Hei!
Tarvitsen kipeästi neuvoja tapaamisoikeus sopimusta tehdessä. X:ni otti eromme jälkeen asianajajan jotta voisimme hänen kanssaan tehdä tapaamisoikeussopimus. Monesta asiasta olemmekin päässeet sopimukseen, mutta kesälomien pituus tuntuu liian pitkiltä.
Kauhistuttaa se että lapseni olisi ensi kesänä, ollessaan 2 vuotias vuoroin putkeen 2 viikkoa erossa isästään ja äidistään. Ainaski minusta tuntuu kamalalta olla erossa lapsestani vielä kuin lapsi on niin pieni, ja oletan että aika on myös lapselle pitkä?
Haluan että kaikki menee oikein lapsen kannalta, ja ehkä sitten 3 vuotiaana voisin ottaa tämän 2 viikkoa käytäntöön. Onko teillä mitään kokemuksia tai jopa fakta tietoa miten pitkään lapsi kestää eron eri ikäisenä?
Kiitos jo etukäteen, ja hyvää kesää!!
Tarvitsen kipeästi neuvoja tapaamisoikeus sopimusta tehdessä. X:ni otti eromme jälkeen asianajajan jotta voisimme hänen kanssaan tehdä tapaamisoikeussopimus. Monesta asiasta olemmekin päässeet sopimukseen, mutta kesälomien pituus tuntuu liian pitkiltä.
Kauhistuttaa se että lapseni olisi ensi kesänä, ollessaan 2 vuotias vuoroin putkeen 2 viikkoa erossa isästään ja äidistään. Ainaski minusta tuntuu kamalalta olla erossa lapsestani vielä kuin lapsi on niin pieni, ja oletan että aika on myös lapselle pitkä?
Haluan että kaikki menee oikein lapsen kannalta, ja ehkä sitten 3 vuotiaana voisin ottaa tämän 2 viikkoa käytäntöön. Onko teillä mitään kokemuksia tai jopa fakta tietoa miten pitkään lapsi kestää eron eri ikäisenä?
Kiitos jo etukäteen, ja hyvää kesää!!
Vastaukset 32
Vanhimmat
vuoroviikot parasta,jos työt sallii,koulun alettua kaikki muuttuu,lapsi tressaantuu kokoajan reissailusta enen pitkää.ja koulu ja kaveruus suhteet kärsii.kummalle jää lapsi saa lapsilisän ja elatustuen muuntuen jos työtön,se joka on se toinen viikonloppu lapsesa kanssa ei saakkaan mitään jos siitä ei heti sovi,meilläkin pienempi kuukaus maksu elareissa.
Hei taas!
Kiitos vastauksesta. Anteeksi, en kuitenkaan ymmärrä tätä lausetta:
"vuoroviikot parasta,jos työt sallii,koulun alettua kaikki muuttuu,lapsi tressaantuu kokoajan reissailusta enen pitkää."
Tarkoitatko siis viikko kerrallaan kesäloma aikana, tai tarkoitatko että vuoro viikot parasta yleisesti?
Mietin sitä että onko lapselle hyväksi olla erossa vanhemmistaan (kesälomalla) kahden viikon ajan ollessaan vain 2 vuotias?
vain lyhyitä aikoja ikävuosien mukaan vuosi/päivä.
On 3-vuotiaallekin kaksi viikkoa pitkä aika. Ja vielä 7-vuotiaallekin! Toki riippuu, miten tiivis suhde on ollut isään/äitiin.
Joku ohjeistus jostain on, että yö per ikävuosi.. Tosin on kohta 2v neiti ollut isänsä kanssa muutaman yön, poikkeuksellisesti viikonkin (joka osoittautui todella, todella huonoksi ratkaisuksi mutta oli äärimmäinen poikkeus, olin sairaalassa ja kipeänä) ja muutama yö on vielä mennyt. En voisi kuvitellakaan, että lapsi olisi seuraavana kesänä kaksi viikkoa yhtäkkiä paikassa, jossa normaalisti on n. kerran kuussa muutaman yön.
Oma exäni hakee oikeudesta kokonaan lapsen asumista luokseen (siis kotihoidossa olevaa lasta luokseen päiväkotiin ja minusta pitäisi hänen vaatimuksessaan tulla etä) Saapa nähdä mikä päätös tulee, mutta perheneuvolassa ja lastensuojelutyöntekijöiden suustakin sain kuulla, että jo pelkästään vuoroviikot ovat yleensä isompien lasten juttu ja samalla paikkakunnalla asuessa. Tämä nyt ei suoranaisesti liittynyt loma-aikaan, mutta kaksi viikkoa pienelle lapselle on tosi pitkä aika. Sinun ei tarvitse siihen suostua, itse tiedät parhaiten minkä verran lapsesi on sinusta ollut erossa ja kuinka reagoinut jne.
Isän suhteen erossa olo on meilläkin eri asia, kun lapsi on vastasyntyneestä lähtien ollut hänestä erossa jo viikkojen ajan putkeen.
Viime kesänä kun poika oli 2-vuotias tehtiin lomien ajaksi n 4-5 päivän "vuoroja". Ajamista riitti kun mökit n 200 km etäisyydellä mutta tällä tavalla poika sai olla pois päivähoidosta 6 viikkoa ja ikävä isää tai äitiä ei kasvanut liian isoksi. Tänä kesänä vähän pidennetty noita vuoroja, nyt mennään n viikko/viikko. Menen nyt töihin ja poika on isällään 2 viikkoa mutta tulee viikonlopuksi luokseni ettei ole liian kauan. On pyritty siihen että max viikko erossa isästä tai äidistä.
kuin hänellä on ikävuosia eli alle yksivuotias nolla yötä, vuoden vanha yhden yön ja kaksivuotias kaksi yötä. Vasta kouluikäinen lapsi voi olla pitempiä aikoja erossa äidistään. Isä voi tavata noin pientä vain viikonlopun ajan. Pitemmät tapaamiset voidaan säästää siihen asti, kun lapsi on kouluikäinen.
Tuon on varmasti keksinyt joku äiti, joka on puolustanut äitejä huoltoriidoissa.
Kokeilkaa kuinka tapaamiset menee.
Miten on mennyt lyhyemmät tapaamiset? Mitä enemmän lapsi on isän kanssa, sitä paremmin hän oppii olemaan vain isän kanssa eikä itke äidin perään.
Kannattaa antaa sekä lapsen että isän kokeilla. Voisitteko sopia isän kanssa, että hän voi palauttaa lapsen aiemmin mikäli lapsen on huono olla?
Luulisi isänkin sydäntä särkevän jos lapsi itkee monta päivää äidin perään. Jos taas kaikki menee hyvin, niin sitten antaa mennä hyvin.. Tapaamiset on taas jatkossa helpompia, mitä enemmän lapsi on ollut isän kanssa.
Luuletko, että itse keksin tuon omasta päästäni? Pienelle lapselle tärkein on suhde ensisijaiseen hoitajaan, joka on yleensä lapsen äiti. Kaikki muut ihmissuhteet tulevat vasta sen jälkeen.
Pieni lapsi ei kestä olla erossa isästäänkään pitkiä aikoja. Pienen lapsen kohdalla ei sovi pelkät viikonlopputapaamiset - pitää olla paljon tiheään nuo "vuorot". Sitten pikkuhiljaa pitenemään ja kun lapsi tulee kouluikään voi sitten olla vaikka viikko/viikko.
Pitää siis tehdä sellainen tapaamisjärjestely ettei lapsi joudu olemaan liian pitkiä aikoja erossa isästä - tai äidistä.
vanhemmat eivät enää asu yhdessä ja asuvat ehkä eri paikkakunnilla. Se on tosi ikävää, mutta kannattaisi varmaan olla sovussa puolisonsa kanssa, ettei tulisi eroa.
on vain yksi. Onhan niitä sellaisiakin, jotka ovat alusta asti yksihuoltajia. Lisäksi vieläkin on paljon perheitä, joissa vain äiti hoitaa pieniä lapsia.
ime lehmä paskaa
Ei tapaamisia sulle käytöstavaton.
Lapsi voi olla erossa isästään
kuin hänellä on ikävuosia eli alle yksivuotias nolla yötä, vuoden vanha yhden yön
ja kaksivuotias kaksi yötä. Vasta kouluikäinen lapsi voi olla pitempiä aikoja eros-
sa isästään. Äiti voi tavata noin pientä vain viikonlopun ajan. Pitemmät tapaami-
set voidaan säästää siihen asti, kun lapsi on kouluikäinen.
Höpö höpö.
Lapselle riittää jompi kumpi. Eli isä tai äiti.
Tästä asiasta muuttaisin sanan "äiti" sanaksi "läheisen hoitaja". Se lapselle läheisin hoitaja voi joissakin tapauksissa olla myös isä, tai vaikka äitipuoli, isovanhempi, tms... Usein se toki on äiti, joka luonnollisesti synnytettyään jää kotiin hoitamaan lasta, ja muodostaa lapsen kanssa läheisen siteen. Joskus kuitenkin asia ei mene näin, vaan joku muu huolehtii lapsen alkuajoista. Tällöin siis se joku muu on se, josta erossa olo ei saa olla liian pitkä.
Etävahemman tapaamisia sitten myöhemmin lapsen kasvaessa voi pidentää, mikäli vanhempien välinen yhteistyö sujuu, eikä tapaamisiin ole liittynyt kenenkään osapuolen mielestä mitään ongelmia.
Jollei yksivuotias voi olla kuin yhden yön ilman äitiä, niin miten hän voi olla sen yön ilman isäänsä?
Ymmärrän, että nyt yleistät, että kaikilla lapsi on ollut aina tiiviisti äidin kanssa isän ollessa tietenkin aina muualla kuin kotona. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Minulla lapsi oli puolivuotiaasta vuoden vanhaksi äidillään 2-3 yötä kuukaudessa. Loput tietenkin minun luonani.
Mitä jos lapsella on läheisempi suhde isään kuin äitiin? Onko lapsi silloin nolla yötä äidillään?
Tätä olen minäkin miettinyt.
Jos isä on lähi, niin tottakai mietitään sitä kuinka monta yötä peräkkäin voi olla äidillä.
Lasten psykiatrit
Luuletko, että itse keksin tuon omasta päästäni?
Pienelle lapselle tärkein on suhde ensisijaiseen hoitajaan,
joka on yleensä lapsen ISÄ. Kaikki muut ihmissuhteet
tulevat vasta sen jälkeen.
...mikä sopiva aika, mutta ikävä on kova vaikka lapset on jo kouluikäisiä. Siis ainakin minulla ikävä on, mutta miten toisen vanhemman tai lapsen ikävää voi mitata, en tiedä??
Hommaa oma elämä, äläkä elä lastesi kautta. Voi vähän ikävä helpottaa.
Mutta urpoillahan ei ole tajua, vaan ripustautuvat lapsiinsa.
Höpö höpö. Kun äiti on hoitanut 2-vuotiasta kotona isän ollessa töissä, niin kumman kanssa lapsi on tottuneempi olemaan ;). ISÄT: käyttäkää niitä hoitovapaita ja vanhempainvapaita. Muuten te jäätte syrjään jo heti lapsen elämän alussa. Kun lapseen panostaa pienenä, se palkitaan isompana. Jos lapsi vieraantuu kovasti niin noin yli 10-vuotiaana on enää hyvin vaikea pakottaa tapaamisiin, saatikka vuoroasumiseen. Eli ekat vuodet todella tärkeitä.
Kun isä on hoitanut 2-vuotiasta kotona äidin ollessa töissä, niin kumman kanssa lapsi on tottuneempi olemaan ;). Äidit: käyttäkää niitä hoitovapaita ja vanhempainvapaita. Muuten te jäätte syrjään jo heti lapsen elämän alussa. Kun lapseen panostaa piene-nä ilman viranomaisten sekoilyua ja valehtelua, se palkitaan isompana. Jos lapsi vieraantuu kovasti niin noin yli 10-vuotiaana on enää hyvin vaikea pakottaa tapaami siin, saatikka vuoroasumiseen. Eli ekat vuodet todella tärkeitä ilman valehtelua ja kusetusta.
Isälle ei muuten myönnetä hoitovapaita tai vanhempainvapaita, jos lapsen äiti ei sitä halua.
kun potkastaan ämmä ja viranomaiset pihalle..
Mitenkäs tuokin käytännössä muka tehtäis. Ja miksi niin pitäisi edes tehdä?
jotta äidit ja viranomaiset oppivat käyttäytymään ja pitämään lapsen vanhempia tasavertaisessa asemassa kuten lakikin edellyttää..
Hauleja persauksiin laittavalle ei tule edes valvottuja tapaamisia. Sellainen henkilö ei ole kypsä lasten tasavertaiseen vanhemmuuteen.
Ei molemmat voi jäädä kotiin. Jos äiti muuttaa pois lapsen kanssa eikä anna tavata, niin miten isä voi luoda lapseen turvallisen kiintymyssuhteen? Miten äidin ja lapsen läheisempää suhdetta voi käyttää huoltuuspäätöksessä perusteluina, jos lapsen ei ole edes annettu tavata isää riittävästi?