys ei hellitä koskaan. - johanna-
Aloittaja kirjoitti:
Kiitos...
Tässä on vaikeaa nimen omaan se, kun tuntuu, että teen väärin vaikka tekisin miten. Ehkä ainoa ratkaisu on vain rukoilla ja odottaa Jumalan johdatusta, eikä hätiköidä tämän asian kanssa mihinkään suuntaan.
Helpompaa olisi tosiaan, jos poikaystävä jättäisi minut jonkun toisen naisen takia, vaikka eihän sekään mukavalta tuntuisi, mutta ainakin olisin vapaa syyllisyydestä... Jos hylkäisin ilman syytä (jolle hän itse mitään voisi) ihmisen, joka on vuosia ollut tukenani ja rakastanut minua, niin olisin hirviö, ja sen jälkeen olisi äärimmäisen vaikeaa olla vahingoittamatta itseään. Luultavasti mielenterveyslääktys odottaisi loppuelämän, sillä kärsin jo nyt pahasta paniikkihäiriöstä, jonka taustalla ovat nimen omaan syyllisyyden tunteet.
Vaikeaa tästä tekee myös se, että poikaystävä itse aiemmin oli rukoillut paremman elämän puolesta ja että tapaisi jonkun hyvän ihmisen. Pian sen jälkeen hän näki näyn, ja samaa päivänä tapasimme. En ollut tuolloin siis vielä uskossa. En pysty olla ajattelematta, että sillä on tietty tarkoituksensa Jumalan suunnitelmassa. Olisihan se ollut helppoa minulle, jos olisin saanut tulla uskoon täysin "sinkkuna" ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Tai jos edes poikaystävä olisi jättänyt silloin, kun tulin uskoon. Miksi Jumala kiusaisi turhaan?
Aina on tietenkin toivoa, Jumalalle kun kaikki on mahdollista, että poikaystäväni tulisi uskoon.
En todellakaan pidä itseäni parempana ihmisenä kuin poikaystäväni, päin vastoin. Ainut ero on se, että minä olen ottanut Kristuksen vastaan ja ainakin yritän tehdä parannusta. Jumala rakastaa poikaystävääni aivan yhtä paljon kuin minuakin, en ole yhtään tärkeämpi ihminen kuin hänkään. Siksi tämä on niin raakaa touhua, että minun niskaani kaadetaan tällainen päätös.
Kunpa voisin tehdä sellaisen päätöksen joka satuttaisi VAIN minua itseäni, ja vain minä kärsiisin, mutta se että tekisi toiselle pahaa, tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja suorastaan mahdottomalta. Syyllisyys on tunteista hirvein, ja varmasti seuraisi hautaan saakka. Yleensä syyllisyyden tunteesta pääsee eroon katumuksella ja parannuksen tekemisellä, kun saa armosta syntinsä anteeksi, mutta onko tämä nyt synti, mitä minulta mahdollisesti vaaditaan? Miten Jumala voisi vaatia synnin tekemistä? Sehän on mahdotonta. Joten jos en ole syntiä tehnyt, en voi sitä katua, ja syyllisyys ei hellitä koskaan.Kuulostaa niin tutulta. Itselläni myös vaikea paniikkihäiriö ja sen lisäksi juuri kuvailemiasi syyllisyydentuntoja! Välillä tuntuu siltä, etten koe edes pelastusvarmuutta kun tunnen syyllisyyttä vähän joka asiasta... Mutta silloin yritän kiinnittää katseeni Kristukseen, joka on Raamatun sanan mukaan kuollut syntieni puolesta. Se on totuus eikä minun ailahtelevat tunteeni.
Kukaan ei varmaan osaa antaa sinulle täällä oikeita ohjeita. Itse sinun on tehtävä se päätös ja viesteistä saa kyllä sen kuvan että tiedät sen. En minäkään tiedä, tuleeko minun mieheni uskoon vasta kuolinvuoteellaan vai jo kuukauden päästä. Herra yksin tietää.
On paljon sellaisia liittoja, ettei toinen osapuoli ole uskossa. Kuitenkaan avioliittoon ei pitäisi kiirehtiä.
Minua mietitytti tämä alla oleva Raamatun kohta.
"12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, 14:19]
16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?"
(1.kor.7)
Siunausta!! En osaa muuta sanoa kuin että tiedän varsin hyvin miltä sinusta tuntuu!
Uskova ystäväni meni vuosi sitten naimisiin uskosta osattoman avopuolisonsa kanssa. Heidän avioliittonsa on toiminut ihan hyvin. Uskonasioista eivät vain keskenään puhu. Kuten ei mekään..
- darksoul____
se on vaan uskoton ***ka...
Eihän oikea uskovainen voi olla uskomattoman kanssa..ei toki..
Ja eikös sitä uskossa olla vaan jeesuksen morsiamia vai miten se meni?
Kaikki muuhan on syntiä, ainakin tosiuskovaiselle. - rajoitettu
Heip.
Hellitä jo hetkeksi! Ihan turhaan kiusaat itseäsi itse antamillasi rajoitteilla! Itse keksit esiaviollisen seksin rajoitteet! Harrastakaa seksiä heti, se ei välttämättä enää kohta onnistu esim. sairauden vuoksi! Kaikki normaalimiehet sitäpaitti vetää handuun tai käy vieraissa, jos ei kotona saa. Siihen ei paljoa jeesus auta, jos nuori mies on terve...
Jos mun tyttöystävä olis noin uskossa, että keksis itse ihme rajoitteita elämäänsä, niin harkitsisin hartaasti mitä tekisin. Saattaisin luokitella tärähtäneeksi...
Myös psykologi voi auttaa ahdistuksessa, vaikka se tulisi uskosta.
Jokatapauksessa relaa vähä! Elämäsi on sen jälkeen paljon mmukavampaa. Kun elämäsi on mukavampaa tuot iloa ja valoa kaikille läheisillesi! Ei uskon kuulu olla synkkää ja ikävää! - Salamimakkara
Jos ette harrasta esiaviollista seksiä, niin suositan teille avioliittoa.
Tuntuu jotenkin epärealistiselta tilanne, jossa kaksi nuorta asuu samassa taloudessa eivätkä he harrasta seksiä.
Molemmat tyydyttävät kuitenkin itsensä salaa... Poika katsoo esim. nettipornoa netistä tytön mentyä nukkumaan. Aivan käsittämätöntä. Seksi on lahja koko maailmalle ja vahvistaa parisuhdetta! Uskonnollisten sääntöjen taustallahan on parisuhteen pysyvyyden varmistaminen.
Jeesus ei näe kun ostat ehkäisyvälineet postimyynnistä ja sammutat valot ;) - eki-setä
Kysymys on oikeastaan vain siitä rakastatko sinä tätä miestä niin paljon että haluat naimisiin hänen kanssaan?
Jumala kyllä huolehtii sinusta ja hänestä. Jos menet naimisiin niin olette Jumalan silmissä aviopari. Eikä sinulla pitäisi olla mitään omantunnon tuskia enää siitä asiasta.
Mutta jos sinulle on tärkeämpää olla naimaton niin jätä hänet heti, sillä muutoin lisäät hänen tuskaansa.- uskonsisar
Hei!Lohduttavaa kuulla että on muitakin saman asian kanssa taistelevia. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa pian 4 vuotta ja viime keväänä tulin uskooon. Poikaystäväni sanoo uskovansa Jumalaan, mutta ei ole antanut elämäänsä Jeesukselle.Olemme kihloissa ja yhteinen asuntolaina..(seksielämää meillä ei ole vakaumukseni takia)joten naimisiin meno on ajankohtainen. Mutta samat asiat vaivaa päätäni kuin muissakin viesteissä. En saa rauhaa ja uskonelämäni ei saa tilaa kun ahdistaa tämä asia niin, olen jopa ajatellut Jumalasta kielteisesti tämän asian takia, mikä on kamalaa. En haluaisi menettää uskoani.En tiedä mikä on oikein tämän asian kohdalla. Poikaystäväni hylkääminen tuntuu aivan hirveältä ja myös väärältä teolta. Rakastan tulevaa miestäni yli kaiken (myös kihlattuni rakastaa minua)ja Jumalaa vielä enemmän. Tuntuu että pian pitää mennä hakemaan lekurilta jotain lääkitystä niin vaikea asia tämä on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin kaikkeen sinä ihastuit hänessä
Mikä oli se asia mikä vei jalat altasi? ❤️ Oliko jotain erityistä tilannetta vai tunne? Kenties monen sattuman summa? Ai1109789Persut: haluamme lisää veroja!
Lisää lisää veroja huutaa persukuoro. Veroila Suomi nousuun! "Uusi matkailuvero eli matkailijamaksu peritään esimerki774982Nainen kokki autossa kammottavan kuoleman sähköauto-Teslan syttyessä tuleen.
https://www.is.fi/autot/art-2000011652873.html Näin vaarallisia sähköautopalot voivat olla.694782Persuja ei aluevaltuustoissa näy
Ei tunnu persuja paljon paikalliset asiat kiinnostavan, vaan ainoastaan ulkomaalaiset, joku Israel ja Trumpin fanitus.63251Päivän Riikka: Uudenkaupungin autotehdas hiljeni
Näin ne 100 000 uutta pysyvää ei-tempputyötä yksityiselle sektorille tämän hallituksen ansiosta syntyy. Työntekijöille j92461Numero josta kaivattusi tulee mieleen
Onko jokin numero joka yhdistää teidät jotenkin? Älä laita puhelinnumeroa.1061696- 471506
Kerro kaivattusi nimi tai nimikirjaimet
🌠 Tähdenlento! Kirjoittamalla kaivattusi nimen tai nimikirjaimet tähän, saattaa toiveesi toteutua.541471Jorman paluu sodasta Lieksaan oli katkera
Jorma Karhunen astui Lieksan asemalle. Aurinko paistoi, mutta Jorman maailma oli sumuinen. Takana oli se helvetti, jota591424Heräsin taas sinä mielessä
Miten voi haluta toista näin paljon? 😳 Kyllä meillä on muutenkin hyvä yhteys. Ehkä se tekee myös tästä niin voimakkaan?651341