gerbiilin kuolema:´(

Hei.
Valitettavasti luopuminen kuuluu eläinten
omistamiseen. Minulla on ollut lemmikkejä koko
ikäni ja kovin monta olen niistä joutunut matkan
varrella hautaamaan. Ensimmäiset gerbiilini sain
n. 10 vuotta sitten... Pahin suru oli kyllä
ehdottomasti, kun rakas kissani kuoli pari vuotta
sitten. Sellaista se elämä on, syntymää ja
kuolemaa. Jaksamista sinulle. Nauti jäljelle
jääneiden lemmikkiesi seurasta.

-minttis
minttis.hobitinkolo.net
[email protected]

munkin gerbbu kuoli viime sunnuntaina johonkin
tautiin.Nyt sen kaveri on ihan yksin...=(

Kirjoitin tästä aiheesta vähän aikaa sitten
tänne, kun rakas Smith-gerbiilini kuoli... On
minulla ollut aiheesta kokemusta ennenkin, sillä
minulla on ollut ala-asteelta lähtien gerbiilejä,
mutta silti se on yhtä kauheaa joka kerta.

Mutta ole silti iloinen, että sinulla on vielä
gerbuja jäljellä ja kiinnitä huomiosi niihin.
Smith oli minun ainoa gerbuni, koska sen kaveri
kuoli viime vuonna halvaukseen. Smith oli
erakkoluonteinen ja jo niin vanha etten hankkinut
sille uutta kaveria. On minulla toki kani, mutta
se ei ole sama kuin gerbiilit. :(

Tyhjä tunne on tässä kaikkein pahinta. Ei voi
pidellä gerbua eikä antaa sen juoksennella
pöydällä kun piirtää, tekee läksyjä jne. Minulle
tulee ensi viikolla uusia gerbuja ja odotan niitä
jo innolla, mutta en silti koskaan tule
unohtamaan Smithiä.

Ehkä paras tapa päästä lemmikin kuolemasta yli
on surra surunsa loppuun kunnolla. Itke jos
itkettää, puhu asiasta vaikka kavereille tms.
Yksi askel on vaikka kirjoittaa tänne palstalle.
Minun oloani ainakin helpotti se. uudet eläimet
vievät myös elämää eteenpäin.

Muistele hyviä hetkiä ja helli jäljellä olevia
gerbiilejäsi! Koeta pärjätä!

Jos haluat (tai joku muukin haluaa) kirjoittaa
minulle niin osoite on [email protected]