mun suloinen nappisilmä kuoli tänään(marsu)
kiitos niille kaikille jotka auttoivat tuossa
ruokakysymyksessä, kun kysyin että mitä antaisin
marsulleni ruuaksi kun ei ollut syönyt mitään.
mutta taisin kysyä liian myöhään..
nyt on kauhea morkkis.. mitä olisin voinut tehdä
toisin? miksi juuri nyt?
Topille:
Toivottavasti sun on nyt parempi olla.
Toivottavasti sua ei satu mihinkään.
Sä oot nyt marsujen taivaassa ja syöt mahasi
täyteen makoisaa ruohoa. Et koe mitään pahaa...
Rakkaudella: Salla
kiitos niille kaikille jotka auttoivat tuossa
ruokakysymyksessä, kun kysyin että mitä antaisin
marsulleni ruuaksi kun ei ollut syönyt mitään.
mutta taisin kysyä liian myöhään..
nyt on kauhea morkkis.. mitä olisin voinut tehdä
toisin? miksi juuri nyt?
Topille:
Toivottavasti sun on nyt parempi olla.
Toivottavasti sua ei satu mihinkään.
Sä oot nyt marsujen taivaassa ja syöt mahasi
täyteen makoisaa ruohoa. Et koe mitään pahaa...
Rakkaudella: Salla
Vastaukset 7
Vanhimmat
oih otan osaa:(
ehkä näin oli parempi... ainakin pääsi eläinten
taivaaseen leikkimään muiden nukkuneiden eläinten
kanssa. siellä sen on parempi kun saa syödä
ruohoa niin paljon kuin jaksaa ja juosta vapaana:)
koita kestää... se sattuu mutta kyllä se siittä.
"aika ei paranna haavoja vaan tekee niistä niin
suuria että voisit mennä niiden läpi"
Mä oon tosi pahoillani...
Se varmasti sattuu mutta aika parantaa haavat...
Vaikka ei se muistista ikinä katoa. :´(
koita kestää.
otan osaa suruusi! topi oli varmaan ihana marsu!
nyt se saa kumminkin juosta vapaana ja kaikkee
sellasta!
no ajattele että sillä on hyvä olla!
se saa ainakin lepää ainakin...
Etköhän sä siihen totu että se on poissa sit ajan
myötä...mutta otan osaa... :´(
sellaista se on kun lemmikki kuolee...pahalta se
tuntuu ja riipaisee sydämmestä.kun tajuaa,ettei
eläin enää sipsuttele lattian poikka hauskasti
lyllertäen tai makaile mahasi päällä tyytyväisenä
vikisten niin tuntuu että silmissä sumenee...ja
niinhän juuri käykin...otan todella paljon osaa
koita kestää surusi kanssa!!!!
Meijän jyrsijät on siis lähteny yhdessä taivaiden
taa.Mun degu kuoli eilen.Essi, mamin oma kulta,
niin mä sanoin.Nyt mulla on vain enää Emppu.Essi
tosin kuoli vanhuuteen, se oli neljä ja puol,
sekä puolix sokea.Parempi, että se ei ainakaan
kärsi enää.Se nukku niin levollisesti, ku mä näin
sen viimeisen kerran.Parempi sille, että sen
sielu lepää nyt rauhassa.Jaamme saman surun,
koitetaan kestää.
-Ikävä jää, mutta silti täytyy yrittää, jatketaan
vain elämää ja muistellaan poismennyttä ystävää,
joskus sitten hymyillään, kun tuollapuolen
nähdään.Koitetaan kestää, ei anneta tuskan
estää.Huomenna on jo valoisampaa, odotetaan
vaan...-