kukaan! Erehdyin miehen kanssa naimisiin, mutta taidan olla täys lesbo...apua mulle nyt äkkiä! Haaveilenko vain loppuelämäni naisen läheisyydestä, kosketuksesta, suutelusta, elämästä naisen kans, vai otanko eron ja teen haaveista totta? Kertokaa jotain mulle, please. Oon ihan hukassa, mutta haaveet vie mua...
Ei helvata tätä
naisen kaipuuta ei kestä
61108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on ilmeisesti vain yksi elämä elettävänä, joten kannattaa miettiä miten sen haluaa elää ettei sitten kaduta joskus myöhemmin. Ja omasta elämästä on kyse, ei kenenkään toisen. Kuulostele, elä ja toimi. Tsemppiä sulle. :)
rohkeuttahan se vaatii, käytännön järjestelyjä, suruakin mutta älä missään nimessä tuhlaa elämääsi valheessa eloon.
sinulla ei liene vielä lapsia,joten kipinkapin tekemään ratkaisua. Itse elän loppuelämäni siinä kaipuussa, eikä todellakaan ole helppoa. Lapset rakastavat isäänsä enkä raaski rikkoa perhettä, kun arkielämä kuitenkin sujuu näinkin.
toivoa hukkaan sinäkään. Lapset kasvavat ja muuttavat pois. Ja en tiedä, mutta eiköhän ne lapset erosta selviäisi keskustelulla ja rakkaudella (asiaa yhtään haluamatta vähätellä).
Lapset kestävät kyllä eron, kun se heille selvitetään ja perustellaan hyvin. Miksi ero erottaisi heidät isästään?
Tietysti on hienoa ajatella lasten parasta. Mutta älä käytä lapsia tekosyynä omaan päättämättömyyteesi. En tunne sinua, tulipahan tuommoinenkin vain mieleen.
Oikeaa aikaa ei tule ikinä, se pitää tehdä ja päättää.
eli pelkästään lasten kanssa ei kannata olla suhteessa, lapset kyllä herkästi huomaavat sen, jos kaikki ei ole kohdillaan. Eivät tiedä välttämättä syytä riippuen lapsen iästä, mutta vaistoavat kuitenkin, että kaikki ei ole hyvin, ja pahimmassa tapauksessa sen vuoksi syyttävät itseään. Ja lapsen paras on onnellinen äiti ja onnellinen isä, olivat nämä yhdessä tai eivät.