Haluaisin tietää, mitä ja miten paljon voi vaatia ruokapöytäkäyttäytymisessä ja osaamisessa lapsilta?? lapset ovat 6 v = esikoululainen ja 8 v = tokaluokkalainen.
Kysymys kuulostaa hullulta, mutta olen ihan tosissani. En ole varma, mitä pitää jo tuon ikäisten osata ja mitä annetaan anteeksi. Pelkään vaativani liikaa ja olevani liian ankara.
Siis ihan veitsen ja haarukan käyttö, kyynärpäät pöydällä, suu auki tai kiinni syöminen, pilkkominen, kuoriminen, leivän voiteleminen ..... Pitääkö joka kerta, joka aterialla muistuttaa vai meneekö jo omalla painollaan, onko pöytätavat hanskassa?
Miten teillä? ja ihan voi laittaa luetteloa, mitä voi vaatia, mitä sallia, antaa anteeksi, mitä vielä opastaa tuon ikäisten ruokapöytäkäyttäytymisessä ja tavoissa?
Kiitos.
Kysymys kuulostaa hullulta, mutta olen ihan tosissani. En ole varma, mitä pitää jo tuon ikäisten osata ja mitä annetaan anteeksi. Pelkään vaativani liikaa ja olevani liian ankara.
Siis ihan veitsen ja haarukan käyttö, kyynärpäät pöydällä, suu auki tai kiinni syöminen, pilkkominen, kuoriminen, leivän voiteleminen ..... Pitääkö joka kerta, joka aterialla muistuttaa vai meneekö jo omalla painollaan, onko pöytätavat hanskassa?
Miten teillä? ja ihan voi laittaa luetteloa, mitä voi vaatia, mitä sallia, antaa anteeksi, mitä vielä opastaa tuon ikäisten ruokapöytäkäyttäytymisessä ja tavoissa?
Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis: osaako 6 v jo syödä suu kiinni vai vieläkö "kuuluu" massuttaa suu auki? Miten opetetaan lapsi syömään ruokansa suu kiinni?
Kokeile itse: laita huulet törölleen ja nassuta sapuskasi etuhampailla alaleukaa ja huulua eteenpäin "mututtaen".
En itse jaksa katsoa semmoista näkyä ruokapöydässä..
Miten ruoka menee lautaselta lusikkaan ja siitä suuhun, tarvitaanko käsiä ja sormia avuksi?
"Vahditko" lastesi ruokailua vai syövätkö he kaiken tai osan taI esim. välipalat itsekseen?
Lapset eivät ole omiania vaan vierailevia tähtösiä, siksi kysyn.
En syö samaan aikaan aterioita samassa ruokapöydäsä, en kestä katsoa sitä roikkumista lautasen ylpäuolella molemmat kyynärpäät pöydässä, sormia ruuassa, suu auki syömistä, pyörimistä penkillä, polvet koukussa....
Ja kun ei omia tuon ikäisiä ole, niin en tiedä mitä pitää vaatia ja mitä sallia - nyt on tilanne etten salli mitään vaan vaadin aika paljon, vaadinko liikaa? Mitä voin vaatia? Joskus on tilanteita, että on pakko istua samassa ruokapöydässä lasten kanssa - nyt en syö samaan aikaan.
Meillä ruokailutavat ovat olleet opettelun aiheena niin pienestä kuin muistan. Nyt ei ole ongelmia vaikka joskus niistä joutuu hiukan muistuttamaan. Nuorempi 8v. hallitsee hänkin veitsen ja haarukan käytön hyvin.
Joskus huumori on paras tapa opettaa lapsille miten ei pidä pöydässä käyttäytyä. Ruoan massutus ja "klunk-klunk"-maidon juominen pitää saada kuriin. Pöydän päällä makaaminen ei tosiaankaan ole sopivaa käytöstä.
Aina ei pidä tietenkään valittaa pikku asioista ja joskus onkin ihan kiva syödä jotakin "sottaista" ja ihan pelkillä sormilla. Harrastusten vuoksi meillä lapset liikkuvat paljon ja ovat ymmärtäneet hyvin hyvien käytöstapojen merkityksen myös ruokapöydässä. Vaikka vilkkaita poikia ovatkin.
Itselläni on 10-vuotias tyttö, ja olen kovin tarkka ryokapöytä kättäytymisestä. Kyllä 6 ja 8 vuotiailta voi vaatia jo aika paljon. Tosin toistoa se vaatii lähes jokaisella ruokailukerralla. Kärsivällisyyttä. Itse olen pitänyt aina kiinni siitä, että leluja tai lehtiä ei tuoda ruokapöytään. Ruokapöydässä istutaan paikallaan, ei pyöritä ja hyöritä tuolilla. Kynärpäät pidetään pois pöydältä, eikä lätsytellä ruokaa suussa. Jo päiväkodissa tyttöni oppi kuorimaan perunat itse, samoin syömään veitsellä ja haarukalla, ja voitelemaan leivät, kaatamaan maidon lasiin. Tosin veitseä ja haarukkaa hän pitää aina väärissä käsissä, mutta en ole puuttunut siihen, koska syöminen sujuu niin paremmin. Kyllä silti edelleen lähes joka kerta joudun huomauttamaan jostain seikasta pöydässä, joten älä ole huolissasi, jatka vain samaan malliin. Olen kuitenkin huomioinut sen, että aina kun olemme kylässä, tyttäreni käyttäytyy tosi hienosti pöydässä, eli että jotain on kuitenkin jäänyt mieleen, vaikka se ei aina kotona toimisikaan. Kärsivällisyyttä.
niinkuin yleisesti:
Jos kämppä on sinun, selität, että täällä on nämä säännöt. Kyllä sen kaikki tajuavat, tai ainakin kuuluisi tajuta. Omat lapsemme noudattavat äitini luona äitini sääntöjä ja siskojeni luona siskojen sääntöjä. Faijan luona on yhdet ja meillä tietenkin omat kotona. Päälle tulevat päiväkotisäännöt ja kyläpaikoissa omansa. Hyvin toimii, kun sääntöjen peruspiirteet ovat samat.
Me ollaan vaadittu pöytätapoja jo siitä lähtien, kun lapsi alkaa ohjeita tajuta. Jatkuvasti joutuu tosin muistuttamaan kolmevuotiasta, kuusivuotias jo muistaa melko hyvin ja 12-vuotiasta ei tarvitse enää muistuttaa kuin astioiden kuljettamisesta tiskikoneen välittömään läheisyyteen, ellei sitten peräti koneeseen laittamiseen. 6-vuotias osaa veistä käyttää, mutta perunoiden kuoriminen on vielä hakusessa, oppimistavoitteena ensi syksy.
Vaikeatahan tuo saattaa olla, jos kotona ei noita opeteta. Ankaruus ruokapöydässä saattaa kyllä aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hyötyä, eli mitenkäs tuonkaan nyt määrittelisi.
Koululaisen kuuluu perusasiat hallita (perunoiden kuoriminen, veitsen käyttö, jne.), 6-vee vasta harjoittelee, mutta kouluun mennessä maiskutus, kyynärpäät, leikkiminen, jne. pitäisi saada pois. Sanoisin.
Olet juuri oikeassa. Kyllä kuusivuotias osaa käyttää veistä ja haarukkaa, mutta aikaa tietty pitää olla ja opastustakin hajoavien perunoiden kanssa varsinkin tarvitaan.
Itselläni on tässä kaksi tyttölasta kasvatettavana ja olen kyllä vaatinut kunnollista käyttäytymistä syödessä ihan pienestä pitäen, tai niin pienestä, kuin se on mahdollista.
Kaikenlainen pyöriskely ja riekkuminen aiheuttaa armotta ruokailupalveluksen päättymisen sillä kertaa.
Tuo hiukan särähti, että ankaruudesta ruokapöydässä olisi enemmän haittaa, kuin hyötyä?? Millä perusteella haittaa? Päinvastoin. Kun pöytätavat (siis perusasiat) opetellaan pienestä pitäen, niin miten niistä voi haittaa olla? Ja lapset ovat joskus aika kurittomia ottamaan oppia vastaan, ja silloin se "ankaruus" on ihan paikallaan.
Muistan kyllä kuuskymmentä -luvun lapsena ollessa maaseudun pöytätavat. Vois käydä siellä "mussuttamassa" huulten välissä ruokaa....
Jos olisi vielä minun isä-ukko samassa pöydässä, niin nykyajan ankaruus voisi vaikuttaa siihen lentoon aika kesyltä. :-)))
Vaikka perheeni ei ollutkaan mitekään uskonnollinen, niin ruoka oli kuitenkin ihan erityisessä arvossa ja kaikenlainen ruoan moittiminen, tai häpäisy, vaikka esim. leikittelemällä, oli ankarassa pannassa.
Ruoka oli "Jumalan viljaa", ja sitä piti kunnioittaa. Enkä oppiani aseta kyseenalaiseksi.
Voihan tuossa aiheen aloittajan tapauksessakin olla niin, että lapset ovat kotonaan kunnolla, mutta mummin, tai jonkun muun luona eivät enää tajuakaan että sielläkin kunnioitetaan pöytätapoja.
Kyllä pöydän tarjoajalla on oikeus vaatia asiallista käyttäytymistä, kuusivuotiaasta alkaen. Itse en katsoisi asiaa sormien läpi, enkä talon haltijana ruokaile toisten siivottomuuksien takia eri huoneessa.
ankaruus tarkoittaa minulla tätä:
Olin nappulana esikoulussa ja ruoka OLI aina syötävä. Kun en syönyt, koska en tykännyt, istuin keittiössä ruokailun jälkeen ja lepohetkenkin. Toista tuntia mahtoi mennä. Kyseistä ruokaa en sitten syönyt muuallakaan.
Vasta yli kakskymppisenä suostuin tuota ruokalajia maistamaan ja ihmetys! Sehän olikin hyvää. Mikäköhän mahtoi olla ruoka, kysynette nyt, ja vastaus on tomaattikeitto.
Joku lapsi saattaa tavallani reagoida myös, eikä se ole ruokailun tarkoitus, siis se, että lopettaa syömisen.
Oivat säännöt sinullakin ovat.
Tuota en laisinkaan ottanut kirjoituksessa huomioon, että ruoka on lapselle vastenmielistä.
En kyllä näe mitään järkeä siinä, että väkisin yritetään syöttää jotakin. Jos ei maistu, niin ei sitten, mutta kirjoitukseni tähtäsi yleiseen käyttäytymiseen pöydässä.
Vielä tuli mieleen tämän ketjun aloittajan tapauksessa, että voihan näiden osaamattomien lasten vanhemmatkin olla pöytätavoiltaan osaamattomia. Jospa lapsia ei kukaan ole koskaan edes yrittänyt opettaa tavoille.
Mitään hienostuneita ravunsyöntitapoja en minäkään tiedä, enkä osaisi opettaakaan lapsilleni, joten lienee viisasta pysytellä niistä pöydistä kaukana.:-)))
ei ne nykyään enää väkisin syötäkään, ainakaan päiväkodeissa. Onneksi.
Tuosta mun jutusta on jo aikaa _kulunut_.