onko järkee vai ei?

heips!
tässä olisi lyhyesti tarinani: olen seurustellut kolme vuotta, vuosi asuttu yhdessä, kumppani lähdössä ensi vuonna armeijaan.

kysymys olisi seuraava: olen ehkä mehdollisesti jättämässä poikystäväni hänen armeijansa jälkeen, katson ensin muuttuvatko asiat parempaan suuntaan yksin ollessani vai eivät.

olen välillä miettinyt, että tämä kumppanini on täydellinen isä fyysisesti, ja haluaisin hänen kanssaan lapsen. toisaalta meidän suhteemme ei oikein toimi, hän haluaa "omistaa" minut kokonaan, kotonakaan en saisi käydä...tämän vuoksi olenkin miettinyt mahdollisuutta, että jättäisin e-pillerini pois kun hän lähtee armeijaan, hankkiutuisin raskaaksi (jos se vain onnistuu nopeasti, hänen kanssaan siis), ja kun hän pääsee armeijasta, ehkä aikaisemminkin, ilmoittaisin että haluan erota. hän luultavasti muuttaisi kauas täältä, niin hän on suunnitellut, joko minun kanssani tai ilman.

itse haluaisin jäädä nykyisille asuinsijoilleni, lapsellakin olisi paljon sukulaisia ympärillään turvana ja itse pidän tästä paikasta.

poikaystävälleni en lapsesta kertoisi, jos sellainen olisi tulossa. haluaisin -itsekkäästi- pitää lapsen itselläni, koska pelkään että kumppani ei osaisi ja jaksaisi huolehtia lapsesta.

tiivistetysti siis: onko itsekästä hankkia lapsi kumppanin tietämättä, ja olla vielä kertomatta siitä, jos tulisin raskaaksi?

kiitos asiallisista ja rakentavista kommenteista.

p.s. jos tekstistäni ei ilmene kantaasi vaikuttavia asioita tarpeeksi, kysy. yritän parhaani mukaan vastata niihin.
10471
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Ainakaan et voi edellyttää isältä vähääkään taloudellista osallistumista lapsesi kasvatukseen, jos teet sen noin harkitusti. Sinun on myös otettava huomioon se mahdollisuus, että isä ei ehkä todellakaan HALUA koskaan tavata lastasi. Et ehkä itsekään halua sitä nyt, mutta valvottujen öiden ja muiden hankaluuksien jälkeen mielsi voi muuttua.

Itselläni oli vähän samanlainen kuvio (ei tosin läheskään yhtä laskelmoitu kuin omasi) nuoremman lapseni kanssa 16 v sitten. En ole pyytänyt euroakaan isältä, toisaalta en myöskään ole estänyt tapaamisia. En siltikään pidä tänä päivänä tekemääni ihan 100-prosenttisen eettisenä ratkaisuna, vaikka lopputulos on ollut joka osapuolelle hyvä. Poika on saanut ihan keskivertoisen turvallisen lapsuuden.

Kehottaisin miettimään tarkkaan, mihin henkiset ja taloudelliset voimavarasi riittävät. Ota myös huomioon, että saat todennäköisesti kestää monta vuotta ympäristön arvostelua. Sivusta katsoen elämä lapsen kanssa saattaa näyttää ihanalta ja hauskalta seikkailulta, mutta totista arkea se on. Itselläni oli ennestään 3-vuotias tytär tehdessäni tuon päätöksen, eli tiesin kyllä, mitä elämä lasten kanssa on.

Harkitse, harkitse, harkitse!
Eeva

Äänestä

en tosiaan hyväksyisi tuollaista menettelyä sillä hän on myös loppuikänsä vastuussa siitä mitä olet miettimässä tavalla tai toisella .. eli kerro ihmeessä hänelle mitä on mielessäsi niin homma on rehellistä myös toista kohtaan !

Äänestä

On! Itsekästä,moraalitonta ja julmaa!!
Lasta ja isää kohtaan.

Äänestä

Lyhyesti ja napakasti vastaan. Lapsella on OIKEUS ISÄÄN. Suunnitelmasi ei vaikuttanut oikein kypsältä, jospa odottaisit lapsen tekoa muutaman vuoden, niin ymmärtäisit, että lapsia ei voi verrata esineisiin, jotka omistetaan. Lapset ovat ihmisiä ja yksilöitä jo äidin kohdussa. Jokaisen äidin ja isän pitää olla myös valmis aikanaan puhaltamaan ilmaa lasten siipien alle heidän aikuistuttuaan.

Yritä lasta vasta sitten, kun ymmärrät isä-suhteen merkityksen lapselle.

Äänestä

Tosi paskamainen teko miehelle ja LAPSELLE. Vaikutat nimittäin lapsen isäsuhteeseen. Lisäksi huomioi, että olet huonommassa asemassa sinkkumarkkinoilla kun sinulla on toisen miehen lapsi...

Äänestä
  • Tekstisi perusteella vaikutat kovin nuorelta, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että odotapa vielä jokunen vuosi ja tee lapsi sitten aikuisena sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa haluat lapsesi myös kasvattaa ja jonka "sallit" kuulua lapsen elämään.

    Suunnitelmasi on törkeä. Entäs kun rahasi joskus loppuvat? Vaaditko silloin isyystestiä "rikastuaksesi". Jos olet jättämässä poikaystävääsi, miksi suotta odotat. Tee se saman tien. Reilua se olisi, vaikka tokkopa tiedät edes tuon sanan merkitystä. Pistää miettimään, oletko naiivi, lapsellinen, tunteeton vai kaiken hyvin tarkkaan laskelmoiva.

    Jos tuon suunnitelmasi toteutat, kuinka aiot pystyä elämään itsesi kanssa? Kerrotko lapselle joskus totuuden, vai muunnellun sellaisen.

    Äänestä

Jos nyt menisit peilin eteen ja lukisit kirjoittamasi uudelleen -oikein ajatuksella.

Joko se oli huono Provoo, tai olet erittäin lapsellinen ja ajattelematon.
Jälkimmäinen syy on este raskaudelle ja ensimmäinen este keskustelun aloitukselle.

Äänestä
  • sinä se osaat perustella...hyvä näin.
    Ei mitään lisättävää. :D

    Äänestä

Siellä on oikea osoite, lue sieltä...

Äänestä

Moiseen lapselliseen itsekkyyteen on vaikea kommentoida asiallisesti ja rakentavasti :(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yh:ksi? kirjoitti:

heips!
tässä olisi lyhyesti tarinani: olen seurustellut kolme vuotta, vuosi asuttu yhdessä, kumppani lähdössä ensi vuonna armeijaan.

kysymys olisi seuraava: olen ehkä mehdollisesti jättämässä poikystäväni hänen armeijansa jälkeen, katson ensin muuttuvatko asiat parempaan suuntaan yksin ollessani vai eivät.

olen välillä miettinyt, että tämä kumppanini on täydellinen isä fyysisesti, ja haluaisin hänen kanssaan lapsen. toisaalta meidän suhteemme ei oikein toimi, hän haluaa "omistaa" minut kokonaan, kotonakaan en saisi käydä...tämän vuoksi olenkin miettinyt mahdollisuutta, että jättäisin e-pillerini pois kun hän lähtee armeijaan, hankkiutuisin raskaaksi (jos se vain onnistuu nopeasti, hänen kanssaan siis), ja kun hän pääsee armeijasta, ehkä aikaisemminkin, ilmoittaisin että haluan erota. hän luultavasti muuttaisi kauas täältä, niin hän on suunnitellut, joko minun kanssani tai ilman.

itse haluaisin jäädä nykyisille asuinsijoilleni, lapsellakin olisi paljon sukulaisia ympärillään turvana ja itse pidän tästä paikasta.

poikaystävälleni en lapsesta kertoisi, jos sellainen olisi tulossa. haluaisin -itsekkäästi- pitää lapsen itselläni, koska pelkään että kumppani ei osaisi ja jaksaisi huolehtia lapsesta.

tiivistetysti siis: onko itsekästä hankkia lapsi kumppanin tietämättä, ja olla vielä kertomatta siitä, jos tulisin raskaaksi?

kiitos asiallisista ja rakentavista kommenteista.

p.s. jos tekstistäni ei ilmene kantaasi vaikuttavia asioita tarpeeksi, kysy. yritän parhaani mukaan vastata niihin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu