Etsin miestä

Elämäniloinen :)

Hyvä jos avasit tämän viestin ja olet tavallinen suomalainen mies käymässä/juuri käynyt läpi avioeroprosessia.
Otsikko 'etsin miestä' ei siis tarkoita että etsisin miestä ns. tositarkoituksella elämänkumppaniksi, vaan ihan keskusteluun.

Kerro, löytyykö kunnon miehiä lainkaan? Olen niin kauan elänyt suhteessamme (olen 35 v. ja suhteemme on kestänyt 18 v), pettynyt ja ero on hiuskarvan päässä, etten jaksa uskoa parempia miehiä olevankaan.
Minun ja mieheni suhteen kariutumisessa ei ole syynä pettäminen, alkoholismi tai fyysinen väkivalta. Syy on elämännäkemyksissä, arvoissa ja asenteissa. Mies ei tätä ymmärrä, sanoo että eroon on oltava 'oikea' syy.
Olemme molemmat hyvin koulutettuja ja suunnilleen saman palkan saamme eli en ole taloudellisesti riippuvainen hänestä. On hankittu lapset, koira, autot, talo jne. mutta tämä kaikki tuntuu kulissilta. Minä olen se, joka ELÄÄ (ja tekee työn ohessa kaikki kotityöt ja kasvattaa lapset). Haluaisin, että elämä olisi muutakin kuin työtä ja työtä. Minulla on haaveita ja haluasin suunnitella elämää eteenpäin jonkun kanssa, joku rinnalla.
Mies erakoituu ja haluaa olla omissa oloissaan, kasvattaa mahaakin hyvää vauhtia, liikunta ja terveys ei kiinnosta, mitkä taas minulle tärkeitä.
Millaisia erokokemuksia teillä miehillä on? Onko kommentteja tähän minun kertomukseen? Olen kuullut tapauksia, että joskus asia voi olla jopa toisinpäin, että nainen onkin se uratykki, joka unohtaa perheen ja muun elämän.
Olisi tosi mukava kuulla juttuja tai jopa pidempään keskustella asiasta jonkun kanssa. Kirjoitelkaa!

34

3215

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Viime vuonna eronnut mies

      hei
      Erosimme pitkästä (yli 20 v) liitosta heti kun nuorin lapsista tuli 18 vuotiaaksi. Emme olleet toisillemme sopiva pari, kuitenkaan. Rakkaus loppui, tuli syrjähyppyjä. Ja niitähän ei koskaan unohdeta. Meidän tapauksessamme ellei olisi ollut lapsia, olisi ehdottomasti pitänyt erota heti. Elimme käytännössä, henkisesti, erillistä elämää. Naimista tosin toisinaan oli; se olikin ainoa yhteinen asiamme.
      Tässä sinun tapauksessasi: Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Ei elämää ole tarkoitettu elettäväksi siten, että siihen ei olla tyytyväisiä. Miehesti taitaa kannattaa (ainakin siis nyt) toisenlaisia arvoja kuin sinä. Puhukaa keskustelkaa. Sopikaa asioista tai sitten siitä, että laitatte sukset eri suuntiin. Ikänne antaa vielä kaikki edellytykset muuttumiseen toisillenne paremmiksi. Jos vaan teillä on vielä jäljellä keskinäistäkunnioitusta halua ja rakkautta. Ehdotan pitkää vaellusretkeä jossakin kaukana miel. ulkomalla (espanja...).

      - Minulla on nyt uusi suhde viehättävän naisen kanssa. Olen silmittömästi häneen rakastunut. Koetan nyt kuroa kiinni takaisin sitä elämää (tai siis kokonaan uutta elämää, mutta menetetyn ja hukkaan menneen ajan hyvitystä), jota paljolti menetin epätyydyttävässä ex-suhteessani. Jo aikuiset lapset asuvat luonani, pian kuitenkin lähtevät teilleen. Meillä on hyvät välit. Ex -vamooni ei ole ollut näin "hyvät" välit kuin nuorena. Ei ole tarvinnut olla tekemisissä.

    • 439

      On hyvä että olet elämäniloinen vaikka harkitset eroa. Olet ilmeisestikin tavannut miehesi aika nuorena kun suhde on kestänyt 18 v. Mielestäni ero on aina viimeinen vaihtoehto, mutta tietysti jos muita ratkaisuja ei ole niin silloin oman hyvinvoinnin kannalta ainoa oikea.
      Olisiko teillä mahdollista keskustella keskenänne, jos vaikka saisit miehesi kiinnostumaan samoista asioista kuin sinä.
      Ero kuitenkin 18 vuoden yhdessäolon jälkeen on iso asia, kuinka lapset suhtautuvat, asunnot ym.
      Neuvoa en osaa sen paremmin mutta suosittelen keskustelua ja harkintaa.

    • viestiisi

      Olen ns. ylempitoimihenkilö ja erosin kulissiavioliitosta. Eropäätöstä olin valmistellut noin vuoden ja lopullisen ratkaisun tein, kun löysin työasioiden parista samanhenkisen naisen.

      Molemmat olimme tahoillamme avioliitossa, mutta erotessamme muutimme heti yhteen yhteiseen asuntoon, niin varmoja olimme ratkaisustamme. Häitä tanssittiin vuoden kuluttua yhteenmuuton jälkeen.

      Tässä uudessa suhteessa olen onnellinen, koska olemme hyvin samanhenkisiä. Harrastamme molemmat kesäisin golfia, talvisin laskettelua ja matkailua kaukokohteisiin esim. Thaimaa on suosikkimme. Minulla ainakin vaihtamalla parani selvästi sekä fyysinen että psyykkinen hyvinvointi.

      Enää en suostuisi elämään kulissiavioliitossa.

      • olin,,,,

        pultsari ja tapasin uuden samanhenkisen ja nyt meilkä menee oikee loistavasti,,,kiitos toisen pultsarin,, eli sama onko pultsari vaiko ns,, jokumikökukaseoli,,


      • Elämäniloinen

        Kiitos viestistä, ihanaa kuulla miestenkin taholta tuollaista! Olen sitä mieltä, että keskustelut minun ja mieheni välillä on käyty, tai yritetty. Olemme liian erilaisia ja se asia ei muutu - miksi pitäisikään? Jos ei sovita yhteen, niin ero on varmaan parempi ratkaisu. Kulissien ylläpitoon tottuu ja ne pystyy pitämään aikansa, mutta jos itsellä on koko ajan paha olla, on parempi luovuttaa.


      • 439
        Elämäniloinen kirjoitti:

        Kiitos viestistä, ihanaa kuulla miestenkin taholta tuollaista! Olen sitä mieltä, että keskustelut minun ja mieheni välillä on käyty, tai yritetty. Olemme liian erilaisia ja se asia ei muutu - miksi pitäisikään? Jos ei sovita yhteen, niin ero on varmaan parempi ratkaisu. Kulissien ylläpitoon tottuu ja ne pystyy pitämään aikansa, mutta jos itsellä on koko ajan paha olla, on parempi luovuttaa.

        varmaankin tehdä niin, jos on todella paha olla suhteessa eikä pystytä asialle mitään tekemään niin onhan siinä ajateltava myös itseään.
        Toivon sinulle tsempiä ja jaksamista.


      • Työt kotiinsa tuonut ex
        439 kirjoitti:

        varmaankin tehdä niin, jos on todella paha olla suhteessa eikä pystytä asialle mitään tekemään niin onhan siinä ajateltava myös itseään.
        Toivon sinulle tsempiä ja jaksamista.

        Hei,
        kyllä minä keskeneräisiä töitä aivan liikaa murehtineena ja vasta vaimon jättämänä miehenä silti yrittäisin miestäsi suostutella parisuhdeterapeutin juttusille ainakin muutaman kerran 'hoitoon'. Vaikea paikka tuntuu olevan, mutta voisin silti rohkaista myös lukaisemaan esim. Alf B. Svenssonin lyhyen, mutta todella osuvan ja mainion "Pidetään rakkaus hengissä?"-kirjasen (tilanteenne tuntuu todella tavanomaiselta, johon ammattilaisilla on kyllä monenlaista vinkkiä tarjolla, myös miehille). Kriisi voisi olla myös mahdollisuus johonkin yhteiseen uuteen ja parempaan...


      • Jotain mätää tässä

        No onko löapsia ja missä he ovat ja miten olette heitä tukemassa.

        Nyt kuuluu siltä, että on vain golf, laskettelu ja matkailu kaukokohteisiin. Onko se mielestäsi tavanomaista elämää, ei minun.

        Miski se entinen meni kulissiliitoksi, mitkä asiat kaihersivat, minä kyllä uskoisin että kyllä se entinenkin puoliso olisi pitänyt tuosta menevästä elämästä, piditkö piikana vain.

        Kerropa se oikea totuus asiosita, miten kohtelit sitä entistä puolisoa?


    • miehiä

      Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa: "Minä olen se, joka ELÄÄ (ja tekee työn ohessa kaikki kotityöt ja kasvattaa lapset). Haluaisin, että elämä olisi muutakin kuin työtä ja työtä. Minulla on haaveita ja haluasin suunnitella elämää eteenpäin jonkun kanssa, joku rinnalla."

      Mitä se muu kuin työ ja työ olisi?

      Usein on niin, että sen "muun" tavoittaminen nimenomaan vaatii sitä työtä.

    • nyt ekax

      ja sen jälkeen mietit missä meni vikaan,sinussakin on vikoja ei aina siinä toisessa.Sitte voisit elää vähän aikaa yksin ja sitten vasta alkaa hakee uutta, ihan kaikki asiat läpikäyneenä,niin suhteesi voisi onnistuakin.Mikä hinku heti uuteen suhteeseen.

    • 32v tyyppi

      Oma vain viisivuotinen avioliitto on loppusuoralla. Vaimo on löytänyt jo itselleen asunnon, muuttaa pian pois yhteisestä kodista. Jättää jälkeensä minut ja kaksi lasta (3v ja 2v). Eron syy karkeasti, että vaimo muuttui vuosi sitten ihan eri ihmiseksi, tajusi minkälainen ihminen oikeastaan onkaan. Rakastaa itseään enemmän kuin mitään muuta ja haluaa nyt elää omaa elämäänsä, koska ei ole onnellinen tässä suhteessa. Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi useamman kerran vuoden aikana, koska en ole tiennyt missä mennään. Vähän aikaa sitten kerroin, että nyt on aika ruveta puhumaan, ennenkuin on liian myöhäistä ja että on mulla muitakin vaihtoehtoha kuin riutua tässä, jos asiat eivät ala paranemaan. Siitä keskustelusta meni viikko ja vaimo ilmoitti, että parempi, että hän muuttaa ja että on myöhäistä keskustella. Minä nimenomaan halusin pitää lapset, eikä tuosta tarvinnut ruveta onneksi riitelemään. Ihmetyttää sekin, miten äiti voi jättää lapsensa. Näkeehän toki jatkossakin, mutta harvoin, kuinka se voi riittää?? Minulle ei riittäisi.

      Voisin olla katkera, koska tunnen itseni petetyksi, mutta en halua lasten takia. Heidän kannalta parempi, että vanhemmilla säilyy välit hyvinä. En aio puhua heille äidistään mitää pahaa, se ei auta lasten ikävään yhtään.

      Kotityöt olen aina hoitanut suuremmalla prosntilla kuin vaimo ja viimeisen vuoden ajan n.80%:sti. Vaimo on myöhään töissä, ehtii olla illalla lasten kanssa 1-2tuntia.

      Tässä on juuri mainitsemasi tapaus, nainen uratykki ja muut unohtuu. Vuosi sitten vaimo sai merkittvän esimiesaseman ja työ on vienyt suurelta osin mennessään. Väsyttänyt itsensä kaiken maailman kissanristiäisissä ja sitten ei kestä kotona, kun lapset itkee ja kiukuttelee ikäväänsä. Olen useamman kerran joutunut kuulemaan vaimon suusta viime vuoden aikana, että tämä kotona oleminen on yhtä helvettiä. No, kohta se tuska päättyy.

      Sen verran kylmyyttä olen saanut tuntea viime vuoden aikana, että vain lasten takia tuntuu pahalta. Tietysti harmittaa tämä tilastoihinkin joutuminen, pitihän meidän olla yhdessä ikuisesti. Ja viimeseen asti yritin puhua, että vaimolta löytyisi jostakin tahtoa pelastaa suhde, itsellä sitä olisi vieläkin, mutta yksin en halua yrittää. Toisaalta pelottaa ja toisaalta odotan innolla uutta elämää lasten kanssa, kuinkahan mahdan selviytyä.

      • et arvosta

        eukkoosi yhtään, vaan sinä olet tehnyt ja sinä olet lasten kaa ja sinä ja sinä...olet jo liitton mennessäsi tienny ,että naisesi tekee paljon duunii,olisit ylpeä vaimostasi ja lakkaa laskemasta mitä kukin on tehny,yleensä se tekee joka kerkee..


      • Ei ihan vielä kehära
        et arvosta kirjoitti:

        eukkoosi yhtään, vaan sinä olet tehnyt ja sinä olet lasten kaa ja sinä ja sinä...olet jo liitton mennessäsi tienny ,että naisesi tekee paljon duunii,olisit ylpeä vaimostasi ja lakkaa laskemasta mitä kukin on tehny,yleensä se tekee joka kerkee..

        Olen eronnut mies. En ole löytänyt rehellistä naista. Missä he ovat? Ikäni 43 v.


      • E2010

        Olen iloinen lukiessani tekstiäsi että noin kotikeskeisiä ja lapsia ajattelevia isiä/miehiä löytyy kun oma usko koetuksella...Tsemppiä koko prosessiin ja lapset antavat sitä tarvitsevaasi voimaa,muun aika sitten tulee varm.myöhemmin???


      • villijavapaa2012
        Ei ihan vielä kehära kirjoitti:

        Olen eronnut mies. En ole löytänyt rehellistä naista. Missä he ovat? Ikäni 43 v.

        täällähän minä.44v,eronnut kesällä.. tapailen varattua miestä, mutta vapaa silmänilo kelpaisi ;)


      • 123456abc
        Ei ihan vielä kehära kirjoitti:

        Olen eronnut mies. En ole löytänyt rehellistä naista. Missä he ovat? Ikäni 43 v.

        Vaikka tässä. Eronnut jokunen aika sitten, aikalailla samanikäinen. Sen verran sain pitkässä avioliitossa kuraa ja valehtelua silmilleni, että ihan äkkiä ei parisuhdetta tässä kaipaa. Mutta toisaalta, kuka tietää, jos joskus vielä uskaltaisi luottaa. Kyllä kai tässä maassa ihan sellaisiakin miehiä on joilla on jalat maassa ja terve pää hartioiden välissä.


    • Huh,huh...

      yrittäneet pelastaa avioliittoanne muutakuin puhumalla ja jos olette, niin miten? Oletteko käyneet esim. ammattiauttajan puheilla tai vastaavaa? Olen samaa mieltä miehesi kanssa, että aika löysillä asioilla lähdet hakemaan eroa.
      Se, että mies erakoituu, voi johtua Sinun jatkuvasta pitkästä tyytymättömyydestä ja sen vuoksi hän haluaa olla omissa oloissaan. Jos hän kasvattaa mahaa hyvää vauhtia, liikunta ja terveys ei kiinnosta, mitkä taas ovat Sinulle tärkeitä asioita, ei estä Sinua harrastamasta liikuntaa. Taidat vaan ajatella itseäsi, etkö pääse lenkille yksin, vai haetko erolla lenkkikaveria?
      Ero elämämnäkemyksissä jne. voi olla ihan hyväkin asia jos sen osaa kääntää positiiviseksi, miksi haluat samanlaisen kumppanin kuin itse olet, miksi kaikki täytyy mennä Sinun säännöilläsi? Oletko keskustellut miehesi haaveista?
      Täytyy todeta, että syyt eroaikeisiisi vaikuttavat ainoastaan kyllästymiseltä, nykyajan muoti-ilmiöltä jossa ajatellaan itsekkäästi vain omaa mielihyvää. Näin käy useasti, kun rahaa ja materiaalia on yllinkyllin, eikä se enää tuota mielihyvää, niin "vaihtetaanpa aviomiestä", että elämä piristyy...
      Oletko ajatellut lapsiasi, miten ero vaikuttaisi heihin?

    • Eri arvot

      Tilanteemme on samankaltainen. Koulutettuja, pitkä avioliitto, lapsia, minä elän mies ei, teen kotityöt 90%:sti, haaveilen, suunnittelen...

      Olemme eron partaalla. Perhe-elämämme sujuu hyvin eli aika lasten kanssa on hyvää, muuta ei olekaan.

      Taustalla on osasyynä masennus, nyt prosessin (ajatuksen tasolla) alkaessa todettukin.

      Olen vaan harkinnut eroa niin kauan (5v.), että vaikka nyt tilannetta yritetäänkin korjata, en usko sen muuttavan tilannetta.

      Masennus voi olla seurauskin erilaisista elämäntoiveista ja -arvoista. Haluan aktiivista elämää ja spontaaniuttakin.

      Uusia suhteita meilä ei ole, tarve eroon on syvemmällä.

      Uskon, että olen muuttunut ja kasvanut ihmisenä eri suuntaan. Uskon, että teen oikean ratkaisun vaikka se pelottaakin. Luulen myös, että elämä kantaa ja asiat selviävät.

      Perheen hajottaminen ja syyllisyys sen kanssa tuntuvat kauheilta, mutta...

      Olen vuosia täyttänyt tyhjiötä kaikella korvikkeelle, touhuamisella. Lopulta terveys alkoi horjua ja oli pakko tehdä jokin aloite ja nähdä missä syy. Kielsin kauan mikä on vinossa.

      Aion mennä perisuhdeterapeutille ja katsoa kaikki mahdollisuudet, lasten ja miehen vuoksi.

      Kuitenkin sisimmässäni tiedän ettei se auta. Haluamme niin eri asioita. Menimme väärin syin naimisiin, jos niin voi sanoa. Silloin se tuntui oikealta ratkaisulta 25 vuotiaan näkökulmasta. Nyt nelikymppisenä arvosta eri asioita ja uskallan elää toisella tavalla (ainakin ajatuksissa). Silloin hyvä mies ja perhe tuntuivat pääasioilta ja nehän olen saanut. Nyt laittaisin kaikki panokset parisuhteeseen. Haluaisin jonkun jonka kanssa jakaa kuulumiset ja suunnitella tulevaa. Pieni romantiikkakaan ei olisi pahitteeksi. Mieheni kanssa olen parin vuoden aikana aina silloin tällöin yrittänyt viritellä kaikkea, tuloksetta. Yöuinti ei kiinnosta kun on niin kylmää, yhteinen kylpy ei kiinnosta kun on niin pieni amme jne.

      • Pohdinto

        Puheet on puhuttu. Kahdeksan vuoden avioliitto loppuu. Vaimo selittää että erotaan ystävinä, mutta eihän ystävät eroa. Minä olen helvetin katkera. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja yhteiset odotukset puts vek. Olen nyt viikon istuskellut illat yksin kotona. Vaimo on mennyt kavereiden kanssa jonnekin iltaisin. Mun vanhoilla kavereilla on perheet ym. muut omat kuviot-eli mulla ei ole oikeastaan enää ketään, jos ei lasketa tuttuja naamoja lähi pubissa. Ja sielläkin käymisen päätin lopettaa. Taitaa olla parasta vain olla ja istuskella.


      • Neiti Nirppis oot..
        Pohdinto kirjoitti:

        Puheet on puhuttu. Kahdeksan vuoden avioliitto loppuu. Vaimo selittää että erotaan ystävinä, mutta eihän ystävät eroa. Minä olen helvetin katkera. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja yhteiset odotukset puts vek. Olen nyt viikon istuskellut illat yksin kotona. Vaimo on mennyt kavereiden kanssa jonnekin iltaisin. Mun vanhoilla kavereilla on perheet ym. muut omat kuviot-eli mulla ei ole oikeastaan enää ketään, jos ei lasketa tuttuja naamoja lähi pubissa. Ja sielläkin käymisen päätin lopettaa. Taitaa olla parasta vain olla ja istuskella.

        Ihmettelen AP.pariutumishaluja,vaikka entisestäkään et ole vielä eroon päässyt??
        Eiköhän olisi viisasta ensin erota siitä siipasta ja olla vähän aikaa yksinäsi,ennen kuin alkaa heti vaan uutta munaa putkeen hakeen??
        Taidat olla läheisriippuvainen ja pelkäät yksinjäämistä?
        Onko se hyvä syy ottaa heti siihen joku jopa täältä kahjojen sivustoilta?
        Taidat olla luonteeltasi ihan pentu ja mies on ollut se isähahmo sulle..
        Yrittäisit ensin aikuistua ja sitten itsenäistyä..lapsetkin pitäisi yrittää ottaa huomioon,ennen kuin menet uutta hääpukua sovitteleen ja pariudut täältä köytämäsi kahjon kanssa edes sitä näkemättä!
        Vaikutat aika yksinkertaiselta..


    • ahmad.abbas

      Terve
      Olen Ahmad, Voimmeko tutustua ja olla ystäviä? minun sähköposti: haloja@netti.fi

      kiitos,

      Ahmad

    • yksin myös

      Pohdinto, teet ihan oikein kun et heti ala uutta hakea, itse tein sen virheen ja eipä siitä mitään tullut.
      Nyt istun illat kotona ja alan jopa nauttia yksin asumisesta, saa olla niin kuin haluaa ja jos tulee mieleen vielä hakea parisuhdetta, lähden vasta kun en enää vatvo entisiä suhteita.
      Yksinolo alussa jopa pelottaa, tuttu tunne perhosia vatsassa ja kaipaa entistä, mutta se kestää aikansa ja elämä on taas ihan hyvää.

    • Mies vm68

      Erosin muutama vuosit sitten kulissiliitostani, johon kuului hyvinkin komeat ulkoiset puitteet. Eron jälkeen ulkoiset puitteet ovat olleet vaatimattomat, mutta elämäni onnellista! Käytän rahaa itseeni ja matkusteluun, maallisen mammonan keräämisen sijasta.

      Herrasmiehenä en lähtenyt salasuhde linjalle vaan erosin. Löysin uuden samanhenkisen naisen ja tämä toinen avioliittoni on onnellinen, joten nyt nautin elämästäni.

    • onnea matkaan :)

      Itsellä ero tuli vastaan toistakymmentä vuotta kestäneen suhteen jälkeen, ensimmäinen vuosi meni hieman katkerana ja ihmetellessä,että miksi kävi näin vaikka ns. kunnollista syytä eroon ei ollutkaan. Nyt kun asiaa ajattelen, olisi ratkaisu kannattanut tehdä jo aikaisemmin, mutta siihen ei kummallakaan uskallus riittänyt.
      Väkisin jatkaminen on turhaa, asiat vain kärjistyvät ja yhteiselo muuttuu pikkuhiljaa yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kunnes lopulta ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Onneksi ymmärsimme ajoissa pistää pelin poikki, ja olemme edelleen hyviä ystäviä.
      Ihminen yrittää väkisin pitää yllä kulisseja, pitää näyttää naapurille että täällä on kaikki hyvin vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta. Voin sanoa, että eron jälkeen olen taas oppinut elämään uudestaan kun ennen aika meni siihen että yritti hampaat irvessä pitää yllä illuusiota onnellisesta perheestä taloineen,lapsineen ja koirineen vaikka todellisuudessa se ei ollut kenellekkään hyväksi. Yleisestihän ero luokitellaan luovuttamiseksi, mutta mielestäni se ei sitä ole vaan rohkeutta päättää omasta elämästään.

      • en vieläonnellinen

        olen eronnut juuri...olen nainen. Sanon että vietin mieheni kera yli puolet elämästä ja meillä on lapsia. Aikusia osa, yksi nuorempi. No meidän eroa on jo vatkattu kolme kertaa aina yritetty lasten vuoksi jatkaa.Käyty terapiat. Mies vain kuvitteli että haaveilin jotain tai en osannut häntä arvostaa..hän itse oli se joka halusi pitää kulissia yllä, kaiiki hienoa yms..

        Sitten tuli se että ehdotin eroa, mies ei halunnut ymmärtää...se mitä tein on petin häntä...näin se ero alkoi ja loppua ei näy..nyt olen se miksi en itseäni olisi halunnut...mutta kun hän ei halunnut tajuta etten rakasta häntä ja olin jo aivan loppu suhteessamme..seksiä kerta puoleen vuoteen ja en suudellut häntä vuosiin. Olisiko vielä pitänyt jossain käydä juttelemassa? Etten kyennyt hänen kanssaan mihinkään enään, koska lasten vuoksi me se kaikki tehtiin.. Sitten tein eron aivan itseni vuoksi ja tein päätöksen minkä kautta pääsen pois. Nyt sitten mietin olisiko asian voinut hoitaa hienommin?EI: Sanon kaikille, lasten vuoksi ei kannata jatkaa.Lapsi aistii vanhempien kulissin, he rupeavat oirehtimaan eritavalla. Miksi pantata itseään kun voi elää ja olla joskus onnellinen.


    • crush and burn

      Viikko sitten tuli meille käräjäoikeudesta ekan vaiheen paperit.15 vuotta yhdessä ja tässä ollaan sydän niin tuhannen palasina.Onhan tätä pahaa oloa kestänyt pitempään,mut koskaan ole osannut puhua vaikeista asioista,joka periytyy omilta vanhemmilta.Vaimo haluaa pois tästä vankilasta,jota kuulemma pidän.Toisiamme ole osanneet tukea tai auttaa.Kotitöitä olen tehnyt,lapsia hoitanut,talon rakentanut ja käynyt töissä.Vaimo halus hoitaa 3 lastamme kotona kun ei niitä voi viedä hoitoon,paremmin hoidetaan kotona ja haluutko sä tosiaan lapsilles semmosta kuului kysymykset.Kun ehdotin muuta vaihtoehtoa,mikä olis ollut parempi hänen itsensä takia.Kotona oli tietysti mukvaa olla aluks,mut jossain vaiheessa aika kävi pitkäks ja oli mukavaa jutella chatissa" fiksujen miesten kanssa,ilman mitään sen kummempaa tarkotusta".Sitä koskaan tullut hyväksyneeksi ja se hiersi aina takaraivossa.Pidin suuni kiinni,mutta tottakai vaikutti käytökseen ja väleihin.No pari vuotta sitten löysi,itselleen naiskaverin,jonka kanssa voi jutella kaikesta ja käydä baareissa,flirttailla miesten kanssa ja tapailla muita.Nyt haluaa sitten niin montaa miestä kun vaan kerkiää,olen ihmetelly mihin hukkasit moraalis,mut ei kuulemma haittaa vaikka olis varattuja,jokainen tekee omat valintansa.Niinkai sitten.Mä olen tällä hetkellä lähdössä talosta,kun en oikeen jaksa tätä touhua ja aina antanut periksi,kyllä kaikee oon miettiny omalle kohdalle,että rakentasko kiikun vai häipyskö ulkomaille.Lapset kyllä tosi tärkeitä ja niistä haluis eroon koskaan.Tätä naista en kyllä kestä enempää,onko mahdollisesti joku hormooni vajaus vai liika toiminta?Seksiä kyllä on jyystetty,ettei sen puutteesta ole kärsinyt.Mut voiko v......seen kuolla?Sitä oon pohtinut monesta eri näkökulmastaEi ainakaan kovin äkisti.Vikaa on tietysti mussakin,kun en ollut sosiaalinen,eikä ollut omia menoja,kun perheeseen yritin kaikkeni antaa.Aika synkkää tekstiä mut tältä vaan tuntuu ja tää on mun kantani mitään kaunistelematta.Eikä ole ketään jonka kanssa kävis keskustelua,mut täällä varmaan teilataan.

      • koita kestää

        Kannattaisko sun jäädä taloosi lasten kanssa ja pistää vaimo pihalle?
        Kun kotileikit lakkasivat kiinnostamasta vaimoasi, niin jännitystä haetaan sitten muiden miesten kautta. Uskon, että hän tulee katumaan valintojaan jossain vaiheessa, kun huomaa millaista arki on kolmen lapsen yksinhuoltajana. Ja ne menevät ja tulevat ukkomiesrakastajat ei enää olekaan niin kiehtovia.

        Sun täytyy olla jämäkkänä, pidä puolesi äläkä luovu lapsistasi. Voin sanoa, että aika menee tosi nopeasti, lapset on isoja ennenkuin huomaatkaan!

        Turhautuneita kotiäitejä kehottaisin menemään töihin, töihin ja töihin, jossa saa päteä ja saada niitä onnistumisen kokemuksia ihan muilla tavoin kuin miehiä iskemällä.


      • independentwoman2012

        ehheii olen naine 44 juuri eronnut..älä sinäå lähden talosta. Oikeasti...mieti. voisiko vaimo lähteä tai siis molemmat eriteille? nyt käy sillai että vaimosi voisi käyttää tilanteen hyv'ksi, että sä lähdit vetään.
        Toki toi liitto muistuttaa mun omaa jossa olin onneton ja petin loppujen lopuksi... eli nyt sitten rakennan uuden elämän lasten kanssa. Toki tätä halausin mutta yhteinen asunto jäi mun ongelmaksi yms.. koita sopia asia järkevästi. ja myykää talo.

        Minkä ikäinen olet? siis nyt kiinnostaa toi että minkä ikäiset oikeasti eroaa? Tuntuu et tää 40 se on.


      • crush and burn
        independentwoman2012 kirjoitti:

        ehheii olen naine 44 juuri eronnut..älä sinäå lähden talosta. Oikeasti...mieti. voisiko vaimo lähteä tai siis molemmat eriteille? nyt käy sillai että vaimosi voisi käyttää tilanteen hyv'ksi, että sä lähdit vetään.
        Toki toi liitto muistuttaa mun omaa jossa olin onneton ja petin loppujen lopuksi... eli nyt sitten rakennan uuden elämän lasten kanssa. Toki tätä halausin mutta yhteinen asunto jäi mun ongelmaksi yms.. koita sopia asia järkevästi. ja myykää talo.

        Minkä ikäinen olet? siis nyt kiinnostaa toi että minkä ikäiset oikeasti eroaa? Tuntuu et tää 40 se on.

        44 v. ja tuleva X nuorempi joitain vuosia.Vähän on hankala mun jäädä vaikka oon talon omin käsin rakentanut.Piti vielä vuosi sitten alkaa rakentaa rouvalle toimitilat pihapiiriinm mut ensin varasto romuille,sit pääs tekee toimitiloja ja lupas auttaa,mut eipä näkynyt,lenkille painatti,oli menoo kavereiden kanssa jakesällä auringon ottoo.Olipa mukava rakentaa ja kuulla ihmettelyä useammasta suusta,mikä ihme siinä kestää, v-käyrä sen verran korkeella ja vielä nous lisää kun selvis nää tapaamiskuviot,lupas rauhottaa tilanteen,mut heti kun oli eka tilaisuus unohtu lupaukset.Sitkeesti rakensin loppuun kun olin luvannu ja jopa hänkin tuli rakentaa kun piti saada toiminta pyörii äkkiä.Ettei tässä ole oikeen mulle tilaa olla rauhassa.Lapsia sais hoitaa ja olla talkkarina,kun on puulämmitys talossa,lumityöt,ruohonleikkuu ja polttopuiden tekoa.puutarhakin pitäis saada ja sitä hoitaa.Jääköön tähän saattaapi tulla ikävä,kunhan selviää työn määrä.200 neliöö ja nytkään kerkiä niitä siivoilee.Ite siivoilen kun jaksan ei nyt hirveesti ole kiinnostanut näissä oloissa.Riittänyt nää muut hommat mulle ja lasten kanssa touhunnut,vaikeeta välillä kun meinaa niille purkaa huonoo oloaan,.sit painellu vedet silmissä pihalle että sais mielen tasaantuu.Paljon on muitakin kirjotuksia,kun oon selaillu,enpä oo ainoo jolla huono olo.Hyvä että voi näin avautuu ja saada muilta palauttetta.


      • Koita kestää
        crush and burn kirjoitti:

        44 v. ja tuleva X nuorempi joitain vuosia.Vähän on hankala mun jäädä vaikka oon talon omin käsin rakentanut.Piti vielä vuosi sitten alkaa rakentaa rouvalle toimitilat pihapiiriinm mut ensin varasto romuille,sit pääs tekee toimitiloja ja lupas auttaa,mut eipä näkynyt,lenkille painatti,oli menoo kavereiden kanssa jakesällä auringon ottoo.Olipa mukava rakentaa ja kuulla ihmettelyä useammasta suusta,mikä ihme siinä kestää, v-käyrä sen verran korkeella ja vielä nous lisää kun selvis nää tapaamiskuviot,lupas rauhottaa tilanteen,mut heti kun oli eka tilaisuus unohtu lupaukset.Sitkeesti rakensin loppuun kun olin luvannu ja jopa hänkin tuli rakentaa kun piti saada toiminta pyörii äkkiä.Ettei tässä ole oikeen mulle tilaa olla rauhassa.Lapsia sais hoitaa ja olla talkkarina,kun on puulämmitys talossa,lumityöt,ruohonleikkuu ja polttopuiden tekoa.puutarhakin pitäis saada ja sitä hoitaa.Jääköön tähän saattaapi tulla ikävä,kunhan selviää työn määrä.200 neliöö ja nytkään kerkiä niitä siivoilee.Ite siivoilen kun jaksan ei nyt hirveesti ole kiinnostanut näissä oloissa.Riittänyt nää muut hommat mulle ja lasten kanssa touhunnut,vaikeeta välillä kun meinaa niille purkaa huonoo oloaan,.sit painellu vedet silmissä pihalle että sais mielen tasaantuu.Paljon on muitakin kirjotuksia,kun oon selaillu,enpä oo ainoo jolla huono olo.Hyvä että voi näin avautuu ja saada muilta palauttetta.

        Tuntuu tosi pahalle, kun luen sun kirjotusta. En osaa oikein antaa enempää neuvoja, toivottavasti asiat selviää. Voimia ja jaksamista! Hyvä että olet löytänyt edes täältä netistä vertaistukea, vaikkei tää suomi24 aina ihan täyspäisten paikka olekaan. Sulle vois olla hyväksi saada jutella ihan livenä jonkun kanssa, vaikka se ehkä tuntuu vaikeelta.


      • independentwoman2012
        crush and burn kirjoitti:

        44 v. ja tuleva X nuorempi joitain vuosia.Vähän on hankala mun jäädä vaikka oon talon omin käsin rakentanut.Piti vielä vuosi sitten alkaa rakentaa rouvalle toimitilat pihapiiriinm mut ensin varasto romuille,sit pääs tekee toimitiloja ja lupas auttaa,mut eipä näkynyt,lenkille painatti,oli menoo kavereiden kanssa jakesällä auringon ottoo.Olipa mukava rakentaa ja kuulla ihmettelyä useammasta suusta,mikä ihme siinä kestää, v-käyrä sen verran korkeella ja vielä nous lisää kun selvis nää tapaamiskuviot,lupas rauhottaa tilanteen,mut heti kun oli eka tilaisuus unohtu lupaukset.Sitkeesti rakensin loppuun kun olin luvannu ja jopa hänkin tuli rakentaa kun piti saada toiminta pyörii äkkiä.Ettei tässä ole oikeen mulle tilaa olla rauhassa.Lapsia sais hoitaa ja olla talkkarina,kun on puulämmitys talossa,lumityöt,ruohonleikkuu ja polttopuiden tekoa.puutarhakin pitäis saada ja sitä hoitaa.Jääköön tähän saattaapi tulla ikävä,kunhan selviää työn määrä.200 neliöö ja nytkään kerkiä niitä siivoilee.Ite siivoilen kun jaksan ei nyt hirveesti ole kiinnostanut näissä oloissa.Riittänyt nää muut hommat mulle ja lasten kanssa touhunnut,vaikeeta välillä kun meinaa niille purkaa huonoo oloaan,.sit painellu vedet silmissä pihalle että sais mielen tasaantuu.Paljon on muitakin kirjotuksia,kun oon selaillu,enpä oo ainoo jolla huono olo.Hyvä että voi näin avautuu ja saada muilta palauttetta.

        tuntuu kurjalta tää sun tilanne. Oma ei enään niin paskalta tunnut, vaikka exän maksamattomat elarit ulosoton kautta saan... tekee mun elämästä mukavaa...no kestän tän kaiken ja tuntuu pieneltä...

        Oletko itse käynyt missään kavereiden kanssa? meinaan toi v...tus.. ei kaualle sua vie. Tarvit omaa aikaa myös niinkuin tuleva ex jo tekee.. Missä päin suomea asut?
        Jos haluat niin voit laittaa mulle spostia: independentwoman2012@gmail.com

        ymmärrän tilannetta ja voin kommentoida jos jaksat lukea :)
        Itse olen kaksi kk kärsinyt ja painoa lähtenyt 6 kg henkisessä helvetissä, mutta olen päättänyt että ex ei enään kiusaa ei ole pakko hyväksyä.


    • crush and burn

      Kiitos sympatiasta.Onko tää uus mahdollisuus mun elämässä?No pohjalla ollaan nyt pitäs ponkasta pintaan,muuten happi loppuu.Ja lasten takia on tarkotus jaksaa,mut ei kaikillaX:n säännöillä,kun on aikamoinen suunnittelija.Päivä kerrallaan tarkotus elellä ja toivoo parempia aikoja itelle ja toisille.

      • independentwoman2012

        koskaan ei voi tietää mitä tuoevaisuus tuo. Ole vahvana ja älä lannistu. Se saissi mitä mä sain oli sellastaa jota ei kellekkään toivo. Erot on hankalia ja aina pitäs muistaa yhteinen elämä...ei kostoa vaan peli poikki tarpeeksi ajoissa..Silloin ei ketään satuta.

        Tunteet ja niistä puhuminen on vaikeaa, itsee sen tiedän ja joudun varmasti lyömään kerran jos toisen otsani seinään.

        Tsemppii


    • 4 vuotta kesti

      (2008-2012), nyt "suksee".
      Noh, narri ei ole ketä narrataan vaan kuka narraa :).

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe