2 vko ikäinen vauva kääntyy,3kk nousee istumaan

Pehmeässä sängyssä 2vkoinen voi vahingossa pyörähtää, 3kk voi punkeamalla nousta vaikka sylissä, omani pääsi puoli-istuvasta asennosta. Mutta osaamiseksi en vielä kutsunut tuolloin.

2vko ei voi osata kääntyä eikä 3kk todellakaan nousta itse istumaan, eihän se saakkaan istua ennen 6 kuukautta... Hölmöjä höpisee tuttavas.. :)

Taitaa tuttavalla olla pää niin pyörällä uudesta tulokkaasta, että iskee yltiöoptimismi :). Kuten tossa aiemmin joku totesi, niin kolmen kuukauden ikäinen voi alkaa jo "treenailla vatsalihaksia", eli kun pitää esim. sylissä makuullaan niin haluaakin enemmän katsella ja koittaa puristaa massuaan kasaa ja päätään ylemmäs -> ei kyllä vielä istumisen kanssa mitään tekemistä :D! Ja kahden viikon ikäinen kyl lähinnä nukkuu...ja millä se kääntyis kun ei siinä vaiheessa tiedosta vielä omia käsiäänkään :). Nooh, joskus kannattaa sanoa vaan et "juu juu" XD.

Itse surffailen ja etsin netistä tietoa istumisesta. Kun tuntee että meidän vähän yli 2kk poika on liian nuori istumaan.
Alle parin viikon iässä kääntyi mahaltaan selälleen aina kun laittoi mahalleen.
Ja nyt nousee istumaan jos saa jostakin otettua tukea. Ilman tukea ei saa punnerrettua itseään ylös, vaikka kovasti yrittää. En tiedä mitä pitäisi tehdä, ei varmaankaan pitäisi istumista tukea vielä näin nuorella.

että pienet vauvat "kääntyvät" vatsaltaan selälleen sen takia, että pää on niin painava, että keikauttaa vauvan selälleen!
Se ei ole verrattavissa tarkoitukselliseen kääntymiseen, eikä sillä ole mitään tekemistä kehityksen kanssa.

Minäkin olen muuten aikoinani ryöminyt 3kk ikäisenä, nousin tukea vasten seisomaan 5kk iässä, kävelin 8kk iässä ja juosta kipittelin 10 kuukautta vanhana. Mieheni käveli ensimmäiset askeleensa vuoden ikäisenä. Tällä hetkellä kävelemme kumpikin ihan yhtä hyvin ;)

Mutta asiaan; itse olen siis ollut aikainen liikkeissäni lapsena ja poikani on sen perinyt, liekö se sitten hyvä vai huono juttu. Poika kääntyi mahalta selälleen kuukauden vanhana; jotkut tosiaan kääntyvät vahingossa painavan pään takia, mutta meillä poika teki sitä useamman kerran, eikä se ollut pää, joka siellä ensimmäisenä kiepsahti. Lääkäriltä kysyin asiasta ja tämä sanoi vain, että on niin jäntevä kaveri, ettei asiaa ihmettele. Toki tuo kääntyminen sitten unohtui vähäksi aikaa.

Poika kääntyi selältä mahalleen 2,5 kuukauden iässä. Aivan tietoisesti, harjoitteli viikon karjuen ja ähisten, kunnes oppi ottamaan käden pois tieltä. Istumaan alkoi punnertaa 3kk vanhana, tehtiin paljon vatsalihaksia ja puoli-istuvasta asennosta pääsi omin voimin istumaan 4kk vanhana.

Noiden "saavutusten" jälkeen tuli rauhallinen jakso, jolloin poika vain treenasi osaamaansa. Jonkin verran osasi kieriä eteenpäin, mutta eipä juuri muuta edes yrittänyt. Eipäs ohittanut äitiään taidoissaan ;) Nyt poika on 7kk vanha, nousee jo seisomaan tukea vasten ja yrittää ottaa askelia (en ole ihan varma vielä, lasketaanko jo niitä otettuja, kun ovat olleet niin huteria). Vajaa kuukausi on neuvolaan, saa nähdä onko ottanut ensimmäiset askelensa silloin. Kun tätä touhua on vierestä seurannut, toivon tosissani, ettei ole. Kyllä äidin sydämeen sattuu joka kerta, kun poika lipsahtaa suorilta jaloilta suoraan taaksepäin, lyö päänsä lattiaan, seinään, pöytään, kaatuu nenälleen, käsi jää väliin, jalat luiskahtaa pinnasängyn pinnojen väliin, kun pitää pomppia niillä pullajaloilla, jotka eivät vielä sellaista temppuilua jaksa. Lelulaatikonkin päälle kiipesi ja yritti sieltä hypätä nokalleen alas, onneksi sillä kerralla pidin jo valmiiksi kiinni pojasta, vaikka silti melkein luiskahti. Jos vaikka älyä vain kasvatettaisiin välillä :)

Niin ja siis vaikka meidän poikaa on neuvolassa kehuttu jänteväksi yms. on poika ihan normaalivauvan kokoinen (paino menee keskikäyrällä, pituus vähän alle) ja olen nähnyt paljon jätevämpiä ja isompia samanikäisiä. En yhtään ihmettele, jos joku toinen on vielä aikaisempi ja malttamattomampi. Ja sympatiat sellaisten vauvojen äideille. Saisi se vauva vauvana pysyä vähän pitempään.