voi paska..

No: olen kuumeillut parisen vuotta. Lapsen saaminen on ollut suurin ja ihanin haaveeni, enkä ole asiaa millään meinannut saada mielestäni koko aikana. Nyt koko juttu on vihdoin tullut minulle mahdolliseki, kun miehenikin on alkanut kuumeilla. Pari kuukautta olin onneni kukkuloilla mieheni kerrottua, että lapsi olisi tervetullut. Nyt en yhtäkkiä teidä haluanko enää!! En käsitä, en tajua. Yhtäkkiä juhliminen on alkanut kiinnostaa, enkä ennen ole edes tykännyt baareissa roikkua enemmälti. En enää tajua omia ajatuksianikaan. Onko tää nyt jotain psykologista. Kun kaikki on niin lähellä niin on alkanutkin pelottaa. Tuntuu vaan oudolle, kun kuitenkin syvällä sisimmässänni sen lapsen haluaisin! Tuntuu et pää hajoaa.
5413
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

näin psykologisesti ajateltuna ajattelis että sua on alkanu pelottaa, koska sun mieskin haluaa nyt lapsen..tarkoitan sitä, että lapsi voi saada hetikin alkunsa ja sitten vauva menee kaiken edelle ja baarissa hillumiset taakse jäänyttä elämää..ite tekisin mitä vain että saisimme vauvan..ja kovasti yritämmekin..:))

Äänestä
  • Nimenomaan! Juuri sen takia on alkanut kauheesti jännittää kun koko homma on vihdoin mahdollista. On kai se hyvä käydä läpi negatiivisiakin tunteita, mutta ei tässä näköjään helpolla pääse. En vaan ole spontaaneimmasta päästä: kaikkea pitää pyöritellä ja jaaritella. Hoh.. Mistähän sitä sais vaan sen viimesen tarvittavan rohkeusannoksen..:D

    Äänestä

  • höh:( kirjoitti:

    Nimenomaan! Juuri sen takia on alkanut kauheesti jännittää kun koko homma on vihdoin mahdollista. On kai se hyvä käydä läpi negatiivisiakin tunteita, mutta ei tässä näköjään helpolla pääse. En vaan ole spontaaneimmasta päästä: kaikkea pitää pyöritellä ja jaaritella. Hoh.. Mistähän sitä sais vaan sen viimesen tarvittavan rohkeusannoksen..:D

    no ittellä ainakin kävi niin et kuumeilua oli ennen päätöstä useamman vuoden, mut aina kun oltiin tehty päätös että lopetan pillerit ja saa tulla kun tulee niin jänistin ja taas hain pillereitä. samoja ajatuksia tuli myös, pelkoja, negatiivisia puolia yms... no nyt sitten kun viimein rohkenin yrityksen aloitukseen ei muuta haluaisi kun sen plussan testiin!!!nyt yks kierto takana ilman ehkäisyä ja pettymys oli kun menkat alkoivat!!! =( ja nyt sitä jo miettii, että olisi vain pitänyt rohkaistua aiemmin, sillä eiväthän ne vauvat käskien tule!!

    Äänestä

  • heitsu81 kirjoitti:

    no ittellä ainakin kävi niin et kuumeilua oli ennen päätöstä useamman vuoden, mut aina kun oltiin tehty päätös että lopetan pillerit ja saa tulla kun tulee niin jänistin ja taas hain pillereitä. samoja ajatuksia tuli myös, pelkoja, negatiivisia puolia yms... no nyt sitten kun viimein rohkenin yrityksen aloitukseen ei muuta haluaisi kun sen plussan testiin!!!nyt yks kierto takana ilman ehkäisyä ja pettymys oli kun menkat alkoivat!!! =( ja nyt sitä jo miettii, että olisi vain pitänyt rohkaistua aiemmin, sillä eiväthän ne vauvat käskien tule!!

    Kiitos viestistä! Niin kai se on että pitää vaan pistää toimeksi kerta heitolla. Kun kuitenkin oikeasti kumpikin sen lapsen haluaa. Ja sehän on tärkeintä! huh.. jospa tästä nyt vaan rohkaistuisi!

    Äänestä

  • höh:( kirjoitti:

    Kiitos viestistä! Niin kai se on että pitää vaan pistää toimeksi kerta heitolla. Kun kuitenkin oikeasti kumpikin sen lapsen haluaa. Ja sehän on tärkeintä! huh.. jospa tästä nyt vaan rohkaistuisi!

    siinä voi käydä niin että lapsi ei heti ilmoitakaan tulostaan ja alat hysteeriseksi ja olet sitä mieltä että tekisit mitä vaan lapsen saadaksesi :D :D

    kyllähän se jännittää kaikkia ja ikinä siihen ei ole täysin "valmis". mulla alko tänään menkat ja menin tyytyväisenä hakemaan batteryä kaupasta ja kaikkee epäterveellistä, heh.... (batteryä kun ei saisi juoda raskaana ollessa). ja kaupassa oli kitisevä lapsilauma jollain naisella mukana joka vielä raskaana. mietin että AH IHANA RAUHA kun tollasia ei vielä oo! Mut ois se elämä kurjaa jos niitä ei ikinä tulisi. Ja hiipii pelko jos onkin jotain vikaa eikä niitä niin vaan tule :( :(

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


höh:( kirjoitti:

No: olen kuumeillut parisen vuotta. Lapsen saaminen on ollut suurin ja ihanin haaveeni, enkä ole asiaa millään meinannut saada mielestäni koko aikana. Nyt koko juttu on vihdoin tullut minulle mahdolliseki, kun miehenikin on alkanut kuumeilla. Pari kuukautta olin onneni kukkuloilla mieheni kerrottua, että lapsi olisi tervetullut. Nyt en yhtäkkiä teidä haluanko enää!! En käsitä, en tajua. Yhtäkkiä juhliminen on alkanut kiinnostaa, enkä ennen ole edes tykännyt baareissa roikkua enemmälti. En enää tajua omia ajatuksianikaan. Onko tää nyt jotain psykologista. Kun kaikki on niin lähellä niin on alkanutkin pelottaa. Tuntuu vaan oudolle, kun kuitenkin syvällä sisimmässänni sen lapsen haluaisin! Tuntuu et pää hajoaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu