Sanahelinää opetusalasta
Didaktiikasta yhdysluokkaan
Kokeneen opettajan tekemä kirja
Martti Hellström: Sata sanaa opetuksesta, Keskeisten käsitteiden käsikirja, Ps – kustannus 2008
A niin kuin alkuopetus. Sehän tarkoittaa tietysti niiden lapsien opetusta, jotka opettelevat kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen alkeita. Mutta opetus ei jää tähän. Lapsen on opittava ryhmässä
toimimista ja sosiaalisia taitoja. Hänestä tehdään, jos opettaja osaa
asiansa, omilla aivoilla ajatteleva. Mutta nämä nykyaikaiset
termiviidakot tahtovat sotkea alleen sanan rakkaus, jota ei tästä
kirjasta tietysti löydy r-kirjaimen kohdalta. Mielestäni tämä termi
olisi ensimmäinen opittava asia opettajan työssä. Työtä on rakastettava ja lapsiin suhtauduttava empatialla ( ei löydy kirjasta)
kun muuten on mahdotonta syventyä jokaisen lapsen ongelmakenttiin ja kotiolojen monimutkaisiin syysuhteisiin.
Mitä siis. Kirjasta löytyy sanahelinää, jota ei esim. 50-luvulla
tiedetty olevankaan. Mutta opetus oli silloin jämäkkää, opettajia
ei sotkettu didaktisilla hienouksilla ja koulutuksilla, joiden merkitys jää ulkokohtaiseksi ( didaktiikasta löytyy 7 hakusanaa, jotka on selitetty mahdollisimman monimutkaisesti ja teoreettisesti.
Kirjaa lukiessa tulee entiselle opetushenkilölle mieleen, että
homma on menossa pahasti pieleen. Opetustyö on kaikessa yksinkertaisuudessaan opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta,
työn tekemisen opettamista ja käytöstapojen opettamista. Tämän
tiesivät vanhan kansan opettajat hyvin. Nykyisillä termistöillä
halutaan hyvä asia muuttaa sanahelinäksi. Luulisin, että opettajille
sälytetään nykyisin jos jonkinmoista tehtävää, joka sotkee luokkaopetustyötä lähes totaalisesti.
No kirjan tekijä on asiantuntija. Jospa vaikka näillä termeillä
saadaan kasvatettua uusi ja uljas sukupolvi, mene ja tiedä. Sen
tiedän, että moni opettaja on uuvutettu termistöjen viidakolla
ja joutavilla työtehtävillä, ei niinkään luokkaopetuksella.
Didaktiikasta yhdysluokkaan
Kokeneen opettajan tekemä kirja
Martti Hellström: Sata sanaa opetuksesta, Keskeisten käsitteiden käsikirja, Ps – kustannus 2008
A niin kuin alkuopetus. Sehän tarkoittaa tietysti niiden lapsien opetusta, jotka opettelevat kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen alkeita. Mutta opetus ei jää tähän. Lapsen on opittava ryhmässä
toimimista ja sosiaalisia taitoja. Hänestä tehdään, jos opettaja osaa
asiansa, omilla aivoilla ajatteleva. Mutta nämä nykyaikaiset
termiviidakot tahtovat sotkea alleen sanan rakkaus, jota ei tästä
kirjasta tietysti löydy r-kirjaimen kohdalta. Mielestäni tämä termi
olisi ensimmäinen opittava asia opettajan työssä. Työtä on rakastettava ja lapsiin suhtauduttava empatialla ( ei löydy kirjasta)
kun muuten on mahdotonta syventyä jokaisen lapsen ongelmakenttiin ja kotiolojen monimutkaisiin syysuhteisiin.
Mitä siis. Kirjasta löytyy sanahelinää, jota ei esim. 50-luvulla
tiedetty olevankaan. Mutta opetus oli silloin jämäkkää, opettajia
ei sotkettu didaktisilla hienouksilla ja koulutuksilla, joiden merkitys jää ulkokohtaiseksi ( didaktiikasta löytyy 7 hakusanaa, jotka on selitetty mahdollisimman monimutkaisesti ja teoreettisesti.
Kirjaa lukiessa tulee entiselle opetushenkilölle mieleen, että
homma on menossa pahasti pieleen. Opetustyö on kaikessa yksinkertaisuudessaan opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta,
työn tekemisen opettamista ja käytöstapojen opettamista. Tämän
tiesivät vanhan kansan opettajat hyvin. Nykyisillä termistöillä
halutaan hyvä asia muuttaa sanahelinäksi. Luulisin, että opettajille
sälytetään nykyisin jos jonkinmoista tehtävää, joka sotkee luokkaopetustyötä lähes totaalisesti.
No kirjan tekijä on asiantuntija. Jospa vaikka näillä termeillä
saadaan kasvatettua uusi ja uljas sukupolvi, mene ja tiedä. Sen
tiedän, että moni opettaja on uuvutettu termistöjen viidakolla
ja joutavilla työtehtävillä, ei niinkään luokkaopetuksella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta voin hyvin kuvitella että opettajan rooli on muuttunut vuosien varrella. Ennen hän sai keskittyä aineiden opettamiseen, nykyisin ainakin itse (vanhempana) toivon että koulu keskittyisi myös niihin sosiaalisiin taitoihin. Ehkä niitä ei ennen tarvittu opettaa kun kotona asui kolme sukupolvea, ja siskoja oli vähintään 5.. ekaa jäätelöä suli ennen kuin sen ehti syödä, lemmikkisikaa syötiin jouluna ja isä hakkas sunnuntaisin vitsalla ihan vaan varmuuden vuoks.. No tuskin se kaikilla tuollaista ollut, kärjistettyä.
Hoitotyössä on sama juttu. Asioille annetaan hienoja
nimiä, määritelmiä, kaavioita, kriteerejä ym. Näitä tilastoja, kaavakkeita,testejä ym. täytellessä menee
paljon aikaa hukkaan, mikä on pois asiakkaan luona olosta.
Tärkeitäkin tilastoja on toki.Sitä kautta löytyy ongelma ja sen jälkeen toivottavasti ratkaisu.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä, vuorovaikutus on se kaikkein tärkein !!!! :))))
Kolmen lapsen äitinä, olen nähnyt opettajan suhtautumista lapseen monelta kantilta. Jokaisella oli eri alkuopettaja. Kahden ensimmäisen lapsen opettajalla oli kantavana voimana suvaitsevaisuus
ja rakkaus. Toki myös kuri ym.
Kolmannen open kanssa otin yhteen, koska mistään ei voinut koskaan joustaa. Eikä lapsissa mitään eroa edellisiin sisariin. Hän vain halua noudattaa
spartalaista kuria kaikkiin lapsiin ja myös vanhempiin. Töihin hän soittaa, edes kysymättä käykö juuri nyt puhella. Silti opettajaa ei saa kiinni puhelimella kuin välitunnilla, eikä silloinkaan, jos on välituntivalvoja. Työajan ulkopuolella ei mitenkään.
Vanhin lapsi sai loistavan alun koulutielle suvaitsevassa ja lämminhenkisessä luokassa, ja sitä kautta isoja elämän eväitä. Järjestyshäiriöitä ei juurikaan ollut.
Toinen lapsi samoin.
Olisin suonut näin kolmannellekin.