Mulla on ollut vähän aikaa semmonen tunne ettei mikään kiinnosta eikä jaksa mitään. Mitä isoja huolia mulla ei oo, mutt jokin vaivaa. Tuntuu kuin jokin säätää mun mielentiloja välillä itkettää, välill naurattaa, välill istun ajattelematta mitään jne. Kaikki tuntuu kuin liian tavalliselta kuin ei olisi syytä elää. Kun kysyn itseltäni miksi elän, niin tulee tyhjyys mieleen. Tykkään muutamast tyypist, mutt tällä hetkellä ei kiinnosta ees jutella heille. Ennen jaksoin jutella tuntikausia.
Tiedättekö mikä mua vaivaa? Ja mikä auttaa tässä tilanteessa?
Tiedättekö mikä mua vaivaa? Ja mikä auttaa tässä tilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aina pitää puhua.
Kertoa muille tunteistaan.
Puhu vanhemmillesi. Ehkä he ovat kokeneet nuorena saman.
Moni suomalainen käy ihan juttelemassa terapiassa tunteistaan ja se tekis kl hyvää kaikille.
Jos kuitenkin muiden tuella pääset tästä yli niin sit kaikki onkin jo hyvin.
Nauti kesästä.
Vietä aikaa perhees ja kavereiden kaa.
Jokainen nuori kokee jonkinmoisen ton kaltasen jutun elämässään.
Siitä pääsee kyl yli ja useinmiten se loppuu yht yllättäen ku alkokin.
Hyvää kesää :)
Siunausta
Tuo on normaalia. Ja sulla on varmasti monia syitä elää, joita ei välttämättä huomaa koska niihin on tottunu. Tartu semmoseen, mikä ees ihan vähäsen kiinnostaa.
Elämä on joskus kuin purjehdus. Myötätuulella menee hyvin, vastatuulessa pitää luovia, mutta tyyni onkin se pahin. Jos moottoria ei ole, vauhti pysähtyy kokonaan. Tällaisia tilanteita elämään tulee. Sanoit, ettei sinulla ole isoja huolia? Huolia siis kuitenkin on. Omatunto saattaa syyttää, riittämättömyyden tunne tai oma merkitys olla hakusessa.
Voi olla, että kyseessä on vain ohimenevä vaihe, mutta ajankohta on tietysti huono, kun koulutkin ovat alkamassa.
Älä yritä haukata liian isoa kakkua, tee pieniä asioita ja kun ei tee mieli tehdä mitään, niin älä tee.
"Kun kysyn itseltäni miksi elän, niin tulee tyhjyys mieleen."
Ajattele asiaa siltä kantilta, että mieti kenelle voisit olla tärkeä. Jos itsellesi eläminen tuntuu tylsältä, niin osallistu vaikka johonkin vapaaehtoishommaan. Moni on toipunut masennuksestaan menemällä auttamaan esim. pieniä lapsia, lemmikkihoitolaan tai vanhusten talolle. Kun huomaa, että on tärkeä jollekin, se antaa elämälle myös merkitystä.
Aika harva jaksaa tosissaan murjottaa, kun koiranpentu kömpii syliin tai pieni lapsi katsoo hymyillen.
Toisten auttaminen voi joskus auttaa itseä jaksamaan.