... Yli kaiken, älyttömästi ja niin maan mahottomasti julkista esiintymistä. Se on jotain aivan uskomatonta millaiseen lukkoon joudun kun pitäisi vaikka vain esittäytyä suurehkolle ihmisjoukolle. Nyt tämän kammon on ollut pakko vähän lieventyä kun joudun harrastuksessani esiintymään, en onneksi puhumaan, mutta fyysisesti esiintymään.
0Äänestä
Sipi
Minulla oli auki samaan aikaan kaksi palstaa(Lesbot ja terveys-osiosta Pelkopalsta) ja taisi tulla väärälle foorumille!
Anteeksi!
Mutta saa tännekin vastata.
0Äänestä
minä
Kyllä lesbotkin pelkää,joten ihan oikealle palstalle kirjoitit. Minä pelkään parkkeerata autoa suurelle pysäköintipaikalle esim.kun on jokin tilaisuus alkamassa ja paljon porukkaa tulemassa sinne yhtä aikaa.Hassua vai mitä..mutta totta.
0Äänestä
juulia
Kyllä varmaan voidaan keskustella peloista täälläkin :) Minä pelkään yli kaiken miehiä, ihan hölmösti jopa tuttujakin. Ja...öh,vähän noloa, linja-autossa matkustamista...Niin ja hissejä! Olen lahjakas jäämään hisseihin jumiin, rappuset kunniaan!
0Äänestä
Optipar
Minä pelkään työkaveriani, johon olen ihastunut. Saan kauhean huimaus ja tärinäkohtauksen, kun näen hänet. Viime viikollakin meinasin pyörtyä kun jouduin hänen kanssaan tekemisiin. Se on tosi noloa. Kyse ei ole pelkästä kutkuttavasta jännityksestä, vaan hänestä on tullut minulle todellinen kammo. Vielä kamalampaa tässä on se, että minulle tapahtuu aina niin kun rakastun ja siksi en uskalla koskaan lähteä kenenkään kanssa treffeille, vaikka olisin kuinka ihastunut..
0Äänestä
LeSbO
hämähäkkejä, hyönteisiä, ym. ällöjä ötököitä. pelkään myös että jään ikuisesti yksin, etten löydä koskaan ketään.
0Äänestä
Myyrä
Minulla on kaksi todellista fobiaa, joista on haittaa jokapäiväiseen elämääni, enkä voi elää mitenkään normaalia elämää, nimittäin sosiaalisten tilanteiden fobia ja emetofobia.
Lisäksi kammoan myös hammaslääkäriä ja jotain muutakin.
0Äänestä
Jennifer
..keskellä jäistä lutakkoa ja tuntea äkkiä, että jää alkaa pettämään..:(
0Äänestä
Sara
..koskaan minnekään Lutakolle (en edes tunne koko tyyppiä:) selvinpäin..
(Olin kerran autossa jäätiellä ja se jää alkoi pettää (natista ja vajota)alta..Tuli vähän kiire..jätin kolme työkaveria sinne ajelemaan kotiin,kun eivät suostuneet kävelemään(ei muka ollu mitään hätää vaikka oli jo kevät pitkällä(no ei ihan vappu sentään)..Kävelin sitten 12 km pimeässä kotiin..ihan mielenkiintoista ja taatusti viimenen reissuni jäätiellä ikinä..
Pelkään yli kaiken pieniä, luikeroita,käärmeitä...yääääääk *kimpoilee paniikissa pitkin huonetta*..sellaset isot on ihan kauniita, mutta noi pienet, epäilyttäviä..joku vilja-tai sukkanauhasellanen on ihan pahin..
Enpä kai oikein muuta..en näe esim juuri koskaan painajaisia..
0Äänestä
Klaudia
Pelkään (vakavia) sairauksia, lääkärillä käyntiä, lääkkeitä ja pistäviä hyönteisiä.
Kuolema ja vanheneminenkin pelottaa, tai että läheisille sattuu jotakin pahaa.
Joskus pelottaa, että entä jos en selviä laskuistani.
Huolestuttava ajatus on sekin, että joku muu kuin minä alkaisi hallita minua. Toisaalta täydellinen vastuu omasta elämästä pelottaa myös.
0Äänestä
Lepakkotyttö
Pelkään hämähäkkejä ja hissejä (olen jäänyt jumiin kolmeen hissiin...).
Sitten on pelko, joka taitaa mennä paniikkihäiriön puoelle.
En koskaan pysty istumaan missään keskellä. Eli siis palaverit, luennot, kokoukset yms. Pitää päästä reunapaikalle istumaan tai alkaa ahdistaa. Tosi outoa. Valitsen aina reunapaikan ja olen etuajassa paikalla, jotta sen myös saan. Tottakai istun pakon edessä keskellekin, mutta se ei ole kivaa.
Bussissa en halua istua ikkunan puolella niin, että joku tulee viereen. (ei pääse pois).
0Äänestä
Hapsu
näitä vastauksianne lukiessa tajusin, että jos jotain "pitäisi" pelätä, niin sitä, että alkaisin pelkäämään liiaksi jotain, mikä saisi liian suuren otteen elämästäni ja siten vaikuttaisi joka päiväiseen elämääni, hui..
0Äänestä
Hapsu
mä aina pelkään, että kun mun pitää vastaa yleisesti kysymykseen täällä, niin mä hajamielisyyksissäni vastaan vahingos jonkun mielipiteesen, vaikka ei ollut sille henk.koht. tarkoitettu - niin kuin just toi edellinenkin!
0Äänestä
Eliö
PIIIKKEJÄ!!!! Must ei tu ainakaa hyvää narkkaria ikänä.. Mitäköhän muuta sitä vois pelätä.. Pimeää. Äh, joskus pelkäsin, en enää. Ydinpommeja, jees niitä. ..ja epäilyttävän näkäsiä heppuja.
0Äänestä
memory
...vanhempiani.
Pelkään, että en ikinä pysty vakavaan ihmissuhteeseen..pelkään sitoutumista. Mutta silti kaipaan sitä kokoaikaista syliä...
Pelkään itseäni.
0Äänestä
Jennifer
..vaan ole ankara itsellesi? Vai miksi muuten pelkäät itseäsi?
0Äänestä
Sara
Jennifer kirjoitti:
..vaan ole ankara itsellesi? Vai miksi muuten pelkäät itseäsi?
myös itseäni aamuisin kylppärin peilim kohdalla********iiiiiiiiiiiiiiiiiik!!! Mutta vaan fyysisessä mielessä.. olis kauheeta jos tän näkönen nainen yrittäs jotain..mutta yleensä annan itselleni nopeesti pakit ennen kun ehdon ees ehdotella rasvasia..
0Äänestä
memory
Jennifer kirjoitti:
..vaan ole ankara itsellesi? Vai miksi muuten pelkäät itseäsi?
Se on toisaalta huvittavaa, mutta sitten taas toisinaan ei..
tunnetilani saattavat heittelehtiä joka toinen minuutti...ei ulkoisesti, mutta sisäisesti. Esim. Ensin olen korviani myöten hullaantunut toiseen ja haluan suhteestamme tulevan pitkä ja onnellinen. Sitten jo seuraavana päivänä huomaankin jo miettiväni, kuinka pääsen eroon hänestä...
Eikä se edes ole vain ihmissuhdepuolella... Saatan pitää oranssista kynästäni, mutta seuraavalla oppitunnilla viskaan sen jo kaverilleni.."ota se!"
Näin minulla.
-Pelkään itseäni-
0Äänestä
Pir
memory kirjoitti:
Se on toisaalta huvittavaa, mutta sitten taas toisinaan ei..
tunnetilani saattavat heittelehtiä joka toinen minuutti...ei ulkoisesti, mutta sisäisesti. Esim. Ensin olen korviani myöten hullaantunut toiseen ja haluan suhteestamme tulevan pitkä ja onnellinen. Sitten jo seuraavana päivänä huomaankin jo miettiväni, kuinka pääsen eroon hänestä...
Eikä se edes ole vain ihmissuhdepuolella... Saatan pitää oranssista kynästäni, mutta seuraavalla oppitunnilla viskaan sen jo kaverilleni.."ota se!"
Näin minulla.
-Pelkään itseäni-
ei vielä kuulosta minusta sellaiselta, että kannattaisi pelätä itseään. Omasta teini-iästäni muistan vastaavaa, tympäännyin nopeasti ihailijoihin, vaikka ihailu ensin oli molemminpuolista - huolestuin itsestäni. Sen sijaan tykkäsin tavallisesta kaveruudesta, ei kyllästyttänyt.
Et taida enää olla teini, mutta eivät kakskymppiset niin hirveän paljon kypsempiä välttämättä ole, tietävät kylläkin jo enemmän itsestään ja muista. Ja osaavat pelätä omassa päänupissaan sellaista, minkä huomaa eikä tiedä syitä.
Tunteet voivat ailahdella aikuisillakin, monesta syystä. Olisi mielestäni epänormaalia, jos kaiken saisi mahdottoman kurinalaisesti pidetyksi aina vakaana. Varsinkin kyllästymisprosessit tekevät ihmisessä hitaasti, mutta vääjäämättä työtään, on erilaisia keinoja vaikuttaa niihin, senkin oppii.
Tunnet itsesi ja tilanteesi paljon paremmin kuin me ulkopuoliset, huolesi on arvokas, ehkä aiheellinenkin, joten älä pidä vähättelynä tuota, mitä sanon. Yritän vain kertoa, että nuorena ollaan nopeampia ja kiihkeämpiä, vanhemmiten harva asia saa "heittäytymään". (Tuokin pätee useimpiin, ei kaikkiin).
0Äänestä
Pir
paikkoja. Henkeäsalpaava tunne, en ole koskaan voinut hyväksyä sitä, että pelolla on sellainen ote. Siispä lapsena hypin katoilla poikien kanssa, kaukomatkoilla miehet ja minä kiivetään pyramidien huipuille äkkijyrkkiä kapoisia portaita, suurkaupungeissa hirveillä hisseillä (tai taas portaat!) korkeiden rakennusten näköalatasanteille ja silleen. Vaikka en varmaan hengitä koko aikana. Älytöntä.
0Äänestä
Jennifer
..viehätystäkö? Näiden voittamista itsessään, täydellistä hallitsemisen halua.
0Äänestä
Pir
Jennifer kirjoitti:
..viehätystäkö? Näiden voittamista itsessään, täydellistä hallitsemisen halua.
turvallisuushakuisen ihmisen kasvuharjoitusta. Fobioita voi pystyä hallitsemaan jossain määrin käymällä niihin käsiksi, totuttautumalla. Hoksasin sen vahingossa jo muinoin katoilla hyppiessäni (vaikka alun perin en vain halunnut poikien kuvittelevan olevansa minua parempia). Tämän minun fobian kesyttämisestä (elämän kestävä prosessi) saa hienot palkinnot: huikeita visioita siellä ylhäällä!
0Äänestä
arba
Hämähäkkejä!!!
Ja nyt kylmien ilmojen tultua on taas talo niitä pullollaan, kun ne hakeutuvat lämpöön. Hellämielinen kun olen, niin ne penteleet käyvät vielä sääliksi. Hankalaa sitten yrittää ujuttaa moista hirviötä lasiin tai tulitikkuaskiin, jotta otuksen saisi hengissä pihalle. Missä se sitten jäätyy tai hakeutuu takaisin sisälle. Noidankehä. :/
0Äänestä
vuosi Nuoruudestani
...kuten nimestä voi päätellä..pelkään tulevani hulluksi :) Olen käynytkin monta kertaa psykologeilla vahvistamassa asian..mutta heidän mielestään olen terve ehkä hieman neuroottinen...esim.hygieniassa, ja kodin siisteydessä ..harmi olisi helpompaa hulluna kuin terveenä, ja ns. poikkeavana seksuaalisesti :)
0Äänestä
Jennifer
..poikkeava seksuaalisesti...? :D
Kaupassa poikkeava punatakkinen nainen on seksuaalisesti virittäytynyt ja ostaa kumppanilleen kukkia, jolla taitaa olla syntymäpäivä tänään :)
Jatkuu huomenna....
0Äänestä
pulla
kaikkia laitapuolen hörhökulkijoita ja että läheisille tai itselle tapahtuu jotain kauheaa.
0Äänestä
Kauhu
Sitä päivää, kun äitini kuulee minun olevan lesbo.
Pelkään myös läheisyyttä.
-Kauhu-
0Äänestä
Jennifer
....etälesbo..;)
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
... Yli kaiken, älyttömästi ja niin maan mahottomasti julkista esiintymistä. Se on jotain aivan uskomatonta millaiseen lukkoon joudun kun pitäisi vaikka vain esittäytyä suurehkolle ihmisjoukolle. Nyt tämän kammon on ollut pakko vähän lieventyä kun joudun harrastuksessani esiintymään, en onneksi puhumaan, mutta fyysisesti esiintymään.
Minulla oli auki samaan aikaan kaksi palstaa(Lesbot ja terveys-osiosta Pelkopalsta) ja taisi tulla väärälle foorumille!
Anteeksi!
Mutta saa tännekin vastata.
Kyllä lesbotkin pelkää,joten ihan oikealle palstalle kirjoitit. Minä pelkään parkkeerata autoa suurelle pysäköintipaikalle esim.kun on jokin tilaisuus alkamassa ja paljon porukkaa tulemassa sinne yhtä aikaa.Hassua vai mitä..mutta totta.
Kyllä varmaan voidaan keskustella peloista täälläkin :) Minä pelkään yli kaiken miehiä, ihan hölmösti jopa tuttujakin. Ja...öh,vähän noloa, linja-autossa matkustamista...Niin ja hissejä! Olen lahjakas jäämään hisseihin jumiin, rappuset kunniaan!
Minä pelkään työkaveriani, johon olen ihastunut. Saan kauhean huimaus ja tärinäkohtauksen, kun näen hänet. Viime viikollakin meinasin pyörtyä kun jouduin hänen kanssaan tekemisiin. Se on tosi noloa. Kyse ei ole pelkästä kutkuttavasta jännityksestä, vaan hänestä on tullut minulle todellinen kammo. Vielä kamalampaa tässä on se, että minulle tapahtuu aina niin kun rakastun ja siksi en uskalla koskaan lähteä kenenkään kanssa treffeille, vaikka olisin kuinka ihastunut..
hämähäkkejä, hyönteisiä, ym. ällöjä ötököitä. pelkään myös että jään ikuisesti yksin, etten löydä koskaan ketään.
Minulla on kaksi todellista fobiaa, joista on haittaa jokapäiväiseen elämääni, enkä voi elää mitenkään normaalia elämää, nimittäin sosiaalisten tilanteiden fobia ja emetofobia.
Lisäksi kammoan myös hammaslääkäriä ja jotain muutakin.
..keskellä jäistä lutakkoa ja tuntea äkkiä, että jää alkaa pettämään..:(
..koskaan minnekään Lutakolle (en edes tunne koko tyyppiä:) selvinpäin..
(Olin kerran autossa jäätiellä ja se jää alkoi pettää (natista ja vajota)alta..Tuli vähän kiire..jätin kolme työkaveria sinne ajelemaan kotiin,kun eivät suostuneet kävelemään(ei muka ollu mitään hätää vaikka oli jo kevät pitkällä(no ei ihan vappu sentään)..Kävelin sitten 12 km pimeässä kotiin..ihan mielenkiintoista ja taatusti viimenen reissuni jäätiellä ikinä..
Pelkään yli kaiken pieniä, luikeroita,käärmeitä...yääääääk *kimpoilee paniikissa pitkin huonetta*..sellaset isot on ihan kauniita, mutta noi pienet, epäilyttäviä..joku vilja-tai sukkanauhasellanen on ihan pahin..
Enpä kai oikein muuta..en näe esim juuri koskaan painajaisia..
Pelkään (vakavia) sairauksia, lääkärillä käyntiä, lääkkeitä ja pistäviä hyönteisiä.
Kuolema ja vanheneminenkin pelottaa, tai että läheisille sattuu jotakin pahaa.
Joskus pelottaa, että entä jos en selviä laskuistani.
Huolestuttava ajatus on sekin, että joku muu kuin minä alkaisi hallita minua. Toisaalta täydellinen vastuu omasta elämästä pelottaa myös.
Pelkään hämähäkkejä ja hissejä (olen jäänyt jumiin kolmeen hissiin...).
Sitten on pelko, joka taitaa mennä paniikkihäiriön puoelle.
En koskaan pysty istumaan missään keskellä. Eli siis palaverit, luennot, kokoukset yms. Pitää päästä reunapaikalle istumaan tai alkaa ahdistaa. Tosi outoa. Valitsen aina reunapaikan ja olen etuajassa paikalla, jotta sen myös saan.
Tottakai istun pakon edessä keskellekin, mutta se ei ole kivaa.
Bussissa en halua istua ikkunan puolella niin, että joku tulee viereen. (ei pääse pois).
näitä vastauksianne lukiessa tajusin, että jos jotain "pitäisi" pelätä, niin sitä, että alkaisin pelkäämään liiaksi jotain, mikä saisi liian suuren otteen elämästäni ja siten vaikuttaisi joka päiväiseen elämääni, hui..
mä aina pelkään, että kun mun pitää vastaa yleisesti kysymykseen täällä, niin mä hajamielisyyksissäni vastaan vahingos jonkun mielipiteesen, vaikka ei ollut sille henk.koht. tarkoitettu - niin kuin just toi edellinenkin!
PIIIKKEJÄ!!!! Must ei tu ainakaa hyvää narkkaria ikänä..
Mitäköhän muuta sitä vois pelätä..
Pimeää. Äh, joskus pelkäsin, en enää.
Ydinpommeja, jees niitä. ..ja epäilyttävän näkäsiä heppuja.
...vanhempiani.
Pelkään, että en ikinä pysty vakavaan ihmissuhteeseen..pelkään sitoutumista.
Mutta silti kaipaan sitä kokoaikaista syliä...
Pelkään itseäni.
..vaan ole ankara itsellesi? Vai miksi muuten pelkäät itseäsi?
myös itseäni aamuisin kylppärin peilim kohdalla********iiiiiiiiiiiiiiiiiik!!! Mutta vaan fyysisessä mielessä.. olis kauheeta jos tän näkönen nainen yrittäs jotain..mutta yleensä annan itselleni nopeesti pakit ennen kun ehdon ees ehdotella rasvasia..
Se on toisaalta huvittavaa, mutta sitten taas toisinaan ei..
tunnetilani saattavat heittelehtiä joka toinen minuutti...ei ulkoisesti, mutta sisäisesti.
Esim. Ensin olen korviani myöten hullaantunut toiseen ja haluan suhteestamme tulevan pitkä ja onnellinen.
Sitten jo seuraavana päivänä huomaankin jo miettiväni, kuinka pääsen eroon hänestä...
Eikä se edes ole vain ihmissuhdepuolella...
Saatan pitää oranssista kynästäni, mutta seuraavalla oppitunnilla viskaan sen jo kaverilleni.."ota se!"
Näin minulla.
-Pelkään itseäni-
ei vielä kuulosta minusta sellaiselta, että kannattaisi pelätä itseään. Omasta teini-iästäni muistan vastaavaa, tympäännyin nopeasti ihailijoihin, vaikka ihailu ensin oli molemminpuolista - huolestuin itsestäni. Sen sijaan tykkäsin tavallisesta kaveruudesta, ei kyllästyttänyt.
Et taida enää olla teini, mutta eivät kakskymppiset niin hirveän paljon kypsempiä välttämättä ole, tietävät kylläkin jo enemmän itsestään ja muista. Ja osaavat pelätä omassa päänupissaan sellaista, minkä huomaa eikä tiedä syitä.
Tunteet voivat ailahdella aikuisillakin, monesta syystä. Olisi mielestäni epänormaalia, jos kaiken saisi mahdottoman kurinalaisesti pidetyksi aina vakaana. Varsinkin kyllästymisprosessit tekevät ihmisessä hitaasti, mutta vääjäämättä työtään, on erilaisia keinoja vaikuttaa niihin, senkin oppii.
Tunnet itsesi ja tilanteesi paljon paremmin kuin me ulkopuoliset, huolesi on arvokas, ehkä aiheellinenkin, joten älä pidä vähättelynä tuota, mitä sanon. Yritän vain kertoa, että nuorena ollaan nopeampia ja kiihkeämpiä, vanhemmiten harva asia saa "heittäytymään". (Tuokin pätee useimpiin, ei kaikkiin).
paikkoja. Henkeäsalpaava tunne, en ole koskaan voinut hyväksyä sitä, että pelolla on sellainen ote. Siispä lapsena hypin katoilla poikien kanssa, kaukomatkoilla miehet ja minä kiivetään pyramidien huipuille äkkijyrkkiä kapoisia portaita, suurkaupungeissa hirveillä hisseillä (tai taas portaat!) korkeiden rakennusten näköalatasanteille ja silleen. Vaikka en varmaan hengitä koko aikana. Älytöntä.
..viehätystäkö? Näiden voittamista itsessään, täydellistä hallitsemisen halua.
turvallisuushakuisen ihmisen kasvuharjoitusta. Fobioita voi pystyä hallitsemaan jossain määrin käymällä niihin käsiksi, totuttautumalla. Hoksasin sen vahingossa jo muinoin katoilla hyppiessäni (vaikka alun perin en vain halunnut poikien kuvittelevan olevansa minua parempia). Tämän minun fobian kesyttämisestä (elämän kestävä prosessi) saa hienot palkinnot: huikeita visioita siellä ylhäällä!
Hämähäkkejä!!!
Ja nyt kylmien ilmojen tultua on taas talo niitä pullollaan, kun ne hakeutuvat lämpöön. Hellämielinen kun olen, niin ne penteleet käyvät vielä sääliksi. Hankalaa sitten yrittää ujuttaa moista hirviötä lasiin tai tulitikkuaskiin, jotta otuksen saisi hengissä pihalle. Missä se sitten jäätyy tai hakeutuu takaisin sisälle. Noidankehä. :/
...kuten nimestä voi päätellä..pelkään tulevani hulluksi :)
Olen käynytkin monta kertaa psykologeilla vahvistamassa asian..mutta heidän mielestään olen terve ehkä hieman neuroottinen...esim.hygieniassa, ja kodin siisteydessä
..harmi olisi helpompaa hulluna kuin terveenä, ja ns. poikkeavana seksuaalisesti :)
..poikkeava seksuaalisesti...? :D
Kaupassa poikkeava punatakkinen nainen on seksuaalisesti virittäytynyt ja ostaa kumppanilleen kukkia, jolla taitaa olla syntymäpäivä tänään :)
Jatkuu huomenna....
kaikkia laitapuolen hörhökulkijoita ja että läheisille tai itselle tapahtuu jotain kauheaa.
Sitä päivää, kun äitini kuulee minun olevan lesbo.
Pelkään myös läheisyyttä.
-Kauhu-
....etälesbo..;)