kauheesti aloituksia katkeruudesta...
Juu eihän tunteena katkeruus ole sen kummoisempi kuin viha,suru,rakkaus yms.
Mutta katkeruus menee ihan samaan sarjaan kuin sääli,sääli on sairautta niinkuin joku viisas on jossain joskus sanonut...
Olen minäkin katkera kun exmieheni ei lapsistaan välitä,olenhan minä katkera kun nykyisen mieheni lasten äiti haukkuu minua,minun lapsia jopa minun äitiä vaikka ei meistä mitään tiedä...
Mutta katkeruus on osattava käsitellä,selvittää ja siirtää se tunne sivuun...
Katkeruus kalvaa,se syö sisältä ja kovaa jos sen antaa niin tehdä.
Kerran täällä vaan eletään ja jos antaa katkeruuden vuosia syödä sisältä,ei siinä voi lapsia kasvattaa,sanoa olevansa aikuinen...
Liikaa täällä joutuu lukemaan katkerien ihmisten katkeria tilityksiä,täällä minne ne ei kuulu...
Ja niin ikävää kuin se onkin,katkeruuden ketjuja on paljon nähtävissä,äidit siirtää tyttärilleen,isät pojilleen...lapset oppivat meistä aikuisista ja vaikka kuinka ollaan olevinaan niin ettei lapsiin se kosketa,kyllähän se on niin vahva tunne ja ele että sen pienikin lapsi aistii ja oppii...ja ikävä kyllä siirtää eteenpäin
Jokainen huutaa omaa mielipidettään oikeana ja ainoana totuutena mutta pitää mennä itseensä ja miettiä mikä on oikeastaan tärkeintä elämässä...se exän/nyksä haukkuminen lapsille/sukulaisille/kavereille??? vai sekö että saa maailmalle tervepäiset hyvin kasvatetut yksilöt joilla on hyvä itsetunto ja paikka mihin palata...
Juu eihän tunteena katkeruus ole sen kummoisempi kuin viha,suru,rakkaus yms.
Mutta katkeruus menee ihan samaan sarjaan kuin sääli,sääli on sairautta niinkuin joku viisas on jossain joskus sanonut...
Olen minäkin katkera kun exmieheni ei lapsistaan välitä,olenhan minä katkera kun nykyisen mieheni lasten äiti haukkuu minua,minun lapsia jopa minun äitiä vaikka ei meistä mitään tiedä...
Mutta katkeruus on osattava käsitellä,selvittää ja siirtää se tunne sivuun...
Katkeruus kalvaa,se syö sisältä ja kovaa jos sen antaa niin tehdä.
Kerran täällä vaan eletään ja jos antaa katkeruuden vuosia syödä sisältä,ei siinä voi lapsia kasvattaa,sanoa olevansa aikuinen...
Liikaa täällä joutuu lukemaan katkerien ihmisten katkeria tilityksiä,täällä minne ne ei kuulu...
Ja niin ikävää kuin se onkin,katkeruuden ketjuja on paljon nähtävissä,äidit siirtää tyttärilleen,isät pojilleen...lapset oppivat meistä aikuisista ja vaikka kuinka ollaan olevinaan niin ettei lapsiin se kosketa,kyllähän se on niin vahva tunne ja ele että sen pienikin lapsi aistii ja oppii...ja ikävä kyllä siirtää eteenpäin
Jokainen huutaa omaa mielipidettään oikeana ja ainoana totuutena mutta pitää mennä itseensä ja miettiä mikä on oikeastaan tärkeintä elämässä...se exän/nyksä haukkuminen lapsille/sukulaisille/kavereille??? vai sekö että saa maailmalle tervepäiset hyvin kasvatetut yksilöt joilla on hyvä itsetunto ja paikka mihin palata...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toki katkera saa olla,jos on tullut jätetyksi
toisen naisen/miehen vuoksi.Mutta 10,kin
erovuoden jälkeen katkeruus olisi jo pitänyt
unohtua ja jatkaa elämää eteenpäin.Katkeruus
tuhoaa uuden suhteen nopeasti.Ei sellaista
kukaan jaksa pidemmän päälle.
melko nopeasti. Se oli vielä hyvä sikälikin, että mies oli naimisissa. Mutta se ei estänyt meitä sillä mulle oli sama oliko naimisissa vei ei. Multa itselläni on kokemus siitä miltä tuntuu kun mies jättää toisen tähden, enkä tuntenut syyllisyyttä, päinvastoin. Voi sitä kai kutsua tavallaan kostoksi, että miksi en minä jos joku muu tekee mulle samoin.
Nyt ollaan oltu viisi vuotta yhdessä ja asutaan, ja hyvä meillä on yhdessä olla.
Päätelin näin, että kun mies tulee kohdalle joka minua kiinnostaa, en aio mennä onneni ohi.
Mies itsehän teki ratkaisun, onko minun vai vaimosa kanssa, ja valitsi minut.
Jokainen meistä ajattelee etupäässä itseään, niin päätös ei ollut vaikea.
Ehkä se oli vain näin päätetty ja kohtalo astui esiin. Meidän onneksemme!