Tasan 90v sitten syntyi tämä suurmieheksi kasvanut musta lakimies.
Tämä Mahatma Ganhin suuri ihailija oli ja on edelleen ihmisyyden, oikeuden mukaisuuden ja väkivallattomuuden suuri ihailija.
27v vankilassa ei tehnyt häntä katkeraksi.
Ihmiskunta ei varmaan tunne toista rasisminvastaista taistelijaa.
Tämä Mahatma Ganhin suuri ihailija oli ja on edelleen ihmisyyden, oikeuden mukaisuuden ja väkivallattomuuden suuri ihailija.
27v vankilassa ei tehnyt häntä katkeraksi.
Ihmiskunta ei varmaan tunne toista rasisminvastaista taistelijaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikeudenmukaisuudenkin kirjoitin ikäänkuin ei yhdyssanana.
Katkeruutta Mandelassakin varmaan oli, mutta ei ole sitä toiminnassaan näyttänyt.
Rasismia vastaan taistelleita henklöitäkin on ollut muitakin, ei ehkä kuitenkaan yhtä merkittäviä.
Naapurimaan, Zimwabwen, Robert Mugabe voisi ottaa oppia Mandelasta.
Martin Luther King oli myös väkivallan vastustaja. Ja kuoli sitten luodin lävistämänä.
Se on vain sillä lailla, että mitä aseita kehitetään, ne joutuvat niin hyvien kuin pahojenkin käsiin.
Ja jos ei kehitetä, - niin mitäs jos ei kehitettäisi? Veitset ja nyrkit eivät niin helposti saisi tuhoa aikaan. Eikä alistaisi ihmistä.
Jospa aseista ja armeijoista luovuttaisiin? Taitaisi tulla peli vaan raaemmaksi. Luodit ja pommit tappavat äkkiä ja kivuttomasti
Eipä tule muita mieleen, jotka rauhanomaisin keinoin olisivat vapauttaneet kansansa siirtomaa-orjuudesta. Vankilastakin Mandelan rauhan- ja itsenäisyydentahto säteili. Harvinaisia kerrassaan ovat näiden kahden aikaansaannokset!
Nykyaikana kaikki tapahtuu yhä enenevällä vauhdilla. Noiden vapaustaistelijoitten työ oli mahtavaa, mutta ne kestivät ihmisiän.
Vääryyksien torjuminen tässä ja nyt oikein Guevaran malliin nostattaisi ihmisten toivoa. Tosin en usko Guevaran tavotteisiin, mutta innostus muutti kuitenkin ne yhteiskunnat, mihin vaikuttivat. Ja ihmiset tunsivat tehneensä jotain ollessaan siinä mukana.
No - päämäärä onkin iso asia, että olisi oikeudenmukainen kaikille osapuolille. Lakien oikeudenmukaisuus on demokratiassa kaiken a ja o.
Loppukaneetti: We don't need an other hero ... ehkä sankariksi voisi joku ilmoittautua vapaaehtoisesti. Pakottaa siihen ei pidä ketään.
Onko ihanteellisuus maailmassa kuollut.
Ehkäpä Marxin Kallella ja Leninilläkin vielä oli ihanteita, ei sentään Hitlerin Aatulla.
Makxin ja Leninin petti ihminen itse puutteellisuudellaan, itsekkyydellään.
Che Guevara yritti viedä kommunismia Afrikkaan ja Etelä-Ameriikkaan - onnistumatta. Fidel Castro taisi olla enemmän nationalisti kuin kommunisti. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi viimemainittu kun Fidel kansallisti amerikkalaista omaisuutta ja kommunistinen Neuvostoliitto jäi ainoaksi tueksi.
Odotetaan kuitenkin edes yhtä sankaria!
Jos epäitsekkyydeltä otetaan pois motiivi, se vajoaa yleiseen synkkyyteen. Vaikka näkyy nykyään myös uskovaisilta loppuvan selitykset, kun hyvä ei oikein näytä saavan palkkaansa oikein koskaan.
Tämä näkemys tulee siitä, että todella pahat ihmiset menestyvät taloudellisesti ja tavallisilta tallaajilta kavennetaan mahdollisuuksia yhä suurenevilla rasitteilla.
No, yksityisen omaisuuden kansallistaminen ei kannata juurikaan, mutta pienessä maassa itsenäisyys voi riippua näkyvistä vaikkakin mitättömistä seikoista.
Kommunismin kurjuus ei ole vieläkään kadonnut maailmasta. Vaikka miksi sitä nyt sanoisi, onko jäljellä todellista kommunismia? Ja mitä se oikein olikaan? Muistaako kukaan.
Taitaa olla vain diktatuuri vastaan demokratia. Mutta ihmiset ovat demoratiaankin kyllästyneitä.
Sankari? Oikea Robin Hood Olisi todella virkistävä hahmo, jonka seikkailuja luettaisiin ip-lehdistä.