Nähnyt kummituksen?-Gallup

Tämä on vanha perimätieto.

kyllä olen, noin yhdeksän vuotta takaperin, kun asuin vielä vanhempien luona, he ovat itse rakentaneet kyseisen omakotitalon vuonna 1982 eikä siellä ole kuollut, ketään tai mitään, mutta outoja juttuja siellä on sattunut, ja asuessani talossa, oli talossa tietty omituinen ilmapiiri, nyt asun 125 vuotta vanhassa talossa, eikä täällä ole mitään outoa sattunut, sekä tunnelma on ihan erilainen kuin "kotona", mutta asiaan, heräsin yksi yö, ilman mitään ihmeempää syytä, ei ollut vessahätää eikä janottanut, istuin vain sängyn reunalle, niin yhtäkkiä huomasin pilkkopimeässä huoneessa, sänkyni päädyssä täysin valkoisen ja hieman läpinäkyvän naisen, iso "aurinkohattu" päässä, ja katsoi minuun. Siinä vaiheessa ryntäsin huoneesta ulos, se yö meni valot päällä valvoen, vanhempani sanoivat minun nähneen unta, mutta aikojen saatossa hekin ovat joutuneet myöntymään lukuisille oudoille tapauksille talossa. Naista en enää nähnyt sen jälkeen,

Olen nähnyt, pyöräilevän pojan 1,5v sitten joka katosi.

on palstalla parissakin yhteydessä aiemmin ollut esillä, mutta tulkoon nyt vielä kerrottua gallupin aineksena :

-------------------------

”1960- luvulla olin palaamassa HIFK:.n lätkämatsista kotiin Helsingin Lauttasaareen.
Kävelin Mechelininkadun ylittävää siltaa nykyisen Länsiväylän suuntaan. Oli vastatuuli ja melkoinen

lumipyry, naaman piti mielellään alas painettuna . Välistä tietysti täytyi katsetta hieman kohottaa,

että pysyi suunnassa. Tällaisessa vaiheessa huomasin sillan alkupäässä, että n. 10 m edelläni kulki

vanha, mustiin pukeutunut mummo, takinliepeet vain tuulessa hulmusivat. Totesin kävelyvauhtini mummoa

nopeammaksi, joten siirryin jalkakäytävän vasempaan reunaan ja kiihdytin vielä vauhtia, jotta ohitus

kävisi ripeästi. Sitten taas katse maahan ja menoksi. Sillan puolivälissä tuli mieleen, että mitähän

outoa tässä on? Juu, enhän minä ollut ohittanut mummoa . Käännyin ympäri, silta oli autio ja tyhjä.

Vielä tänä päivänä harmittelen, että en palannut tarkistamaan lumesta mummon mahdollisesti jättämiä

jälkiä. Jälkeenpäin ajatellen selitysmahdollisuuksia on neljä: a)
kummitus, b) harha-aistimus, c) elävä mummo on välittömästi katsekontaktini jälkeen hypännyt ajotielle

ja lähtenyt pinkomaan pikajuoksijan vauhtia joko meno- tai tulosuuntaan d) tai hypännyt sillan kaiteen

yli alas Mechelininkadulle (pudotusta n. 10m), näin ei varmasti tapahtunut, ja pikajuoksukin tuntuu

epätodennäköiseltä. Mahdollista hallusinaatiota ei ainakaan mielentilan pitänyt edistää, ajatukset

liikkuivat silloin nähdyn mielenkiintoisen jääkiekko-ottelun tapahtumissa. Jos kuitenkin olisi kyseessä

tapaus b), niin ei syytä huoleen : tapaus oli siis 1960-luvulta ja jäänyt lajissaan ainoaksi. Muutama

sekunti harhojen vallassa tänä aikana ei ole mielestäni kohtuuton määrä!”

Tapaus tuli mieleeni, kun paljon myöhemmin luin jostakin Helsingin historiasta kertovasta

juttukokoelmasta Hietalahden torin vaiheilla vaikuttaneesta mustapukuisesta ”kummitusmummusta”, enpä

silti rohkene väittää, että juuri tämän olisin nähnyt. Muistaakseni joku keskustelijakin alkuperäisessä

keskusteluketjussa tarinasta mainitsi.

Nyt tapaus tuli uudelleen mieleeni, kun luin amerikkalaisten tutkimusryhmien selvityksiä

kummittelutapahtumista. Usein kerrottiin, että jotkut tutkijat tulivat näissä ”aktiivisissa” paikoissa

huonovointisiksi.
Muistan, että tuon tapauksen jälkeen oli ehkä varttitunnin ajan hieman omituinen olo, ei suinkaan

pahoinvointia, ei edes päänsärkyä, mutta pää ”tuntui hiukan raskaalta” jos sen näin kuvailisi.
Minkäänlaista pelkoa en missään vaiheessa tuntenut, ihmettelin vain.
Pidin asiaa niin merkityksettömänä, etten siitä edes alkuperäisessä keskustelussa maininnut, noiden

tutkijaryhmien mainintojen johdosta se nyt tuli mieleen.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että alkoholilla tai muilla ”piristeillä ”
ei ole osuutta asiaan.
Näissä kummitteluilmiöissä minua kiinnostaa lähinnä tuo ”fysikaalinen” puoli, ja olen usein pohtinut

ilmeisiä samankaltaisuuksia, joita löytyy parapsykologiassa ja esim. hiukkasfysiikassa ( teleportaatio,

aineen muuttuminen energiaksi jne., jotkut fyysikot puhuvat luonnonlakien "irrationaalisista

elementeistä" )

Kolme kertaa ihan suoraan on katseltu toisiamme, en oikein tykkää että ne näki että minä näin ne, onneksi olivat hiljaa. En niitä möröksi kutsuisi, ihan ihmisiltä ne näytti, mutta katosivat.

"Mörköjä" tullut nähtyä ihan reilusti ja ihan silmästä vaaleisiin silmäkuoppiin.

Minulla on ainakin kaksi ihan selkeää kokemusta henkiolennon tapaamisesta ja isoäitini on kertonut monta omaa kokemustaan.
Ihan pelottavin tapaus oli kun olin kaverini kanssa muutama vuosi sitten kesäyönä mopoilemassa syrjäkylillä ja pysähdyimme erään suuren ja ränsistyneen autiotalon pihaan. Ajattelimme käydä siellä sisällä ihan mielenkiinnosta koska ovi ei ollut lukossa.

Kun kaverini jäi vielä ulos tupakalle, minä menin jo sisälle. Heti eteisessä minulle tuli outo tunne koska ovi paukahti kummasti kiinni perässäni, siitä en vielä säikähtänyt vaan talossa kierrettyämme päätimme lähteä.
Menimme ulos ja sitten siinä noin 10 metrin päässä ovelta kauhistuimnme. Se talon ulko-ovi liikkui yksinään auki-kiinni-auki...
Kysyin vaan kaveriltani joka tuijotti ovelle kauhistuneena että näkeekö hän saman kuin minä. Hän vastasi myöntävästi, polkaisimme mopot käyntiin ja ajettiin kotiin niin nopeasti kuin päästiin.
Ja olen 100% varma ettei sille oven liikkumiselle ole luonnollista selitystä.

Unen ja valveen rajatiloissa olen nähnyt hallusinaatioita, jotka ovat selkeitä. Minä olen ateisti, joten en pidä niitä yliluonnollisina vaan aivan oman aivokemiani tuotoksina.

Esimerkkejä:
-viikatemies, joka käveli huoneeseeni, kaivoi taskustaan pergamentille kirjoitetun viestin ja näytti sitä minulle
-musta opossumi, joka juoksi sänkyyni. Viestin sen kanssa telepaattisesti ja kesytin sen antamalla sille nimen
-pikkutyttö, joka istui rintani päällä ja puhui minulle, tarkoituksena herättää minut painajaisunesta
-harhakuva miehestäni leijailemassa puoli metriä sängyn yläpuolella kasvot maahan päin

ja nämä ovat vasta alkua. Olen pitänyt unipäiväkirjaa ja laittanut yksityiskohtia ylös. Psykedeelisten aineiden nauttiminen on eri tarina.

en ole nähnyt, mutta mutsini kertoo kuinka hän pikkulikkana oli äitinsä kanssa nähnyt, kuinka heidän sukulaistätinsä oli kävellyt tietä pitkin mustiin pukeutuneena heidän taloaan kohti. Vähän ajan päästä kuului ääni, kuinka ovi tempaistiin auki. Mutsini oli juossut eteiseen katsomaan, mutta siellä ei ollut ketään ja ovi oli sisältäpäin lukittu hakasella. He saivat myöhemmin tietää, että tämä sukulaistäti oli kuollut aiemmin samana päivänä.

Onpa tullut nähtyä. Tämän tarkemmin en taida kertoilla.

Kerran olen nähnyt kummituksen ja pari kertaa räyhähengen eli poltergeistin. Kummitus näytti lähinnä siltä kuin ilmasta olisi puuttunut ihmisen muotoinen pala. Näytti siis mustalta.

En ole nähnyt vaikka monet sukulaiset on.
esimerkiksi tätini, oli kerran nukkumassa (lapsena)
yläkerrassa (yksin) sitten hän näki mustan hahmon ja hän luuli sitä äidikseen. sitten se haihtui pikkuhiljaa. en jaksa kertoa muita juttuja

No olin kavereitten kanssa illalla ulkona. Juttelimme siinä ulkona ja kunnes näin varjon menevän kerrostalon seinää pitkin. Missään muualla ei mennyt ketään, varjo oli hyvin selvä ja tumma huuhdahdin äkkiä että näkikö muutkin kaverit sen ja he näkivät, ainoastaan yksi kaveri katsoi juuri toiseen suuntaan. Uskoisin sen olevan kummitus voihan se olla joku muukin juttu.

Suomessa en ole törmmännyt kummituksiin tai siihen että kuuluu epämääräisiä ääniä tai että tavarat liikkuu itsekseen. Asuin pienenä Englannisa yhdessä vanhassa talossa. Siellä kuulu yön aikana askeleita jotka ramppasivat käytävää edes takaisin ja välillä tuli ihmeellinen pistävä, vähän niinku kissanpissan hajunen lemu yhtäkkiä. huom :D meillä ei ollut kissaa sillo :D eikä missää lähellä ollut.
Mut kattelin tässä Sub Tv;tä ni he tekevät ohjelmaa paranormaaleista ilmiöistä Suomessa, kertokaa ihmeessä kokemukset heille !

http://paranormaaliblogi.wordpress.com/2008/04/16/subtv-piiri/

JooO ku mie olin poekien kans ränsistynuseen taloo mis oli tapetu ihmisiä sodan aikana sielä kuulimme korovaamme kuiskauksiA mutta uskotte tai älä se potkaisi lautaan jalkansa. Niinpä totean että heillä on jokin juttu sanovatta tai kuolemastaan niin paljon pujuttavaa haamut pelkää ihmisiä (ei saatanan haamut ) mutta noi siksi ne voi käydä ihmisten päälle