Raivosudroomako?

raivosyndroomaa jos vain lapsiin kohdistuu, aika epätodennäköistä ainakin.

Ei tuo kyllä raivosyndroomalta kuulosta. Silloin se olisi kaikille vihainen.

Itselläni on 1.5v cockeri ja siskollani 3v cockeri. Oma koirani rakastaa lapsia, siskoni koira taas ei. Siskoni koira on hieman arempi luulen että se johtuu siittä. Lapset ovat kova äänisiä, vilkkaita eivätkä välttämättä tiedä miten koiraa käsitellään.

Pentuna siskoni koira ei ollut paljonkaan lasten kanssa tekemisissä ja eikä varmaan koskaan totu kunnolla lapsiin. Silloin, kun he ovat lasten kanssa tekemisissä siskoni selittää lapsille, että koira on vähän arka. Kun se haluaa tutustua se tulee haistamaan. Muuten koiraan ei saa koskea. Lapset kyllä ymmärtävät jos jaksaa vaan aina selittää.

Ongelmaa tosin helpotti se, kun hankin itse koiran. Esim. kun lenkkeilemme kahdestaan ja lapsia tulee vastaan oma koirani on aivan innoissaan ja siskoni koira jää kauemmas miettimään uskaltaisiko mennä kanssa. Joskus se tulee haistamaan joskus ei. Siskoni koira on rohkaistunut hirmuisesti koirani tultua. Ennen se ei halunnut haistaakkaan lapsia.

Eli jos ongelmastanne on tullut suuri suosittelen toisen koiran ottamista. Laumassa koira muuttuu varsinkin cockeri. Ensimmäisen kuukauden se voi mököttää, mutta pian se oivaltaa, että kiltit koirat saavat eniten huomiota ja sitähän cockeri haluaa...

että koira ei ole kunnolla tottunut lapsiin. Tiedän yhden jo edesmenneen cockerin, joka ei myöskään pitänyt lapsista.

Entinen cockerini ei voinut sietää lapsia. Syitä voi olla monia esim. mustasukkaisuus omistajasta tai ei ehkä ollut pentuna tutustunut tarpeeksi lapsiin. Nykyisen cockerin totutin pieniin lapsiin pennusta saakka. Lapset olivat mukana pennun koulutuksessa, eli kotona antoivat koiralle ruoan ja käskyjä, näin tuli arvojärjestys taloon. Nyt vanhempana koira suhtautuu lapsiin moitteettomasti.