vaikka veljeksistä tässä puhunkin.
Kummipoikani esikoinen, marraskuulla neljä täyttävä muistaa kyllä jokaisen vieraan kohdatessaan kertoa että hänellä on vauva, joulukuulla syntynyt.
Reilun viikon verran on pieni kontinut ja pyrkii nyt nousemaan ylös. Ja minuakin isoveljen oikeudella sitten opastettiin seisomaan vauvan takana jottei kaatuessaan satuttaisi päätään.
Itse kuitenkin jatkuvasti pyrkii, siis oikein vasiten jollakintapaa tekemään kipeitä saadakseen toisen itkemään.
Olemmeko siihen itse syypäitä, kun olemme ihastelleet pikkumiehen rauhallista ja tyytyväistä kellottelua.
Niin - taas haluan jutustella, vaikken ehdi ruudun äärellä kokoaikaisesti istumaan.
Kummipoikani esikoinen, marraskuulla neljä täyttävä muistaa kyllä jokaisen vieraan kohdatessaan kertoa että hänellä on vauva, joulukuulla syntynyt.
Reilun viikon verran on pieni kontinut ja pyrkii nyt nousemaan ylös. Ja minuakin isoveljen oikeudella sitten opastettiin seisomaan vauvan takana jottei kaatuessaan satuttaisi päätään.
Itse kuitenkin jatkuvasti pyrkii, siis oikein vasiten jollakintapaa tekemään kipeitä saadakseen toisen itkemään.
Olemmeko siihen itse syypäitä, kun olemme ihastelleet pikkumiehen rauhallista ja tyytyväistä kellottelua.
Niin - taas haluan jutustella, vaikken ehdi ruudun äärellä kokoaikaisesti istumaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja jonkin laista huomion hakemistahan toi taitaa olla.
Eli jos mietit syyllisyyttä, niin mieleen tulee vain se, että itse olen aina pyrkinyt ensin huomioimaan esikoisen, ennen kuin annan mitään huomiota vauvalle, jolloin ei tarvi olla niin mustasukkainen.
Ehkä vois yrittää miettiä omaa käyttäytymistä, olisiko siinä muutoksen tarvetta.
Esikoista pitää kuitenkin kasvattaa pois heti vauvan satuttamisesta, johtui mistä tahansa.
Pitää saada ymmärtämään, ettei ketään saa satuttaa.
Ehkä kannattaisi myös kehua isoveljeä silloin, kun kohtelee pienempää nätisti, jotta oppii et saa huomiota käyttäytymällä hyvin, eikä päinvastoin.
Usein on hyvin pienestä kiinni ja pienillä asioilla saa muutoksen aikaan.
Lapsenlapsistasi taidat puhua, joten onnea vaan molemmista sinulle.
Isovanhemmuus on ihanaaaa!!!
Olen lasten isän täti ja kummi, siksi lapsissa kiinni varteenotettavana hoitajana. Se on kylläkin vain mieluista. Nyt vauvan synnyttyä olen esikoisen kanssa saanut tehdä uimareisuja ja ulkoiluretkiä, teltta pystytettiin kerran ja otettiin päikkärit. Nyt kun vien lapsen muumeja ja jotain linnaa katsomaan on taka-ajatuksena saada hänestä reissukaveri.
kun muistan kyllä itsekin kade olleeni siskojen paksuista hiuksista hyvä etten joskus niitä lyhyiksi leikellyt.
Eipä tämä mikään kasvatusneuvola(kaan) ole, silti olisi kiva kuulla muiden selviymistarinoita.
Poikien vanhemmat ovat kuunvaihteessa lähdössä kaksin etelään. Viimevuona oli lapsi mukana, nyt kun ei pääse , pitää sitä pienemmän syynä.
Mummot jakavat hoitoviikon. Minä astun kuvaan vain lapsensieppaajana.
keskustelun aiheet ole mitenkään rajattuja, kun ovat kuitenkin meidän ikäisten elämästä.
on vaikea puuttua. Kun saisikin olla lapsen kanssa enemmän olisi mahdollista leikin avulla ja muuten puhumalla vaikuttaa.
Ja moneen asiaan auttaa jo aikuisen esimerkki. Ruokailutottumukset, niihin laittaisin sormeni mielelläni jokapäiväisesti. Leipä on vaihtunut vaaleaan ja puuro riisiksi eikä vasta meinaa toimia kun vihanneksetkaan ei maita.