Jos olisin mies ja harkitsisin avioitumista, testaisin tulevan morsioni motiivit seuraavalla tavalla: Kysyisin naiselta haluaako hän tulla vaimokseni. Jos vastaus olisi kyllä, sanoisin että haluaisin että menisimme vain yksinkertaisesti naimisiin joko kirkossa tai maistraatissa eikä pidettäisi häitä, koska ne vain vievät huomion itse pääasialta. Mikäli nainen saisi hepulin, avioituminen ei olisi hänelle oikeasti kovin tärkeää vaan hän haluaisi vain prinsessapäivänsä ja silloin kyllä kuihtuisivat minun naimahaluni. Jos vastaus olisi myöntävä, voitaisiin niistä häistäkin vielä neuvotella...
Julmaa, mutta tehokasta;)
Julmaa, mutta tehokasta;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
olisin morsiamesi ja kosisit minua, kysyisin sinulta;
- Kunnioitatko sinä minua?
Tämän asian kysyisin myös itseltäni, että kunnioittaako hän minua ja kunnioitanko minä häntä.
Ilman kunnioitusta ei mikään liitto toimi.
Jos ei olisi kunnioitusta, sanoisin ehdottomasti EI avioliitolle.
Ja se maistraatti sopisi ehdottomasti paremmin minulle. Ei tarttisi olla niin hermona.
En ymmärrä kuinka juhlien järjestäminen ja rakkaus-testi liittyy yhteen?
Eikö mielestäsi voi olla rakastunut ja haluta viettää suuret juhlat ja jakaa iso elämänmuutos rakkaiden ystävien ja sukulaisten kanssa?
Et taida olla vaan löytänyt sitä oikeaa kun ajattelet asian noin materialistisesti.
Ei kannata ehkä harkita avioliittoa, jos asia on tuosta juhlista kiinni.
Jokainen toki tyylillään,
mutta minulle ainakin itse naimisiinmeno asiana on paljon suurempi kuin häät. Ne menevät ohi yhdessä päivässä, mutta avioliitto kumminkin kestää toivottavasti elämäni loppuun asti.
Me olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta ja kun viimein päätimme mennä naimisiin olisi jotenkin latistavaa vaan ilmoittaa kaikille joulukortin yhteydessä "PS. menimme muuten naimisiinkin".
Toivon ja uskon, että häistä jää kumminkin ihana muisto elämään.
halutaan jakaa ihania ja itselleen tärkeitä hetkiä läheistensä kanssa.
Jos et sellaista halua, niin valitse itsellesi ujo, paniikkihäiriöinen ja ihmisiä ja tilaisuuksia kammoava nainen. Voi olla, että arki on hyvinkin erakkoluontoista, mutta mitä sillä on väliä? Sinähän sait tahtosi läpi ettei häitä pidetä ja morsiammen joka oli samaa mieltä. Onnea pitkälle avioliitollenne!
Itse pääasia kieltämättä hukkuu joiltakin mahtihäät järjestäneiltä.
Yksi ystäväni tajusi edellisenä iltana ennen hääpäivää, ettei kannattaisi avioitua kyseisen miehen kanssa. Häntä olivat muut varoittaneet miehen epärehellisistä piirteistä, mutta hän tempautui niin mukaan rakkauden ihanuuteen ja sitten vähän ajan päästä häiden valmisteluun, että tuli sokeaksi hyväksikäyttävälle miehelle. Oli lohdutonta kuunnella sitä itkua hääpäivän aattona, mutta morsian päätti että häät pidetään kuitenkin, kun kaikki on jo valmiina ja eiköhän se tästä. No, ei se siitä... Eroa alettiin valmistella puolen vuoden päästä.
Yksi työkaverini oli elänyt avoliitossa 7 vuotta ja sitten päättivät avomiehensä kanssa, että taitaisi olla häiden aika (lapsikin taisi olla ajatuksissa). No, häitä järjestettiin vuoden verran ja me työkaveritkin saimme osamme kaikesta tohinasta. Hääkakkua ja muuta rääppäiäistä saimme myös ja paljon kauniita valokuvia katsottavaksi. 4 kk kuluttua morsian oli jo raskaana -toiselle miehelle. Uusi onni oli löytynyt pikkujouluista. Naisen paremmin tuntevat sanoivat epäilleensä jo valmiiksi sitä, että parisuhde oli kuolleessa vaiheessa ja häiden oli ajateltu piristävän sitä ja nostavan suhteen uuteen nousuun. No, se ei sitten ihan onnistunut...
Yksi tuttuni järjesteli myös innolla häitä, mutta hän oli eronnut nainen jo puolen vuoden päästä hääpäivästä. Syynä oli se, että sulhasella oli suhde työkaveriinsa koko häiden valmistelun ajan, mutta ei raaskinut aiheuttaa morsiolleen sellaista pettymystä kuin häiden peruuntuminen on. Morsian kuuli tästä suhteesta vasta häiden jälkeen, vaikka tuttavapiirissä asia oli siinä vaiheessa jo aika hyvin tiedossa. Kukaan ei vaan halunnut ottaa sitä vastuuta, että hänen sanomistensa perusteella perutaan häät.
Nämä kaikki olisivat olleet vältettävissä maistraattihäissä, joiden valmisteluun ei ole mennyt henki ja elämä...
Olishan ne voinut pitää juhlat ja sanoa ettei me nyt kuitenkaan haluta naimisiin, että epävarmuus oski ja haluamme vielä odottaa..Miksi tehdä liitto vain huvikseen jos ei siinä ole mitään todellisuuspohjaa.Ymmärrän kyllä sen häähulluuden,mutta onhan se vuosien päästä ihana muistella hyviä häitä kunnollisen puolison rinnalla ja viettää niitä hääpäiviä yhdessä.Kyllä hyvän ystävän pitää uskaltaa sanoa ääneen jos kaveri menee harhaan.Olisipa minullekin joku sanonut kun ensimmäisen kanssa menin naimisiin.VAsta häissäni oma veljeni sanoi että otan osaa, kun olis pitänyt onnitella.aika kurja tyyppi.No kesti se sentään 15 vuotta.