Tuli tuossa mieleeni, kun luin muistaakseni Maman kirjoittamaa juttua, jossa luki, että jouluun on enää 95 päivää (nyt jo vähemmän), onko se hyvä vai huono juttu?
Miten yleensä vietätte joulunne? Onko se enempi perinteinen vai nykyaikainen?
Ruokajoulu vai tavarataivas, vai jotakin siltä väliltä? Entäs lasten suhtautuminen? Muistaako etät lapsiaan silloin?
Kertokaa myös joitain kivoja muistoja, jos joulu niitä tuo mieleen. Tai vaikka ikäviäkin, jos näin on.
Itsenikin on kirjoitettava myöhemmin, sillä nyt lähden työhön! Joten muksaa päivää!
Seurailen kyllä päivän mittaan tapahtumia täällä...
Miten yleensä vietätte joulunne? Onko se enempi perinteinen vai nykyaikainen?
Ruokajoulu vai tavarataivas, vai jotakin siltä väliltä? Entäs lasten suhtautuminen? Muistaako etät lapsiaan silloin?
Kertokaa myös joitain kivoja muistoja, jos joulu niitä tuo mieleen. Tai vaikka ikäviäkin, jos näin on.
Itsenikin on kirjoitettava myöhemmin, sillä nyt lähden työhön! Joten muksaa päivää!
Seurailen kyllä päivän mittaan tapahtumia täällä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tästä joulusta on tulossa meidän pikku perheellemme ihan erilainen kuin aikaisemmat. Yleensä aatto ollaan oltu ihan omassa porukassa (minä kaksi lastani, tai paremminkin nuorta), joulupäivää ja/tai tapania on juhlistettu veljen perheen kanssa.
Mutta nyt: tytär muuttaa 2 viikon päästä pois kotoa, tosin vain 40 kilsan päähän, mutta silti! Eli tänä jouluna hän "tulee kylään" kotiin. Tuntuu oudolta. Toivottavasti hän malttaa pysyä kotona joulunpyhätkin, muuten saattaa elämä käydä kovin hiljaiseksi pojan kanssa...
Muutenkin olen perinteisen ja rauhallisen joulun kannalla. Turha hössötys, tiivis vierailuohjelma ja hillitön kokkaus ei innosta. Olemme tyytyneet välttämättömään (eli kinkkua ja looraa olla pittää, ja tietty Vihreitä kuulia!). Parhaat hetket ovat iltamyöhään, kun lahjat on avattu ja pääsee syventymään itse itsellensä ostamaan (siis takuulla kiinnostavaan) lahjakirjaan, toisella puolella konvehtirasia, toisella glögilasi.
Sellaisia joulunodotuksia täällä!
Eeva
Meillä on jo vuosia vietetty pientä joulua, minä ja lapset, tytön sinkkukummi, mammu ja paappa joskus pojan kumminperhe.
Kun ei ole isoa sukua ei vietetä sukujuhlia.
Lahjoja ostetaan itse kannatan yhden hyvän lahjan periaatetta, muu porukka satsaa sekä määrään että laatun vaihtelevasti.
Meillä syödään jouluna hieman epäperinteisesti;
vähän mutta hyvää vain riisipuuro yhdistää perinteisiin. Kalkkuna- tai lohifile korvaa kinkun ja sitten perunaa lisäksi, ei ole tullut joulukiloja.
Kuusi saadaan aina paapalta ja se koristellaan yhdessä.
Isä ei ole lapsia muistanut sen koommin kun oven perässään kiinni painoi, kuusi vuotta sitten. Joulukaan ei tee poikkeusta, ei kai pokka riitä kun lähti ilmoittamatta.
Tänä jouluna en toivo itselleni mitään muuta kuin rakastamani miehen toipumista omasta erostaan, samoin kuin onnea ja iloa hänen elämäänsä, saavuttaahan hän jouluna erään ihmisiän "pyöreän" välietapin...
Mutta joulua odotellaan hyvillä mielin vaikken vielä hetkeen tahdo joululauluja kuullakaan!
Iloista päivää!
Lapset puolisoineen (kellä on), minä ja
poikakaverini vietämme rauhallisen Joulun.
Aattona koristellaan kuusi, syödään perinteisesti, saunotaan, lauletaan
Joululauluja ja sitten pukki onkin jo jättänyt
lahjat oven taakse. Niitä ei ole montaa.
Joulukirkko ei enää kuulu perinteisiin.
Yksi tyttäreni sairastui -88 Jouluaattona
ja se on hillinnyt touhuamistamme.
Usein hän on Joulun tiputuksessa, samoin kuin
Juhannuksenkin, syytä ei tiedä kukaan.
Useamman joulun on kuitenkin kotona viettänyt :))
Lahjat eivät siis näyttele pääosaa,
vaan yhdessä tekeminen ja oleminen.
Viime Jouluna tarjosimme kotimme yksinäiselle
vanhalle miehellä tästä läheltä.
Myös Jouluruokia tehdään ja annetaan muutamalle
laitapuolen kulkijalle.
Niistä se hyvä mieli tulee :))
minulla on ollut vähän huonot muistot avion aikaisista jouluista ja muistakin juhlapyhistä, koska viina vei miestä. Eron jälkeen vietimme lasten kanssa mukavia rauhallisia jouluja kolmestaan tai veljen perheen luona. Nyt kaksi viimeistä joulua ollaan vietetty miesystävän luona hänen lapsiensa kanssa. Ollaan siivottu, laitettu ruokaa yhdessä,syöty yhdessä. Joulupukkikin on käynyt lasten iloksi. Minä joka inhosin joulua olen taas saanut takaisin sen lämpimän yhdessäolon tunteen. Toivottavasti se heijastuu lapsiinkin. Lasteni isä muistaa jo lapsiaan myös jouluna ja miesystäväni ex tulee mukaan lahjojen jakoon. Ei nämä järjestelyt helppoja ole olleet, mutta lapset ovat tärkeimmät ja jos he ovat onnellisia olemme me aikuisetkin.
sen tunnelmaa... rauhaa ja valoisuutta.
Laulun sanoin..
On jouluyö sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.
On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa
kun yhtä puhdas itse olla voisin.
se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.
On jouluyö sen syvärauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.
Perhessämme joulu on aina ollut hyvin rauhallista aikaa. Kaikki jouluun liittyvä hössötys tapahtuu ajoissa... osan lahoista olen jo hankkinut ja paljon niitä ei edes hankita.
Jouluaattona ei tehdä enää yhtään mitään.. silloin vain ollaan ja rauhoitutaan.
Käydään aattohartaudessa ja haudalla viemässä kynttilät ristin viereen palamaan.. yhden sytytän anoppini muistoksi. toisen tädilleni... kolmannen mummolleni.
SItten saunotaan.. ja syödään hyvin.. perinteisesti.. kinkkua laatikoita ja karjalanpiirakoita. hedelmiä ja salaattia..
Ja sitten suklaata ja muuta hyvää.
Toivottavasti saan miesystäväni luokseni jouluksi..hänellä kun on toinenkin nainen joka tahtoo hänet luokseen... mutta toivossa on hyvä elää.
Ensi kertaa elämässäni mietin että millainen joulu tästä tulee. Tähän asti olen aina viettänyt sen kaikkien lasteni kanssa, siis 3. Suomessa viimeiset 9 vuotta myös äitini kera, mutta nyt ensi joulusta en tiedä. Äitiäni ei enää ole eikä muutakaan sukua, kaksi vanhinta tytärtäni eivät ehkä pääse jouluksi Suomeen, joten jäämme vain me kaksi, siis nuorin iltatähteni ja minä. Hiukan surkealta tuntuu näin ykskaks ajatellen, mutta eiköhän se siitä.- Tähän asti joulu on ollut ISO asia. Etenkin valmisteluineen ja aina samoilla tyypillisillä suomalaisilla ruuilla, ainoana eroavaisuutena kalkkuna, kinkun sijaan. Kinkkua on sitten syöty Tapanina. Ihan tulin haaveelliseksi ! Yksin tai kaksin, Joulua on vietettävä niinkuin tapoihimme kuuluu, hyvin syöden, nauttien, leväten ja pelaten.
Ikimuistoisin joulu on ollut reilu 10 vuotta sitten. Isä veti kunnon kännit, tuli välioven lasin läpi siten, että sirpaleet tippuivat lapsen päälle. Siitä kun hermostuin, meinasinkin saada turpaani. Tässä vaiheessa naapurit soitti poliisit paikalle ja veivät minut ja lapseni äitini luokse. Onneksi äitini oli matkoilla, en olisi kestänyt sitä häpeän määrää kun olisi joutunut selittelemään. Siellä sitten istuin ja itkin koko aattoillan. Onneksi lapsi oli niin pieni ettei tajunnut mitä oli tapahtunut.
Tuon joulun jälkeen kaikki joulut ovatkin olleet paljon parempia, rauhallisempia ja hauskempia. Erosimme nimittäin vähän tuon jälkeen ;)
on pelkkää rauhaa. Rauhallista musiikkia ja kotitekoista ruokaa. Pipareita ja glögiä. Kynttilöitä pöydillä ja kuusen tuoksua...
Haudoilla käydään. Olen menettänyt nuoremman veljeni sekä siis sulhaseni.
Lapseni isä on mukana. Ollut joka joulu.
Lahjoja en oikein koskaan ole osteskellut. Jotenkin se ei "istu" meidän jouluumme.
Pojalle ostan jonkin kalliimman ja tarpeellisen lahjan. Näin vanhempana hän on saanut sen itse päättää, mitä ostetaan, kunhan on pystynyt tarpeensa perustelemaan. Haluan, että hän oppii harkitsemaan, eikä kuluta hullun lailla. Samoin on isä miettinyt.
Nyt kun ei enää joulupukki meillä ole vieraillut, se aika on käytetty muuhun yhdessäoloon, joulupöydän kattamiseen ja sen sellaiseen.