käytöstapoja, ja kunnioittaa miehen ex perhettä, lapsia, vaimoa ja heidän yhteistä sukuaan kohtaan? Kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta uudet tulokkaat! ei se katkeruus sillä lähde että haukutten mennen tullen koko suvun vaimoineen ja lapsineen, vaan
katkeruus lähtee sillä, että myönnätte ja hyväksytte itsenne toiseksi. Ei ole helppo tulla valmiiseen pöytään, jossa mies ja lapset ja vaimo ovat vuosien myötä saavuttaneet ja luoneet oman systeemin olla perhe, ja joka sitten hajoaa. Se on vaan hyväksyttävä että exä on lasten äiti ja osa miehen elämää aina. Lapset elävät niin kuin isä ja äiti on heille opettaneet, ei niin että vieras ihminen tulee ja tuhoaa kaiken täydellisen opin.Jos se on vaikea hyväksyä, niin vapaita ihmisiä on pilvin pimein.
katkeruus lähtee sillä, että myönnätte ja hyväksytte itsenne toiseksi. Ei ole helppo tulla valmiiseen pöytään, jossa mies ja lapset ja vaimo ovat vuosien myötä saavuttaneet ja luoneet oman systeemin olla perhe, ja joka sitten hajoaa. Se on vaan hyväksyttävä että exä on lasten äiti ja osa miehen elämää aina. Lapset elävät niin kuin isä ja äiti on heille opettaneet, ei niin että vieras ihminen tulee ja tuhoaa kaiken täydellisen opin.Jos se on vaikea hyväksyä, niin vapaita ihmisiä on pilvin pimein.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Oppisit myös kunnioittamaan muiden ihmisten elämää ja valintoja etkä noin ahkerasti olisi entisen miehesi uutta elämää ja puolisoa (perhettä) aina jalkoihisi polkemassa ja alirvioimassa suhteessa itseesi.
Sinunkin on vain hyväksyttävä, että sinun exälläsi on nyt uusi perhe, mahdollisesti lapset (ehkei nyt mutta tulevaisuudessa) sekä uudet sukulaiset, tulevaisuudessa myös mahdollisesti lapsenlapset. Ja mikä tärkeintä, sinä et luultavasti ainakaan tuolla asenteella ole koskaan osa sitä kokonaisuutta!
Kysympä näin uutena puolisona, mikä tekee sinusta tärkeämmän kuin minusta?
Mikä tekee sinun lapsistasi heidän isälleen tärkeämmän kuin minun lapsistani?
Miksi minun täytyy kunniottaa sinun ja lastesi yksityiselämää, itsemääräämisoikeutta ja vapautta elää omaa elämäänne omalla tavallasi, jos sinäkään et siihen nähtävästi kohdallani pysty? (nämä säälittävät vetoomukset puhuvat tuon puolesta)
Aivan älytöntä yleistystä koko teksti:
Esim. Minä uutena puolisona en ole tullut valmiiseen pöytään; ei ollut MITÄÄN mihin tulla!
Oli vain mies, jolla takana suhde, josta lapsia.
KAIKKI mitä meillä perheenä on, olemme sinusta (exä) riippumattomina itse rakentaneet.
Meillä ei ole mitään yhteistä sukua exän kanssa; VAIN lapsilla on yhteinen suku mieheni ja perheeni kanssa!
Ja ne riidat joita exän kanssa on käyty, on lähteneet nimenomaan siitä kuinka tämä exä ei ole ymmärtänyt sitä, ettei hänellä ole enää muuta yhteistä mieheni kanssa kuin lapset. Eli hänellä ei ole enää roolia MIEHENI elämässä. Olisi ollut huomattavasti helpompaa elää ne alkuvuodet jos hän olisi tämän ymmärtänyt, eikä joka välissä olisi minun merkitystäni miehen elämässä kyseenalaistanut. (vai oletko itse ystävä ja kunnioitatko ihmistä joka selvästiki pitää itseään tärkämpänä kuin sinua?)
Meillä KAIKKI lapset (entisestä suhteesta ja nykyisestä avioliitosta) elävät samojen sääntöjen mukaan, kun ovat meillä. Kaikilla on suhteessa ikäänsä samat oikeudet ja velvollisuudet. Niihin ei vaikuta se kuka kenellekin on mitäkin opettanut. Äidin mukaan eletään äidin luona, isän luona eletään isän ja uuden perheen arkea, siihen ei ole äidillä todellakaan mitään mahdollisuutta vaikuttaa. (oma tupa, oma lupa!)
Siinä vaiheessa kun olen miehelleni se "toinen" tai "seuraava" miehenikin olisi todennäköisesti se "entinen"... Jos ymmärrät mitä tarkoitan!
Ilmeisesti et ole itse päässyt elämässä eteenpäin koska jaksat roikkua ihmissuhteissa, joissa ei kohdallasi ole tulevaisuutta.
Exä on osa lasten elämää (toivottavasti) aina!
Exä ei välttämättä ole osa entisen miehensä elämää enää koskaan eron jälkeen!
Jos entistä elämää on noin vaikeaa unohtaa ja omia valintojaan katuu noin katkerasti ja roikkuu menneessä on varmasti hyvä etsiä ammattiauttajan apua!
Että onko liikaa vaadittu, että hankkisit oman elämän?
Kunnioitus ja arvostus ansaitaan, puolin ja toisin! Joten käytöstapoja sinullakaan ei voi suuremmin olla kun kehtaat valittaa tuolla minäminä-asenteella toisten käyttäytymisestä.
Kysyt pitääkö ex puolison lapset olla tärkeämpiä miehelle kuin sinun omat lapsesi? Jos sinun pitää tuota vielä kysyä ja kyseenalaistaa, niin eipä ole sinun maailmasi muuta kuin itseäsi ja lapsiasi täynnä. Kysyn sinulta, pitääkö puolisosi valita sinun lapsesi ennen omiaan. En yhtään ihmettele katkeria ex-iä, jos nyxät laittavt tuollaisia ehtoja!
kuinka ihmiset eivät enää osaa lukea vaikka kirjoitustaito on tallella!!!
En kysynyt "pitääkö"...
Kysymys kuului lähinnä "miksi?"
Nyt kun sait vastattua itsellesi niin väännän sinulle rautalangasta!
Eli tehdäämpä nyt alkuun selväksi: Miehelläni on vain näitä "omia" lapsia, eli lapsia suhteestaan entiseen avupuolisoonsa ja lapsia minun kanssani. YMMÄRSITKÖ?
JOTEN KOROSTAN NYT: Mikä tekee sinun lapsistasi (exä) isälleen tärkeämpiä kuin minun (mieheni ja minun yhteisistä) lapsistani?
Tähän annat varmasti minulle viisaana ja kunnioitettavana exänä vastauksen?
Eli kysymys oli (jo aiemmin) osoitettu aloittajalle, joka voisi älyttömät vaatimuksensa myös perustella.
Ja HUOM!
Minä en ollut se osapuoli joka täällä luulee omaavansa jonkin erityisoikeuden kunnioitukseen ja toisten ihmisten elämään puuttumiseen, sen perusteella, että sattuu olemaan entinen puoliso jolla on lapsia toisen ihmisen puolison kanssa. Minä olin se osapuoli joka vastasi omasta näkökulmasta tähän.
Vaikka minulla näitä aloittajaexän toivomia erityisoikeuksia (automaattista kunnioitusta ja kumartelua... mitä vielä?) ei tietenkään ole, enkä tosin niitä kaipaakaan, mutta minulla "uutenakin" puolisona todellakin ON oikeus elää elämääni perheeni ja sukujeni (molempien) kanssa ilman exän läsnäoloa, sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Exä hoitakoon omat ihmissuhteensa niinkuin hänelle sopii ja samalla voisi kantaa niistä itse myös vastuun, eikä vierittää sitä muille ihmisille.
Vaadinko minä siis ihmisenä yhtään sen enempää kuin aloittajakaan?
Ja jotta ei tarvitse arvuutella, ainakaan minun ei tosiaan ole tarvinnut miehelleni ehtoja sanella missään asiassa! On onneksi ymmärtänyt itse, että kukaan järkevä ihminen ei elä elämäänsä entisten puolisoiden mielen mukaan. Eikä ota heistä kolmansia pyöriä uuteen parisuhteeseen.
Joten meillä tämä "kolmas pyörä" JÄTETTIIN jo ENNEN kuin parisuhtemme vakiintui. Eikö se nimenomaan ole terve tapa toimia?
Siunauksen parisuhteellemme saimme papilta, niinkuin kaikki muutkin parit! Harvempi sitä on exältä on käynyt pyytämässä....
Mieheni suku on suhteensa exään hoitanut omalla tavallaan aivan omasta aloitteestaan. Minulta ei ole siihen mielipiteitä kyselty, kun en ole siinä asemassa että voisin toisia ihmisiä käskyttää ja kumarruttaa...
Ja tiedätkö mitä; koko suvun suhteet lapsiin ovat toimineet aina hyvin ilman exän läsnäoloa tai toiveiden huomioimista.
Eli koittakaa nyt ymmärtää että isän ja uuden perheen suhde lapsiin on todellakin eri asia kuin suhde/suhteettomuus exään.
Lapsilla on oikeus omiin vanhempiinsa, se on totta, mutta se ei edellytä sokeaa kunnioitusta ketään kohtaan, ei paremmuusjärjestelyjä existä tai nyksistä, eikä myöskään sitä, että nämä eronneet vanhemmat ovat oikeutettuja puuttumaan muiden ihmisten asioihin joka käänteessä tai välttämättä edes yhteydenpitoa toisiinsa.
Jos te ex-ihmiset, ette kykene omalta osaltanne vastavuoroiseen ihmissuhteeseen näissä uusperhe ja -suku kuvioissa niin pysykää poissa toistenne elämistä älkääkä valittako kunnioituksen puuttesta! Ei tarvi kunnioittaa, kun ei tarvitse tavatakaan! ON lapsillakin helpompaa!
...niin ja kyllä, minun maailmani on todella täynnä; OMAA perhettäni, miestäni, lapsiamme, sukuamme ystäviämme...! Niinkuin se pitäisi sinullakin, exä olla; OMAA perhettäsi, ei jonkun toisen!
tulit "rikkomaan" avioliittomme, muutit mieheni kanssa yhteen, aloit odottaa hänelle lasta jo ennenkuin eromme astui voimaan (olit kovassa vauvakuumeessa ollut pitkään), myönnän, olen katkera enkä pysty sinua kunnioittamaan enkä näe sinussa mitään hyvää, ainakaan vielä vaikka varmasti sinussa hyviä puolia onkin. Ehkä joskus. Nyt en halua sinusta, en exästäni puhua enkä ajatella. Olen vain surullinen lasteni takia, jotka urheasti ottivat sinut ystävällisesti vastaan (kuinka kasvatinkaan hienot lapset mieheni, anteeksi miehesi, kanssa!), itseni takia joka menetin paljon enkä koskaan saanut mahdollisuutta korjata liittoani.
Terveisin exä, ihminen
silloin monta vuotta sitten lähdit nostelemaan avioliitostasi, kaiketi jonkun silloisen miesseikkailusi matkaan (niitä sinulla kai oli ollut jo useita), jätit hyvän ja kiltin miehen sekä kaksi pientä poikaa. Kun minä, nyxä, monta vuotta myöhemmin tulin mukaan kuvioihin, sain vastuulleni ja kasvatettavakseni kaksi lasta, jotka nyt oireilevat äidittömyyttään ja turvattomuuttaan. Olen surullinen lasten puolesta, joihin äidin välinpitämättömyys on jättänyt syvät jäljet, ja itseni puolesta, koska parisuhteeni ei tahdo jaksaa kantaa uusperheen ja lasten monien ongelmien keskellä. Erityisen surullinen olen siitä, ettet vieläkään halua kantaa korttasi kekoon lasten arjessa, vaikka joka päivä, joka hetki sinulla olisi uusi mahdollisuus tukea lapsiasi heidän kasvussaan.
Terveisin nyxä, ihminen
Ps. Kuten huomaatte, yleistäminen, suuntaan tai toiseen, on aika vaarallista.
eikä tuuppaudu niiden kanssa meidän elämään. Ei oelkkaan tullut mutta emme mekään mene hänen luokseen kun lapset eivät halua. Isä hylkäsi, ja he ovat siitä pahoillaan. Miksi tulla sitten takasin kun aikoinaan hylkäsi.
Eipä ole nähnyt ensimmäistä lapsenlastakaan, niin mitätön on ollut isänä olo hänellä, mutta oma valinta.
mitätön vaimo. Toivon että lapsenne pärjäävät paremmin.
ENTISESTÄ vaimosta niin ylivertaisen että hänen ei tarvitse kunnioittaa uutta puolisoa, tai uuden puolison sukua?
Miksi exä saa haukkua aivan kaikki jotka eksyvät hänen tulilinjalleen?uuden puolison omat äidit mummot yms?missä on exän kunnioitus toista ihmistä kohtaan?
Itse en kunnioita pätkääkään puolisoni entistä vaimoa,en hänen "oppejaan" enkä kasvatusmetodeja koska ei hänkään tee niin minua kohtaan...
Minä en ole aviomiehelleni "toinen", miehelläni on vain yksi vaimo, ja se olen minä.
Eli olen yksi ja ainut, aito ja oikea. Huolimatta yhdestäkään omasta tai mieheni exästä.
Kunnioitan mieheni lasten äitejä, enkä hauku heitä. Kuin en todellakaan hauku mieheni lapsia, miksi haukkuisin. Mieheni lapset ovat rakkaimpani lapsia ja osa perhettämme siksi.
En ymmärrä tuota "sotaanne", koska exät ovat exiä, perhettä exien kanssa miehelläni ei ole. Me emme ainakaan elä moniavioisessa avioliitossa.
Olemme mieheni kanssa sopineet olevamme toistemme lapsien ystäviä, mutta kotonamme on samat säännöt kaikille lapsille. Ja kaikista lapsista huolehdimme tasavertaisesti.
Tietenkin mieheni lasten ollessa meillä, otamme heidän äitiensä kasvatuslinjat ja toiveet huomioon, kuitenkaan antamatta kenenkään määrätä perheemme asioista.
Lapset ovat etusijalla, ja toivomme heillä kaikilla olevan luonamme hyvä ja turvallinen olo.
Mieheni lasten äideillä ei myöskään ole porttikieltoa kotiimme, emme lyö ovea silmille, vaan kutsumme kahville.
Toimii meillä.
Itse myös lähtisin purkamaan tuota kunnioitus-ongelmaa miettimällä: Voiko MINUA ITSEÄNI kunnioittaa.
Hieno kirjoitus ja ensimmäinen tässä keskustelussa joss on muutakin kuin itsekkyyttä ja puolustusta minun perheestäni.
Sotaan ja riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.Viisaampi jää hiljaisemmaksi, vaikka joskus puolustautuukin.
Riidoissa ja taisteluissa eksien ja nyxien kohdalla on kyseessä monesti itsetunnon puute, hyökätään koska ollaan epävarmoja miehen vaimon ajatuksista eksäänsa kohtaan. Entä jos...
itseään kunnioittava aikuinen kunnioittaa jokaista nyxää eksää ja sukulaistakin. Fiksu ihminen pärjää kaikkien kanssa, vaikka ei välttämättä halua ollakkaan tekemississä muuta kuin pakolliset.
oli Nyxän tai eksän perhepotretti millainen hyvänsä,lapset kuuluvat väistämättä molempiin perheisiin.Riitely vanhempien välillä näkyy kuuluu ja aiheuttaa kurjia ja epävarmoja tilanteita myös lapselle.
Yrittäkää pärjäillä eksien nyxien ja itsennekin kanssa.Riidaton elämä on ihanne, sitä ei helposti saavuta mutta aina voi parhaansa yrittää.kurkata ensin omiin silmiinsä peilistä ja meittiä voisinko itse tehdä jotain asioiden muuttamiseksi, koska me voimme vaikuttaa hallitusti vain omaan käytökseemme, emme muiden.
myöntää olevansa toinen vaimo? Mieshän on jo ollut kerran naimisissa ja sinä ole se toinen vaimo.
Teillä riittää pokkaa syyttelyihin ja haukkumisiin, mutta ei itsenne vikojen myöntämiseen. Se on lähinnä katkeraa, epätoivoista ja säälittävää.
Siitä pääsee ohi, kun myöntää ettei ole sen kummempi kuin muutkaan! Onhan se kurjaa olla toinen vaimo!
Mutta en ymmärrä mistä katkeruuden löysit tekstistäsi. En ole katkera, vaan asiat ovat juuri niinkuin kuuluukin.
Mennyt on mennyttä, tulevaisuus on haaveissa, todellisuus on tämä hetki.
En ota viestiisi sen enempää kantaa.
Rauhaa ja rakkautta toivotan jokaiseen kotiin ja avioliittoon. Antakaamme menneet anteeksi niin itsellemme kuin toisillekin.
En ole vaimo.mutta avosellainen.Ajattelen samalla tavalla.Olemme ystävällisissä väleissä molempien entisiin ja sukulaisiin,joiden kanssa olemme tekemisissä.Juhlissa kaikki mahtuvat samaan tilaan,kunnioitan vanhempiani,jotka ovat hyvin ystävällisesti suhtautuneet ex-mieheeni ja hänen sukuunsa ja uuteen perheeseen eronkin jälkeen.Elämä on,miksemme voisi tehdä siitä miellyttävää kaikille osapuolille ja ainakin yrittää elää sovussa.
ensimmäistä. Kenelläkään ei ole ollut lapsia hänen kanssaan ennen minua, eikä ole vieläkään eikä tule.
Tiedän olevani myös hänen vanhemmilleen se yksi ensimmäinen ja ainoa oikea miniä, ja aina tervetullut heille milloin tahansa ja juhliin tervetullut.
Olen edelleen ex miehen suvun jäsen, vaikka se tuntuisi uusista kuinka kitkerältä tahansa, mutta ei ole toista ensimmäistä on vain minä!
Lienee pieni mutta sitäkin näkyvämpi vähemmistö, joille uudet tai vanhat puolisot ovat sietämätön paikka.
Veikkaan, että suurin osa ihmisistä osaa (tunteistaankin huolimatta) käyttäytyä aikuismaisesti myös puolisonsa exää tai exänsä nyksää kohtaan.
Sitäpaiti yleistäminen on huono juttu, erittäin huono juttu.
muistamme että lapset ovat ne tärkeimmät.
Miehellä on ollut perhe exän kanssa josta on lapsia, mies erosi exästä ei lapsistaan. Lapset ovat hänen vertaan.
Miehellä on perhe nyxän kanssa lapsineen.
Kummankin lapsille hän on isä, ja lapset ovat sisaruksia keskenään.
Miksi tapella ja mollata, ajatellaan hetki lapsia. Miltä heistä tuntuu kun heidän sisarensa äitiä haukutaan?
uusi perheensä rauhaan ja hyväksy tosiasiat. Älä tyrkytä lapsiasi ex-miehesi perheeseen, vaan ota etäisyyttä.
luokse, kun ei heitä itse ole halunnut. Hylkäsi jo kauan sitten. Nyt eivät lapsetkaan isää ole kaivanneet, tuskin muistavat!
Onneksi suku on kokonaisuudessaan tallella, jotta lapsilla säilyy muut läheiset, vaikka isä hylkäsi. Mutta se on pienempi paha, kuin jos koko suku olisi samantien meidät hylännyt. Onneks ei ole enää miestä rasitteena.
isä on isä lapsille vaikka ovat sen ex:n kans tehtyjä, hyväksy se jos haluat liittosi kestävän. Lapset yleensä ajaa kaiken edelle, niin sen täytyy olla.
jos ei ole isä konkreettisesti. Onhan se kiva lukea papereista isän nimi, mutta mitä siitä, jos ei häntä tunne? Ei ole meidän vika että hylkäsi, ihan oli oma päätös.
Totta, mulla lapset ovat kaiken edellä, mikään sitä ei muuta. Myös lapset tietävät sen. Ja tietävät myös sen, että isä hylkäsi.
että on isiä/äitiä jotka voivat unohtaa lapset. Mutta on myös niitä, jotka eron tullessa haluavat huolehtia tasapuolisesti aikaisemmasta liitosta olevista lapsista. Se tosiasia täytyy uuden puolison hyväksyä, mikäli haluaa liittonsa jatkuvan.
Tämä olikin makean vitsikäs viesti, kiitos nauruista! Valmis pöytä - siis se, missä ei vanhemmat kunnioittaneet, kärsineet, kestäneet ja rakastaneet toisiaan, eivät kilpailleet toinen toisensa onnelliseksi tekemisessä - vaan kilpailivat siinä, kumpi vetää pidemmän korren toisen kyykyttämisessä ja mielipahan aiheuttamisessa, ja kummalla on enemmän oikeuksia omaan elämään niiden mussukoiden tekemisen jälkeen?
Meidän liitto on kaksi kertaa edellisen valmiin pöydän mittainen, ja täysin itse katettu. Kiitos vain.
Mitä se muuttaisi, jos tämä entisen miehesi nykyinen kumppani kunnioittaisi sinua? Miksi sinun tarvitsee tuntea itsesi ykköseksi? Ex-miehet ja -vaimot ovat osa lapsen kautta toisen elämää, mutta aivan eri asia kuin kumppani. Kaupan kassakin on osa elämää, koska häntäkin näkee. Mutta hänen kanssaan ei eletä sitä elämää. Musta tuntuu, että kadut eroa. Miksi muuten haluaisit olla ex-miehesi numero ykkönen? Mutta se ei ole yksin sinun ratkaistavissasi. Mitäpä jos keskustelisit ex-miehen kanssa tuosta, haluaisiko hänkin koittaa uudelleen. Jos ei, niin sitten alkaisit vähitellen luopumaan tuosta haaveesta. Se ei valitettavasti onnistunut ja nyt sun on keskityttävä olemaan oman elämäsi ykkönen, ehkä joskus ykkönen miehelle, joka haluaa olla juuri sinun kanssa.
Ei voi pakottaa toista rakastamaan.
Niin hullu en ole. Jos mies on siitä katkera,oma on vika. Itse lähti en minä. Nyt mies on niin likainen että jotain tolkkua pitää olla, jos ei miehellä niin minulla.
Vaikka miehen lähtö sattui minuun ja lapsiin kauan, niin takasin en ota, vaikka kuun taivaalta toisi.
Pysykööt siellä minne meni meille ei takaisin ole tulemista.
tämä on kyllä huvittavin kirjoittelija ikinä! Pakko käydä aina lukemassa tätä palstaa, joka ketjusta löytyy tää sama. Voin kuvitella sellasen kukkamekkosen, permanentatun tädin puhisemassa tätä tajutonta tekstiä XD
"Lapset elävät niin kuin isä ja äiti on heille opettaneet, ei niin että vieras ihminen tulee ja tuhoaa kaiken täydellisen opin"
Voi jumalauta ku sai hyvät naurut :D
Meinasin pudota penkiltäni!!!
Sen lisäksi että paskan marjat tulla valmiiseen pöytään, ja jos joku exä tulee sanelee että tää uus vieras ihminen pääsee helpolla, niin ei kyllä tiedä helvettiäkään uusperheistä :D
Voi kyllä meillä moni "täydellinen oppi" on lentänyt romukoppaan, ihan vaan tän kakan puoli-vanhemman takia, ja hyvin pyyhkii!!!
Ja moni muukin oppi, jotka on kuule ihan biologiset vanhemmat rakentaneet hiki hatussa ja perse ruvella, että ovat saaneet perheen.
Ei kuule ne opit aina kuitenkaan ole niitä täydellisiä, eikä edes hyviä, vaikka aikuinen olisi kuinka biologinen ja ydinperheessä kuinka yhdessä päätetty...