Olen pohjoisesta kotoisin ,mutta asunut etelässä 35v ja nyt kun elämässä on pelkkää vastoinkäymistä ,olen alkanut ikävöimään synnyinseudulle.
Kuuluuko tämä ikään vai luulenko,että lapsuusmaisemissa olisi helpompaa?
Kuuluuko tämä ikään vai luulenko,että lapsuusmaisemissa olisi helpompaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
samoin 80-luvulla, tuli konkka yms. lieveilmiöitä, silloin teki mieli mennä isukin selän taakse nukkumaan.
että 35v. huomaa olevansa luuseri, eikö isä varoittanut?
Kun sinä kotoasi läksit?
on mun kotini ,kun isä ja äiti on kauan sitte kuolleet ,mutta luulen jonkin lapsuusmuiston ,joka on kaunis heräävän mielen sopukoissa ja siitä moinen kaipuu iskee.
tuo ehkä nostalgisia muistoja.
Ettet sinne kotiseudulle palattuasi totea näin, kuten eräässä laulussa sanotaan:
"Tämäkö on koti ihmisen, maja matala loistoa vailla.
Maali rapissut ikkunapuitteiden ihmismielen unelmain lailla" :=))
on aina kotiseutu. Aina sinne on ollut kiva mennä
ja siellä haluaa viettää mahdollisimman paljon
ajasta. Vanhemmittain kaipaan ehkä vielä enemmän
ja enemmän sinne. Joskus varmaan vielä sinne muutan..
kesäkään ei ole koskaan tuntunut täällä
eteläsuomessa kesältä.
Kunhan nuo lapsenlapset kasvavat, nyt ei raaski
lähteä ja onhan tuo työkin tietysti vielä.:)
Jos et, niin mene sinne, muistele siellä viettämääsi aikaa. Se rauhoittaa ja voimistaa. Sitten voit taas palata ja katsoa tulevaisuutta uusin silmin.
aateleppa ite,onko siellä muuta kuin muistoja,missä lapsuus kaverit?missä nykyiset ystävät?.
Jos ei muuta löyry kuin koulu muistot niin ne on puoles päiväs juteltu,siel olevilla on omat murheet.
Vieras oot siinä porukassa,ei kannata lähtee.
lähteä,kun puolisoni vakava sairaus estää häntä lähtemästä mukaan,enkä raaski enkä voi häntä jättää nyt ,kun hän tarvitsee enimmän minua.
pysy kotonas ja lakkaa haahuilemasta.
kait se on pysyä,mutta kait sitä yli 50 nen saa haahuilla niin paljon kun haluaa ,kun ei se ole keltään pois.
Haahuileehan miljoonat ihmiset lottovoitostakin.
takia haaveilet kotiseudustasi. Kestät rakkaasi vierellä paremmin, kun sinulla on pakopaikka eli haaveilu. Ja se on ihan ok asia.
en tosissani halua kieltää,itsekkin tempoilen ketjujani toisinaan rajustikin.
Pidä kumminkin järki mukana niissä haaveis ja myönnä tosi asiat.
Olen ollut 40 v poissa kotiseudulta enkä ole monesti käynyt. Vain omaisia ja läheisiä hautaan kantamassa.
Petyin aika tavalla kuitenkin. Vain yksi siskoni ja muutama serkku siellä enää oli tuttuja. Jokainen koulukaveri ihan muualla ja kylältä tuntemani vanhemmat ihmiset jo haudassa.
Tuttuja maisemia toki on ja osaisin vieläkin kulkea suuria saloja ilman karttaa ja kompassia.
Huvitti sekin, että ne "isot" kivet, joilta kersoina noustiin polkupyörällä opettelemaan miesten pyörän rungon välistä ajamaan olivatkin paljon alle puolimetrisiä ja ruohikon kätköissä, ettei meinannut enää löytääkään.
Pysyn etelässä. En lähde enää muuttelemaan, vaikka ei täälläkään hauskaa ole. Totuttua vain.
sitä itseään karkuun kummiskaan, jos mie jäisin tänne voisin muuttaakin..
päivä tänään kaikin puolin ,kuin eilen ja pieni lapsenlapsi tulossa mummolaan ja jos asuisin pohjoisessa en näkisi läheskään niin usein,joten taas on mietteet sekaisin kuin haminan kaupunki.
Taidan olla niitä ihmisiä jolla on aina ikävä jonnekin,mutta se ikävä ei taltu missään,
ajoittain..ollaanko sielultamme kulkureita :))