Susanne

zieber kirjoitti:

Ei tämä ihan tavallista tyyliäni ole, mutta kokeillaan nyt. Tässä on muutamia ihan tiedostettujakin ongelmia, mutta kuten tavallista, hyppään viimeistelyvaiheen yli.

Tällaisia nämä vapaat aamupäivät teettävät.

Pidittekö, vaiko ettekö pitäneet? Kertokaa, olkaa hyvät - varsinkin, jos ette.

{}{}{}{}{}{}

SUSANNE

Öisin on tylsää istua, kun mikään ei liiku ja paikka on pimeä. Jostain ulkoa kuuluu piip-piip, niin että sokeat ei saa mennä kadun yli. Minut on laitettu vielä niin, etten näe edes ulos. Ennen olin näyteikkunassa, kun olin vielä uusi. Osasin sanoa "mam-ma". Osaan kai vieläkin, mutten tiedä. En ole kokeillut aikoihin. Kukaan ei ole halannut minua aikoihin. Minun nimi on Susanne.

Öisin on tosi tylsää istua hyllyllä, mutta päivisin se on tosi turhauttavaa. Pikkutytöt ja -pojat ja -hirviöt tutkii vaan toisia nukkeja. Yksi osaa liikuttaa suutaan, toinen osaa pissiä vaippaan, kolmannella liikkuu kädet itsestään, kun se kurottaa ja huutaa "mam-ma".

Se on hirveä. Se vaan matkii.

Minäkin osaisin pissata vaippaan, jos haluaisin, mutta minä en halua, koska minä en matki.

Minä olen hieno. Kerran yksi tyttö - se oli tullut äitinsä kanssa - sanoi, että: "Äiti, saanko mä leikkiä tolla?" Ja sen äiti sanoi, että: "Ei niihin saa koskea, jos ei niitä osta." Sitten se tyttö sanoi, että "Ostetaan se äiti. Se on tosi nätti." Mutta äiti oli sitä mieltä, että tyttö oli liian pieni saamaan niin hienoa posliininukkea, ja että tyttö vain rikkoisi sen. Tyttö alkoi itkeä ja se itki, että se halusi minut. Äiti osti tytölle pehmeän dinosauruksen ja sanoi, että se olisi yhtä kiva ja se kyllä rakastaisi tyttöä ja sitten tyttö lakkasi itkemästä ja sanoi, että antaa sen nimeksi Lauri. Mutta se äiti valehteli. Ei se dinosaurus ketään rakasta. Se on täytetty.

Minä jouduin istumaan monta tovia ja kuuntelemaan piip-piip, niin että sokeat ei saa mennä kadun yli. Mutta yhtenä päivänä tuli yksi mies ja otti minut korkealta hyllyltä, koska se ylettyi sinne ja minä sanoin "mam-ma" ja mies ihmestyi ja punastui ja minä olin tosi ylpeä. Se kysyi, että paljonko minä maksan ja lelukaupan setä kertoi ja se mies sanoi, että hän ostaa minut sen tyttärelle.

Se mies vei minut autolla pois. Kun se oli päässyt kotiin se pisti minun ympärille käärepaperia ja laittoi minut komeroon. Minä istuin siellä komerossa taas jonkin tovin.

*

Sitten komeron ovi avattiin ja minut otettiin sieltä pois.

Kuulin: "Onneksi olkoon!" ja sitten se käärepaperi otettiin pois. Ja voi ihme! Siinä oli se yksi tyttö, joka oli käynyt kaupassa ja joka oli halunnut minut, mutta sen äiti osti sille vaan sen tyhmän dinosauruksen. Sen äitikin oli siellä. Ja se tyhmä dinosaurus.

"Se on tosi nätti", se tyttö sanoi ja sen äiti sanoi, että tytön pitää olla minun kanssa varovainen, koska minä olen niin herkkä ja hieno ja että minä menen helposti rikki ja se tyttö lupasi olla varovainen. Se mies, sen tytön isä, sanoi, että "katsopas tätä" ja puristi minua vatsasta ja minä sanoin sille "mam-ma". Ja sitten se tyttö halasi minua ja sanoi, että minä olen kiva ja minä sanoin sille "mam-ma". Sitten se tyttö halasi sen isää ja äitiä. Sen tytön nimi oli Maija.

Kun sen äiti ja isä oli mennyt, se pakotti minut juomaan teetä sen tyhmän Lauri-dinosauruksen kanssa, joka ei tajua mitään, mutta minä tykkäsin siitä tytöstä niin paljon, etten ruvennut valittamaan.

Ennen nukkumaan menoa illalla se pyysi äidiltä, että saako se ottaa minut viereen nukkumaan ja sen äiti sanoi, että saat, jos olet oikein varovainen minun kanssa. Lauri joutui sinä yönä hyllyyn ja vaikka se onkin ihan tyhmä, niin minua vähän säälitti se.

Kun Maija heräsi se roikotti minua kädestä ja meni pesemään hampaat minun kanssa ja se oli ihan unenpöpperössä. Sitten se meni syömään ja sen äiti oli laittanut sille puuroa. Maija kysyi, että saako se ottaa minut mukaan tarhaan, koska se halusi näyttää minua sen kavereille ja sen äiti sanoi että ei, että Susannen on paras jäädä kotiin. Mutta Maija alkoi lörpöttää ja nyyhkiä ja siltä valui kyyneliä silmistä. Sitten sen äiti sanoi, että okei, jos olet oikein varovainen, ja Maija tuli tosi iloiseksi.

Sitten se puki Maijalle ulkovaatteet, koska ulkona oli tosi kylmä ja vei Maijan ja minut tarhaan autolla ja Maija piti minua koko automatkan sylissä.

Tarhassa se näytti minua sen kavereille ja niitä oli Hanna ja Ahmed ja ne sano, että minä olin nätti. Sitten se näytti minua tarhan opeille ja puristi minua masusta ja kun minä sanoin sitten "mam-ma" niin ne tarhan opet sanoi, että onpas hieno.

Mutta kun minä olin leikkinyt vähän aikaa sisällä Maijan ja Hannan ja Ahmedin kanssa kotia, niin piti mennä ulos ja ne tarhan opet puki niille kaikille ulkovaatteet, koska ulkona oli tosi kylmä ja se Ahmed oli tehnyt paperihatun ja se laittoi sen minun päähän, vaikka se hattu oli liian iso, koska se ei halunnut, että minä vilustun.

Ulkona me leikittiin piilosta ja Maija ja minä jäätiin ekaksi ja Maija alkoi laskea kahdeksaantoista koska se ei osannut pidemmälle ja minäkin laitoin silmät kiinni.

Mutta kun Maija oli päässyt kymmeneen ja mietti, että mikä sen jälkeen tuli, niin jotkut isot pojat, jotka oli varmaan jo esikoulussa tuli ja sanoi Maijalle, että "mikä tyhmä sulla siinä on?" ja Maija sanoi, että "menkää pois, me leikitään piilosta ja minä olen vasta kymmenessä", mutta ne pojat halusi vain kiusata, ja vaikka jotkut ei varmaan halunnut niin siinä oli yksi tosi iso poika, joka halusi. Se katsoi minua. Se näytti lahnalta.

"Anna me leikitään sun nukella" se iso poika sanoi, mutta Maija sanoi, että "ei, se on mun ja te vaan rikotte sen." Se poika suuttui ja sanoi, että Maija on ihan tyhmä ja että se halusi leikkiä minulla, vaikkei se oikeasti halunnut leikkiä.

Se iso poika repi minua pois Maijan sylistä ja sanoi että minä olen ihan tyhmä hienostelunukke, sitten se heitti minut asvalttiin pää edellä ja minun naama meni ihan murskaksi enkä minä oikein nähnyt enää mitään. Minä kuulin, miten Maija alkoi itkeä ja se hakkasi sitä isoa poikaa, mutta se vain nauroi ja sanoi, että Maija oli tyhmä itkupilli. Sitten yksi toinen poika astui minun päälle ja minun käsikin hajosi ja minä sanoin: "mam-ma". Sitten ne pojat meni vaan pois, eikä yhtään pyytänyt anteeksi.

Maija itki ja halasi minua ja minä halusin lohduttaa ja sanoa että, "ei se mitään", mutta pystyin sanomaan vaan "mam-ma". Maija itki, että äiti on tässä ja että äiti auttaa. Sitten se otti pipon päästä ja alkoi kerätä siruja sinne. Niitä oli paljon. Minun naamasta ei ollut mitään jäljellä. Se otti minut kainaloon ja minä sanoin "mam-ma". Minun paperihattu jäi.

Maija meni kertomaan tarhan opelle ja se iso poika tuli lällättämään, että "kantelupukkii, suomensuttii..." Tarhan ope oli tosi vihainen sille isolle pojalle ja se iso poika alkoi itkeä ja sanoi, että se kertoo sen isälle, että täällä ollaan ihan tyhmiä ja että sen isä antaisi tarhan opelle turpaan.

Hanna ja Ahmed tuli ja yritti lohduttaa Maijaa ja sanoi, että se iso poika oli persepää.

Myöhemmin Maijan isä vei minut ja Maijan kotiin, jossa Maija alkoi uudestaan itkeä ja sanoi, että "äiti, pojat rikkoi Susannen" ja näytti minua ja siruja "se pitää liimata". Sen äiti sanoi, että "voi voi, ei siitä taida enää tulla kalua." Mutta kun Maija alkoi itkeä tosi lohduttomasti, se äiti alkoi lohduttaa Maijaa ja otti sen syliin ja halasi sitä ja sanoi, että se vie minut huomenna korjattavaksi, ja että Maijan pitäisi pakata kaikki sirut huolellisesti laatikkoon minun kanssa, että lelukaupan setä osaisi korjata minut, ja setä korjaisi ihan päivässä, ihan varmasti. Mutta kyllä se äiti tiesi, ettei minua voi enää korjata.

Maija pakkasi minut kenkälaatikkoon ja laittoi sirut minun mukaan muovipussiin ja sitten se meni nukkumaan ja minä olisin halunnut sen viereen, mutta sen äiti sanoi, että antaa Susannen nukkua tänä yönä laatikossa, koska minussa on teräviä reunoja ja Maija sanoi okei ja halasi minua hyvää yötä ja minä sanoin "mam-ma".

Aamulla Maija sanoi, että sen äiti vie minut korjattavaksi ja ettei minun tarvitse pelätä ja että ihan kohta nähdään. Sitten se laittoi kannen minun laatikkoon, ja antoi sen äidille.

Se äiti ajoi jonnekin, minä kuulin liikenteen, ja se pysähtyi ja minä kuulin piip-piip, niin että sokeat ei saa mennä kadun yli ja oltiin varmasti lelukaupalla ja minä ajattelin, että viekö se minut oikeasti korjattavaksi, mutta auton ovi kävi ja minä kuulin vähän aikaa piip-piip ja sitten ovi kävi uudelleen ja minä kuulin, kun jotain laitettiin takapenkille ja minä kuulin kun se sanoi "mam-ma".

Se äiti vei minut roskiin.


*


Öisin on tosi tylsää istua, kun mikään ei liiku ja paikka on pimeä. Jostain läheltä kuuluu piip-piip, niin että roska-autoa pitää varoa. Minut on laitettu vielä niin, etten näe mitään. Ennen olin näyteikkunassa, kun olin vielä uusi. Osasin sanoa "mam-ma". Osaan kai vieläkin, mutten tiedä. En ole kokeillut aikoihin. Kukaan ei ole halannut minua aikoihin. Minun nimi on Susanne.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä