Mikä yksin olemisessa on niin vaikeaa? Miksi sitä kaipaa aina toista vierelleen? Miksi netin kautta tutuksi tulleet ihmiset ovat ihania vain tapaamiseen asti?
Olen miltei luopunut jo toivosta kun en ole koskaan saanut vastarakkautta. Kertokaa omia tarinoitanne rakkauden löytymisestä. Jos vähän toivoa saisin :)
Olen miltei luopunut jo toivosta kun en ole koskaan saanut vastarakkautta. Kertokaa omia tarinoitanne rakkauden löytymisestä. Jos vähän toivoa saisin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmissuhteet ovat paljon vaikeampia kasvotusten, aina.
Kun kirjoitan, saan miettiä ja pureskella asioita enemmän kuin suorassa kontaktissa, jossa on niin paljon muuttuvia tekijöitä. Toinen saattaa tulkita eleesi ja ilmeesi väärin, sinä saatat olla ihastunut omaan pilvilinnaasi, toinen voi olla johtanut tietoisesti tai tiedostamattaan harhaan, toinen voi olla kokeilumielellä liikkeellä ja toinen enemmän vakavissaan, toinen vain ei miellytä tai sinä säikytät kauneudellasi...
Nettituttavuuksista luo helposti eräänlaisia fantasiakuvia ja illuusiot karisevat tietysti kun tapaa toisen oikeasti. Mutta älä murehdi, joskus tulee vielä vastaan tyyppi, joka yllättääkin positiivisesti.
Asian tienoilta tuli mieleen, kun ystäväni lähti pitkälle mtkalle maailman ääriin ja kävimme intensiivistä sähköpostikeskustelua, huomasimme toisistamme aivan uusia puolia, joiden ulostuominen olisi ollut paljon hitaampaa ja vaikeampaa jos olisimme tapailleet entiseen tapaan. Maileissa tuli purettua ikävää, onnea, rakkautta ja menetystä. Paljastuipa salaisuuksiakin, joiden avautuminen helpotti elämääni kaikin tavoin.
Siis älä hylkää nettiä keinona löytää kumppania itsellesi, sillä kyllä sitä törmää reaalimaailmassakin feikkeihin ja itsensäkätkijiin jotka eivät osaa paljastaa sydäntään. Mutta uskalla toki seurata seurata rakkaudennälkääsi muuallakin kuin koneen äärellä, verkostoidu muussakin elämässäsi. Voihan se olla ettei nettituttavuutesi ole Se Oikea juuri sinulle vaan ihan kelpo ystäväksi, ja hän saattaa tuntea jonkun, joka tuntee jonkun...
Vaikka haaveilu ja ihastuminen on kyllä parasta harjoittelua rakkautta ja parisuhdetta varten.
niinhän se on :) mutta jos kipinää ei ole niin tuli ei voi syttyä.
Sen takia sitä kaipaa, koska ihminen on suunniteltu sillä tavalla. Se on äärettömän luonnollista, älä koskaan häpeä sitä! Ihmisellä on voimakas tarve tulla rakastetuksi, aivan syntymästä saakka, kuolemaan asti. On ihanaa että sinulta löytyy vielä avointa sydäntä ja rivien välistä paistaa toivo. Olisit valmis vielä heittäytymään jos se oikea tyyppi sattuisi kohdalle..? Pidä siitä tiukasti kiinni, kyynisyys ja kova kuori on kamalinta mitä ihmiselle voi tapahtua, koska rakkaus on elämän ihanin asia eikä sitä voi koskaan saavuttaa jos pelkää.
Minä löysin rakkaan netistä. Olemme nyt 2v. eläneet yhdessä. Rakkaus yllätti, koska luulin etsiväni jotain muuta, mutta kohtalo heitti tielleni ihmisen, jollaista todella tarvitsin. Ihanan, ihanan ihmisen, joka on hauska, järkevä, tasapainoinen, seksikäs ja aito- kaikkea sitä mitä ei ikinä uskoisi netistä löytävänsä. Ja minä rakastan niin paljon ettei sitä kehtaa edes ääneen sanoa, hys hys. :)
Toivon että jo kohta pääset oman rakkaasi syliin! :)
Niinhän se on. En minä aio koskaan kyyniseksi tulla sen enempää kuin olen nyt. :) Ja kyllähän sitä toivoa on. Ja paljon onkin. Joskus vain kaipaa piristystä.