"Rikas mies ei ole nukkunut silmän täyttäkään. Korvessa hän venettään on kantanut pitkin vaarojen, jokien varsia sokaiseva aamu sydämessään. Koirat eivät häntä hauku, haukat ylittävät korkealla lennollaan."
"Ja metsan ainoat jumalat soivat joenmutkan, kelon, istua ääreen virran iäisen. Siinä kylmällä kuolleella, siinä suonen viileellä humulla, mies rikas rikkaammaksi rikkauttaan kävi."
"Kuin kaikki eletty turhaa ois, ja valmistusta vainen tähän. Jos kaikki tämä ois niin kuin tunnen, niin itseäni en ma enää symmessäin ma tunne. Niin muuttunut on näkö, hauen varjo, et ma hiekan alla syömmein sykkeen."
"Ma muista en yöstä tuosta mitään. Ma harhailen kuin metsämaata, polulle oikealle poikenneena, valo ylläni kaiken valaiseva. Ei enään varjoja, ei salaa sivallettuja sanoja. Jumalani, elämä on sittenkin perin yksinkertaista."
"Ota - sinä vilvoittavien lainein, viljapeltoin yllä liitävä ihme - ota...
Ota minun elämäni niin sinun kauniisiin, nauraviin käsiisi. Ja minua niin pitkään kuin elän, sa mua kuin tuuli taivaan suutele."
"Lähes uskonnollisia kokemuksia kuvaava rikas mies palaa kelolla sormet kiehuen, mieli kiemuralla, köynnöksenä kiertyneenä lumonsa puutarhassa. Osaamatta enään kai koskaan olla katsomatta, näkemättä hänen kasvojaan edessään kuin kaikkialla."
"Rikas mies huokaisee; vene viittä vaille on vedessä."
"Ja metsan ainoat jumalat soivat joenmutkan, kelon, istua ääreen virran iäisen. Siinä kylmällä kuolleella, siinä suonen viileellä humulla, mies rikas rikkaammaksi rikkauttaan kävi."
"Kuin kaikki eletty turhaa ois, ja valmistusta vainen tähän. Jos kaikki tämä ois niin kuin tunnen, niin itseäni en ma enää symmessäin ma tunne. Niin muuttunut on näkö, hauen varjo, et ma hiekan alla syömmein sykkeen."
"Ma muista en yöstä tuosta mitään. Ma harhailen kuin metsämaata, polulle oikealle poikenneena, valo ylläni kaiken valaiseva. Ei enään varjoja, ei salaa sivallettuja sanoja. Jumalani, elämä on sittenkin perin yksinkertaista."
"Ota - sinä vilvoittavien lainein, viljapeltoin yllä liitävä ihme - ota...
Ota minun elämäni niin sinun kauniisiin, nauraviin käsiisi. Ja minua niin pitkään kuin elän, sa mua kuin tuuli taivaan suutele."
"Lähes uskonnollisia kokemuksia kuvaava rikas mies palaa kelolla sormet kiehuen, mieli kiemuralla, köynnöksenä kiertyneenä lumonsa puutarhassa. Osaamatta enään kai koskaan olla katsomatta, näkemättä hänen kasvojaan edessään kuin kaikkialla."
"Rikas mies huokaisee; vene viittä vaille on vedessä."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmettelen suuresti sinun sanojasi
kerrot tekemisiäsi ja muuta
mutta kuuluuko tämä tänne
rakkauden palstalle ?
Ihmettelen hyvin suuresti.
Valitettavasti minulla ei ole keinoja poistaa tätä sepustusta. En oikein osaa kirjoittaa runoja, joten en tiedä mitä tälle sanatulvalle pitäisi tehdä. Yksi vaihtoehto tietenkin on se että soitan korvessa torvea oraville.
..on tämä runo. Luonnonhelmassa pohdintaa ja sopivasti rakkauttakin mukana suudelmineen. Pidin.
Kiitos lukuhetkestä : )
niin
se petos
itselleni
en rakasta
- ei rakasta
päivänkakkara
auringossa