Miksi tämä tunne, katkeruus, aiheuttaa saa muitakin tunteita niin kovasti kiehumaan? Täällä exät ja uo:t (ja muilla palstoilla muut tahot) liehuttelee jatkuvasti tätä olet katkera-korttia ja vastavuoroisesti kovasti ollaan heti vakuuttelemassa sitä, että minähän en ole katkera. Niin kuin se olisi maailman suurin häpeä olla katkera. Sehän on lopulta vain tunne, sitä ei voi aina hillitä ja määrätä, että onko katkera vai ei. Sen tunteen ajamia tekoja voi hillitä kyllä.
Veikkaan, että aika moni meistä "existä ja nyxistä" on joskus kokenut tämän tunteen; Ollut katkera siitä, että kumppani jätti tai itse jätti ja katkera kun tuli toisiin aatteisiin. Katkera siitä, että nyt se ex kohtelee toista paremmin kuin itseä aikaisemmin. Katkera kun toinen ei tapaa lapsiaan. Katkera kun toinen jakaa sen lapsiajan toisen ihmisen kanssa. Katkera, kun ei enää itse ole se ykkönen. Katkera siitä, miten exän uusi vaikuttaa asioihin, jotka liittyvät lapsiin. Katkeruutta voi esiintyä siellä toisella puolellakin; Kuinka joku ulkopuolinen sanelee elämää tai pahimmillaan hankaloittaa sitä, katkera menneistä ratkaisuista. Katkera siitä, miten puoliso hoitaa uusperhe-elämää. Katkera puolison menneestä elämästä.
Mutta suurimpaa osaa noista koskee yksi ja sama piirre; Ne on asioita joihin ei voi enää vaikuttaa. Toki lakiteitse voi hakea joihinkin ongelmiin ratkaisua ja jos sen entisen silti haluaakin, niin siltä voi aina kysyä. Mutta aikakonetta ei ole keksitty eikä kumpikaan; ex tai nyx voi sitä käyttää. Katkeruus tunteena on ihan samanlainen kuin muutkin; ei ehkä niin kiva kuin rakkaus, mutta se muiden tunteiden ohella tekee meistä inhimillisiä - kaikessa epätäydellisyydessään. Nuo asiat, jotka luettelin, ne ei ole kauniita tunteita, mutta en osaisi halveksua yhtäkään ihmistä sen vuoksi, että niin tuntevat. Vain ne teot merkkaa ja yleensä jos ne teot ovat riitely, solvaus, henkinen väkivalta (tai fyysinenkin) tekevät ne tilanteesta vain vieläkin ilkeämmän. Varsinkin jos ex/nyx kohdistaa sen viattomiin (joka voi olla ex-mies/ex-vaimo/nykyinen kumppani/pahimmillaan lapsi). Se niin surullista onkin, että se toivekuva on mahdotonta saavuttaa noilla keinoilla.
Sympatiani jokaiselle "inhottavalle ja katkeralle ex-vaimolle ja vaimolle (ja miehillekin)" ja kunnioitukseni niille, jotka ovat aina siinäkin tunteessa jaksaneet pysyä erossa noista ikävistä teoista. Katkeruus ei ole mikään kiva tunne tuntea, vaikka siihen jotkut voivat jäädä vellomaan, aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin iloa. Ja vaikka joku täällä keskustelupalstoilla sen hirveän exän/nyxän haukkuukin niin siitä vaan, jos se jää siihen, niin se on vain tunteenilmaisua anonyymisti, joka ei pääse aiheuttamaan enempää pahaa. Tosin katkeruushan ei lähde vain sitä toteuttamalla, vain lisääntyy ja ruokkii sitä tunnetta.
Veikkaan, että aika moni meistä "existä ja nyxistä" on joskus kokenut tämän tunteen; Ollut katkera siitä, että kumppani jätti tai itse jätti ja katkera kun tuli toisiin aatteisiin. Katkera siitä, että nyt se ex kohtelee toista paremmin kuin itseä aikaisemmin. Katkera kun toinen ei tapaa lapsiaan. Katkera kun toinen jakaa sen lapsiajan toisen ihmisen kanssa. Katkera, kun ei enää itse ole se ykkönen. Katkera siitä, miten exän uusi vaikuttaa asioihin, jotka liittyvät lapsiin. Katkeruutta voi esiintyä siellä toisella puolellakin; Kuinka joku ulkopuolinen sanelee elämää tai pahimmillaan hankaloittaa sitä, katkera menneistä ratkaisuista. Katkera siitä, miten puoliso hoitaa uusperhe-elämää. Katkera puolison menneestä elämästä.
Mutta suurimpaa osaa noista koskee yksi ja sama piirre; Ne on asioita joihin ei voi enää vaikuttaa. Toki lakiteitse voi hakea joihinkin ongelmiin ratkaisua ja jos sen entisen silti haluaakin, niin siltä voi aina kysyä. Mutta aikakonetta ei ole keksitty eikä kumpikaan; ex tai nyx voi sitä käyttää. Katkeruus tunteena on ihan samanlainen kuin muutkin; ei ehkä niin kiva kuin rakkaus, mutta se muiden tunteiden ohella tekee meistä inhimillisiä - kaikessa epätäydellisyydessään. Nuo asiat, jotka luettelin, ne ei ole kauniita tunteita, mutta en osaisi halveksua yhtäkään ihmistä sen vuoksi, että niin tuntevat. Vain ne teot merkkaa ja yleensä jos ne teot ovat riitely, solvaus, henkinen väkivalta (tai fyysinenkin) tekevät ne tilanteesta vain vieläkin ilkeämmän. Varsinkin jos ex/nyx kohdistaa sen viattomiin (joka voi olla ex-mies/ex-vaimo/nykyinen kumppani/pahimmillaan lapsi). Se niin surullista onkin, että se toivekuva on mahdotonta saavuttaa noilla keinoilla.
Sympatiani jokaiselle "inhottavalle ja katkeralle ex-vaimolle ja vaimolle (ja miehillekin)" ja kunnioitukseni niille, jotka ovat aina siinäkin tunteessa jaksaneet pysyä erossa noista ikävistä teoista. Katkeruus ei ole mikään kiva tunne tuntea, vaikka siihen jotkut voivat jäädä vellomaan, aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin iloa. Ja vaikka joku täällä keskustelupalstoilla sen hirveän exän/nyxän haukkuukin niin siitä vaan, jos se jää siihen, niin se on vain tunteenilmaisua anonyymisti, joka ei pääse aiheuttamaan enempää pahaa. Tosin katkeruushan ei lähde vain sitä toteuttamalla, vain lisääntyy ja ruokkii sitä tunnetta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on ihmetyttänyt muakin, että heti kaikki ollaan katkeria, kun puhutaan omista ongelmista. Nyksät viljelevät sitä aina kun exä alkaa puhumaan isä-lapsi suhteista, joka jäätyy oitis, kun uusi nainen tulee kuvioihin. Sitten kun äidit valittaa että isä ei enää halua nähdä lapsia, niin heti äidit ovat katkeria.
Se on vaan uhmaa ja kateellisen ihmisen tyhjiä sanoja. He kuvittelevat että kun mies on eronnut, ei hänen kuulu enää lähi menneisyys, ei exät ei lapset eikä kukaan! Vain tämä uusi nainen. Näin sen ymmärrän.
Jos heillä ei ole menneisyyttä, ei pidä sitä toiselta viedä. Uudet naiset kuvittelevat että tuolla käytöksellä he näyttävät ex vaimolle että he ovat nyt se yksi ja ainoa ihminen, ja kuvittelevat että kiusaavat ex vaimoa. Todellisuudessa siitä kärsii lapset kaikkein enemmän.
Toivoa vain sopii että lapset ovat niin pieniä, etteivät he ymmärrä, että isä on lähtenyt. Vanhempana he eivät muista sitä, että isä on ollut olemassa eivätkä osaa edes kaivata. Eihän isä ole koskaan kuulunutkaan heidän perheeseen. Isot lapset sitä vastoin ymmärtävät.
Pätee exiin. Ja myös nyksiin. Ihan molempiin. Kummatkin täällä katkeruuskortteja käyttää tasapuolisesti.