Opinnäytetyö Jyväskylän AMK, Lamminen ja Rantanen
Taas tutkimuksessa haastateltiin vain s-vanhempia ja sossuja, koska vanhempien mielipiteillä ei ole lastensa asioissa merkitystä. Tarkoitus oli selvittää Keski-Suomessa sijareiden kanssa tehtyjen sopimusten purkamista. Ei ole siis kyse huostaanoton purusta.
Vanhempien päihde- ja mt-ongelmat ja eri sairaudet on huostaanoton syinä lueteltu, mutta mainitaan myös, että kyse on sossun käsityksestä, EI diagnoosista, jollaisina sossujen kirjaukset yleensä ymmärretään. Tutkijat ovat myös rehellisiä: "Vastaajat olivat saattaneet kaunistella antamiaan vastauksia, sillä molemmille oli kyseessä oman työn kriittinen arviointi."
Silti joku sossu antoi tällaisen kuvauksen: "S-äiti vältteli sos.ttekijöitä, siirsi tapaamisia ym, mutta haki silti valtavasti taloudellista tukea. Hän ei pitänyt tärkeänä sos.ttyöntekijän kannustusta yhteydenpitoon biol. vanhempien kanssa." Eräässä tapauksessa sossu kertoi tunteneensa suoranaisia kauhun, vihan ja inhon tunteita sijaisperhettä kohtaan.
Keskeisinä purun syinä olivat sijareiden väsymys, kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin, muutokset omassa elämässä, kuten avioero, opiskelu tai muutto, riidat sossujen kanssa ja vaikea suhde lapsen vanhempiin. Mutta viime mainittu ei ollut ollenkaan niin korostetussa asemassa kuin näillä palstoilla eräät ovat antaneet ymmärtää.
Yleensä purkua haki s-vanhempi, seuraavana oli lapsen oma halu pois s-perheestä. Vaikka väitetään lasten olevan vanhempiensa vaurioittamia, pahimmat ongelmat lapsen kanssa alkoivat usein sijoituksen kestettyä 3-5 vuotta. Myös s-perheen omien lasten ja s-lasten välillä oli lähes aina monenlaisia ongelmia.
Syynä purkuun oli s-perheessä tapahtunut kalltoinkohtelu 17,5 % tapauksista. Ja mitä hienotunteisuutta tutkijat osoittivatkaan kun "asian arkaluontoisuuden takia sossua ei pyydetty määrittelemään, millaisesta kaltoinkohtelusta oli kyse." Törkeää sen on täytynyt olla, että sossut on saatu uskomaan sitä edes tapahtuneen...
Ja lieneekö luvussa kaikki kaltoinkohtelut, koska monesti ilmeni vanhemman vastustus ko. s-perhettä kohtaan ja vastaavasti tyytyväisyys s-perheen vaihdon jälkeen. Joku sossu oli kirjannut näin: "Nykyisen perhekodin vanhemmat osaavat hoitaa yhteistyön äidin kanssa hyvin."
Miksi psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia sijoitetaan perheisiin? Sitten sijarit väsyvät ja lapsen kierrättäminen voi alkaa. Ja minkä verran noista "psyykkisesti oireilevista" on neurologisten oireyhtymien lapsia, joille vanhemmat eivät ole ymmärtäneet hakea dg:a tai sen haku on psykiatrisen yksikön toimesta estetty?
Taas tutkimuksessa haastateltiin vain s-vanhempia ja sossuja, koska vanhempien mielipiteillä ei ole lastensa asioissa merkitystä. Tarkoitus oli selvittää Keski-Suomessa sijareiden kanssa tehtyjen sopimusten purkamista. Ei ole siis kyse huostaanoton purusta.
Vanhempien päihde- ja mt-ongelmat ja eri sairaudet on huostaanoton syinä lueteltu, mutta mainitaan myös, että kyse on sossun käsityksestä, EI diagnoosista, jollaisina sossujen kirjaukset yleensä ymmärretään. Tutkijat ovat myös rehellisiä: "Vastaajat olivat saattaneet kaunistella antamiaan vastauksia, sillä molemmille oli kyseessä oman työn kriittinen arviointi."
Silti joku sossu antoi tällaisen kuvauksen: "S-äiti vältteli sos.ttekijöitä, siirsi tapaamisia ym, mutta haki silti valtavasti taloudellista tukea. Hän ei pitänyt tärkeänä sos.ttyöntekijän kannustusta yhteydenpitoon biol. vanhempien kanssa." Eräässä tapauksessa sossu kertoi tunteneensa suoranaisia kauhun, vihan ja inhon tunteita sijaisperhettä kohtaan.
Keskeisinä purun syinä olivat sijareiden väsymys, kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin, muutokset omassa elämässä, kuten avioero, opiskelu tai muutto, riidat sossujen kanssa ja vaikea suhde lapsen vanhempiin. Mutta viime mainittu ei ollut ollenkaan niin korostetussa asemassa kuin näillä palstoilla eräät ovat antaneet ymmärtää.
Yleensä purkua haki s-vanhempi, seuraavana oli lapsen oma halu pois s-perheestä. Vaikka väitetään lasten olevan vanhempiensa vaurioittamia, pahimmat ongelmat lapsen kanssa alkoivat usein sijoituksen kestettyä 3-5 vuotta. Myös s-perheen omien lasten ja s-lasten välillä oli lähes aina monenlaisia ongelmia.
Syynä purkuun oli s-perheessä tapahtunut kalltoinkohtelu 17,5 % tapauksista. Ja mitä hienotunteisuutta tutkijat osoittivatkaan kun "asian arkaluontoisuuden takia sossua ei pyydetty määrittelemään, millaisesta kaltoinkohtelusta oli kyse." Törkeää sen on täytynyt olla, että sossut on saatu uskomaan sitä edes tapahtuneen...
Ja lieneekö luvussa kaikki kaltoinkohtelut, koska monesti ilmeni vanhemman vastustus ko. s-perhettä kohtaan ja vastaavasti tyytyväisyys s-perheen vaihdon jälkeen. Joku sossu oli kirjannut näin: "Nykyisen perhekodin vanhemmat osaavat hoitaa yhteistyön äidin kanssa hyvin."
Miksi psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia sijoitetaan perheisiin? Sitten sijarit väsyvät ja lapsen kierrättäminen voi alkaa. Ja minkä verran noista "psyykkisesti oireilevista" on neurologisten oireyhtymien lapsia, joille vanhemmat eivät ole ymmärtäneet hakea dg:a tai sen haku on psykiatrisen yksikön toimesta estetty?
Vastaukset 46
Vanhimmat
ellet osaa nöyristellä ja olla kaikest samaa mieltä lapsesi lähtee,eikä palaa ennen 18v.vaikka sossujohtajakin asianajajalle myöntää ettei syytä huostassa pitämiselle ole.Kieroudella jatkaa ,ja ne kieroudet eivät lopu milloinkaan,-onneksi meidän sossujohtaja on jomalla tammikuuhun asti (mielenterveys---)
toiseen tavalliseen perheeseen, niin sossut saavat todeta saman molemmista äideistä: "Kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin..."
Ne psykiatrit pitäisi saada vastuuseen rötöksistään, jotka eivät laske lasta enää neuron puolen tutkimuksiin, vaikka vanhemmat sitä pyytävät. Ei huostaanotto ole mikään oikean hoidon korvike! Tätä pitäisi vastustaa koko Suomen kansan. Ja entä ne lapset, jotka oikeasti tarvitsevat psykiatrista hoitoa? Hekin jäävät pahimmillaan sitä ilman laitoksissa. Ei tämä ole heitä kohtaan oikein!
Älkää nyt vain sanoko, että sijaishuollosta löytyy niitäkin, jotka eivät halua luopua tästä lasten ihmisarvoa rikkovasta kohtelusta, koska eivät halua menettää erityislapsista maksettavia jumalattomia korvauksia!
Tuo oli tuon tutkimuksen tärkein anti minulle: KYSE OLI SOSSUJEN KÄSITYKSISTÄ. Sossuilla tosiaan on käsityksiä, jotka ovat kaukana todellisuudesta.
Olen yrittänyt käyttää tätä termiä parissa valituksessa hallinto-oikeudelle, mutta sitä ei ole noteerattu. Seuraavan kerran on sitten käytettävissä lähde, jossa tätä käsitettä käytetään.
Minun käsityksen mukaan muutenkaan sossujen käsityksiä ei oteta niin vakavasti kuin lääkäreiden diagnooseja.
Tällä hetkellä pidän erittäin ongelmallisena, että sossu voi ladella lääkärille diagnoosipyynnön omine käsityksineen, joka sen kirjoittaa ja allekirjoittaa sossujen käsitykset. Minusta tämä on lääkäriltä vakava hoitovirhe, tai diagnoosivirhe, miksi sitä nyt sitten sanotaankaan.
Sossut oli kerran helppo voittaa hallinto-oikeudessa, mutta kaikki tyssäsi lääkärinlausuntoon, joka perustui sossujen käsityksiin.
Lääkärien lausunnoilla on siten erittäin suuri merkitys myös näissä perheiden oikeusturvan toteutumisissa. Lääkärit tulisi tosiaan kouluttaa siihen, etteivät he saa kirjoitella mitä tahansa, mitä muut sanovat, vaan lausunnon tulisi perustua omiin näkemyksiin asioista.
Lääkärit ovat meidän perheemme yksi kahdesta pahimmasta tuholaispesäkkeistä, toinen on sossujen käsitykset asioista.
ja kuullaankin
poliisissa, lääkäreissä ja ties missä muualla tässä yhteiskunnassa
niin jokainen näistä edellä mainituista viranomaistahoista
- ei joko tiedä sitä totuutta
(tai ei haluta ymmärtää vaikka tiedettäisiinkin)
tästä järjettömän suuresta määrästä, mitä näissä lastensuojeluviranomaisissa
on EPÄPÄTEVIÄ.
Eli kun liikutaan noin 75-80 % luvuissa
epäpäteviä lastensuojelusossuja viroissaan
ja nämä epäpätevät ovat
antamassa
asiantuntija lausuntojaan,
tekemässä asiakapapereihin merkintöjään
(ja osa näistä ls.sossujen tekemistä ja kirjaamista merkinnöistä pohjautuu vielä epäpätevän ja kouluttamattoman perhetyöntekijän puheisiin, merkintöihin)
antamassa tietoja ja vakuuttelemassa
lapsen tai nuoren perheen
vanhempien kyvyttömyydestä tai kyvykkyydestä vanhemman rooliinsa ja ihan huostaanottoon asti
niin kyllä tekisi mieli
sanoa että p..kele.
Eli kun on tekemässä valituksia tai vastaavia tai rikosilmoitusta tai mitä tahansa lastensuojelusossujen toimista
laittaa jostain sellaisen tilaston
(tai vaikka ihan Hesarin lehtijutun näistä epäpätevien määristä)
mikä vahvistaa näiden epäpätevien kouluja käymättömien viroissa olemisen todeksi.
Ja vielä jos saa jostain faktatiedon oman perheen asioista päättävän lastensuojelusossun pätevyydestä niin aina tietenkin parempi.
Siis todistaa todeksi sen
että siellä näitä (kaikenlaisia hihhulihuuhaa) lausuntoja antavana ja jakelevana lastensuojeluviranomaisena
voi olla mikä tahansa elli tai siiri
jolla on laivastaisesti virka hoidossa
eli ei ole sitä lain vaatimaa yliopistotason koulusta.
"Kodinhoitoapu voisi pelastaa monen perheen. Keskisuomalainen 18.2.2008
Monelta huostaanotolta saatettaisiin välttyä, mikäli perheet saavat ajoissa kodinhoitoapua. Hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ovat sitä mieltä, että uupuneiden perheiden tulisi saada ajoissa apua arjesta selviytymiseen. Huostaanottojen määrän kasvu johtuu monesta eri tekijästä.
Yksi syistä on resurssipula.
Erikoistutkija Tarja Heino Stakesista kertoo, että väkeä on liian vähän töissä.
Tällöin vakansseja ei saada täytettyä ja koulutettujen sosiaalityöntekijöiden puutteessa joudutaan palkkaamaan epäpäteviä.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Keski-Suomessa viime vuoden keväällä tehty selvitys sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudesta paljasti,
että muutamissa kunnissa toimittiin jopa laittomasti."
ei onnisty vuosienkaab saatossa,se on vale.Äiti on aina öiti,ja sossu pelleilyt hridän vallanhalun näyttöä
hätääää huudon.. elkää mollatko häneltä ehkä juuri lapsi otettiin pois... ymmärrän hänen tuskansa..
Jos lapsi on viety jonkin tekaistun syyn takia, niin miksi ihmeessä pitäisi alistua mihinkään "yhteisäitiyteen" kenenkään kanssa?
Tai jos sijari on oikein hankala, niin miksi silloinkaan?
Itse voin kuvitella vain yhden mahdollisen tilanteen, jossa voisin kuvitella toimivaa yhteisäitiyttä jonkun vieraan ihmisen kanssa. Ja se on se, että itse EN TOSIAAN VOISI HOITAA OMAA LASTANI jonkun tietyn, aikanaan poistuvan syyn takia. Ja väliaikaisen hoitajana olisi hoidettava lasta yhtä hyvin kuin itse olen aina hoitanut omat lapseni.
Pari kertaa olen hoitaja-apua tarvinnut; eka kerta oli sappileikkauksen jälkeen ja toinen kovassa liki 39 asteen flunssakuumeessa. Onneksi sukulaisia on lähellä, jotka auttavat ja sympatiani ovat täysin niiden puolella, joilta tällainen apu puuttuu!
Ihan kamalaa on ajatella, että olisi ilman tukiverkkoa ja itse joutuisi muutaman viikon tai muutaman kuukauden sairaalahoitoon! Kyllä kauheaa olisi, jos lapset joutuisivat johonkin kauheaan vieraaseen perheeseen! Miten sen kestäisi?
Eipä tuota apua aikoinaan tippunut, vaikka oli yli 39 asteen kuume. Piti vain käyttää lasta lääkärissä, ostaa ruuat ja työntää rattaat ylämäkeä ylös, vaikkei meinannut jalat kantaa.
Sitten tuli selkäsärky. Pystyin olemaan seisaallaani noin pari minuuttia. Se oli sitten semmoista lepo, toiminta, lepo, toimintaa, että sai lapsen hoidettua ja pyykitkin piti pestä ammeessa. No se selkäkipu meni, kun lakkasin nostamasta rattaita itse bussiin.
Onneksi ei ole joutunut olemaan pahemmin sairaana.
Sinua hirvittää pelkkä ajatus, että lapsesi olisivat muualla. Minua hirvittää pelkkä ajatus, ETTÄ NE OVAT MUUALLA.
EI SITÄ KESTÄ, ETTÄ LAPSET OVAT MUUALLA. PAKKO KESTÄÄ, ETTÄ LAPSET OVAT MUUALLA. PAKKO, LAPSEN TAKIA.
"kauhun, vihan ja inhon tunteita" sijaisperhettä kohtaan. No taisi olla kyseessä melkoiset sijarit! Ei tarvitse ihmetellä, jos tällä palstalla jotkut ovat kertoneet suksien menneen vähän ristiin sijareiden kanssa...
On muuten ISO LUKU 17,5 %!!!!!!!!!!!!!!!
Jos nuo sijareiden kaltoinkohtelut saatiin todistetuksi, niin PALJONKO on niitä, joista ei saada näyttöä, on vain lasten kertomukset pahoinpitelyistään, niin henkisistä kuin fyysisistäkin? Tai muuten näkyy heidän huonovointisuutena, JOSTA sitten syytetään lasten vanhempia....
Ja entä ne tapaukset, kun lasta kohtaan ollaan vain ynseitä ja välinpitämättömiä? Sekin on kaltoinkohtelua, mutta vaikea todistaa. Tuollaisille paskiaisille veronmaksajat maksavat hirveitä summia hyväuskoisuuttaan. Ja juuri nuo törkykasat ovat varmaan niitä, jotka eivät haluaisi AIHEETTOMIA huostaanottoja pois kuvioista ollenkaan.
Täällä kirjoitellaan kovasti noista sijareista. Ymmärrän, että he ovat ottaneet näitä huostaanotettaviksi määrättyjä lapseja koteihinsa, eikä kukaan näitä sijareita kehu.
Entä sitten nämä lastensuojelulaitokset? Millaisia kokemuksia teillä on niistä. Lapseni oli ensin eräässä intensiivihoitoyksikössä ja se oli lapselleni ja minulle kauhun aikaa.
Sitten hän siirtyi tavalliseen lastensuojelulaitokseen, jossa hoitajat olivat normaalimpia. En minä pysty hyväksymään kaikkia niiden säännöstöjäkään. Jotkut hoitajista ovat ihan mukavia, joillakin on tapana lyttyynhaukkuminen, on aina epämiellyttävää mennä sinne, kun ei tiedä kuka on vastassa ja miten suhtautuu tänään. Hoitajat vaihtuvat tiuhaa tahtia, paria lukuunottamatta kukaan ei ole juuri vuotta kauempaa viitsinyt siellä olla.
Sitten on tämä kokouskäytäntö. Sosiaalityöntekijä ei voi tehdä mitään päätöksiä, koska hän ei tiedä arjesta mitään. Ei hän ole kyllä kiinnostunut edes tutustumaan, hän tyrmäsi täysin mahdottomana ajatuksena tavata jo murrosikään ehtinyttä lastani.
Hoitava taho ei voi tehdä mitään päätöksiä, jos sosiaalityöntekijä ei ole näin päättänyt ja sosiaalityöntekijähän ei suostu päättämään mitään.
Ainut paikka, missä tehdään päätöksiä, on neuvottelut. Siellä minulla ja lapsellani on puheoikeus. Mitkään ehdotuksemme eivät mene läpi. Kukaan ei johda puhetta (ehkä minä jossain määrin). Esityslista puuttuu. Kokousmuistiinpanoihin lähetin sosiaalityöntekijälle ison kasan huomautuksia (nyt ensimmäistä kertaa, josta hän suuttui tavattomasti). Kokous menee siten, että teen perustellun ehdotuksen, hoitava taho pui asiaa ja sanoo ei:nsä. Sosiaalityöntekijä nyökkää ja kirjaa asian ylös. Kokousajat sovitetaan hoitavan tahon ja sosiaalityöntekijän aikatauluihin, minä ja lapseni olemme sivupersoonia. Usein en pääse kokouksiin, kokska olen ollut sairaana tai muuten estynyt. Uutta aikaa ei sivupersoona saa. Käytännössä perheemme asioista päättää hoitava taho, ei sosiaalityöntekijä.
Ei hoitavalla taholla koulutusta käsitellä näitä asioita siten kuin kuuluisi. Hoitava taho käyttää sumeilematta valtaansa ja heikko sosiaalityöntekijä hyväksyy tämän.
yksi lapsi oli kertonut huumekaverilleen, ei ollut ruokaa ja sekin syömäkelvotonta jne!
Lyötiin ja ei saanut uusia vaatteita jne...
Mutta kun todisteet oli toisten lasten kautta, he saivat 4x vuosi aina uudet kuteet yllensä, saivat ruokaa "liiankin kanssa", lihoivat sopivaan muotoon olleessaan lähes luurankoja meille tullessaan, lastenkodista oli ylläolevat vaatteet heillä aikoinaan, ei muuta ylimääräistä, naapurit ja opet kehui kuin ovat edistyneet koulussa yms.
No todisteet on, että lapsi sai aikoinaan hyvät eväät elämäänsä, mutta ei käyttänyt myöhemmin niitä hyväkseen!
Geenit meni kuten äidillään ja isolla siskolla, joka oli ollut jo perhekodissa vuosia!
Siihen emme voineet vaikuttaa. sukuvika kun ei suksi luista!
Ei, piti vain parin tytön moittia, mutta puhuttiin, mitä olisi kotona ollessaan saaneet, kyllä mieli muuttui!
Jos äiti joi uuden miehen kaa ja isi oli öö aina, vaikka oli kaksi nuorempaa poikaa hällä kotonaan,
lapset todistamaan puolestasi?
No, käyhän se tietysti niinkin.
Ja sinähän jatkuvasti seurasit tietysti, mitä se äiti siellä touhusi, niin että se siitä.
Tai jos seurasit, niin ei ihme, että et ehtinyt sitten lapsia hoitamaankaan. Ja jos väität, mitä isä AINA teki, sinun olisi pitänyt olla hänen seurassaan AINA.
Mitä hyötyä mistään sijoituksista sitten olisi, jos geenit määräisivät rikokset ja päihteiden käytönkin?
Tuon surkeampaa tarinaa ei paljon löydy, millä huono sijari voisi itseään puolustaa!
Hölmöjä puhut tuolla 4 x vuodessa uudet vaatteet muka. Et tainnut nyt ihan ajatella, mitä tuli möläytettyä! Meillä ostetaan lapsille pitkin vuotta vaatteita, sitä mukaa kun jotain tarvitaan. Ja erityisesti alet tietysti yritetään hyödyntää, mutta niissä on monesti vain niin surkeaa tavaraa jäljellä, että saa jäädä hyllyyn. Kauppojen erikoistarjoukset ovat yleensä parhaita tilaisuuksia tehdä hyviä hankintoja. EI YHDESSÄKÄÄN LAPSIPERHEESSÄ RIITÄ, ETTÄ OSTAA NELJÄT VAATTEET VUODESSA! Ei ihme, jos on valitettu ja taisikin olla tosi aiheesta tuo valittaminen.
Vai oikein yrität väittää omat laiminlyöntisi huumeGEENEISTÄ johtuviksi! Siis p..kaa jauhat! Sellaista geeniä ei nimittäin ole olemassakaan kuin mitään huume-, päihde-, tai rikollisuusgeeniä. Kas kun tiedemiehetkään eivät sellaisia ole löytäneet, mutta puppua pölisevä valehtelija se nyt vain sotkeutui omaan kuviteltuun näppäryyteensä. Olisit keksinyt edes jonkun fiksumman selitysyrityksen...
Ei tuo lastenkotielämä ihan tuollaista ole. Siellä intensiivihoitolaitoksessa oli kyllä aikmoista h-iä. Lapsille annettiin jatkuvasti huonerangaistuksia: he istuivat itkien ja raivoten yksin huoneissaa illasta toiseen. Minun lapseni ovi pysyi ehjänä lähes vuoden, muilla ne oli hakattu niin palasiksi, ettei ovesta ollut muuta jäljellä kuin pienet puitteet. Siellä lapseni kyllä oppi tottelemaan, ei uskalla vieläkään sanoa kenellekkään mitään vastaan, tai jos sanoo, niin hänelle tulee itku kurkkuun.
Nykyisessä on jokseenkin inhimillistä. Lapsi saa ruokaa, vaaterahaa ja omat käyttörahat. Huomautan kyllä kaikista puutteista mitä lapsen hoidosta löytyy, ja sitä löytyy:
Hampaiden hoidon valvominen
Koulunkäynnin valvominen
Kavereiden tapaamisoikeus ilman nöyryytyksiä (että pitäisi käydä esittelemässä heidät)
Ruokailutottumukset on ihan läjähtäneet, ei syö enää salaatteja eikä hedelmiä niinkuin kotonaan
Nukkumaanmeno, liian myöhään koulua edeltävinä iltoina
Pelaaminen, täysi riippuvuus
Internetti, täysi riippuvuus
Harrastukset ovat jääneet, kun hoitajat niitä ivaavat
Tulevaisuus, yliopisto-opinto tavoite on muuttunut ammattikoulutavoitteeksi
Liikunta on jäänyt täysin
Näitä laiminlyöntejä lastenkodin taholta tulee jatkkuvasti lisää. Ja tietenkin äitiä mollataan niin paljon kuin ehditään, eikä lapselle ja äidille anneta mitään toivoa kotiinpaluusta. Uskon kuitenkin, että nyt kun olen ottanut aikaa ja alkanut selvittää näitä asioita, lapsi tulee palaamaan kotiin ja aika pian.
Jos ei muuten niin väsyttämällä:). Pistän ne korjaamaan lausuntoihinsa kaiken virheellisen, niin paljon pelkää ulosttta minusta on kirjoitettu, ettei niiden korjaaminen hetkessä hoidu. Nyt olen hankkinut todisteita ja osa on tilauksessa, joilla voin kumota noita virheitä. Aikaisemmin en osannut/uskaltanut.
Ja vasta nyt olen ostanut itselleni kotiin tietokoneen. Ei työpaikalla ja kirjastossa oikein näitä juttuja voinut tutkia. Töissä piti tehdä töitä ja kirjastossa oli aina joku vieressä, kun teki jotain tietokoneella. Ja se tulostaminen oli hirvittävää, jos tulosti esimerkiksi SALAINEN merkinnällä asikirjan hallinto-oikeutta varten. Kerran räjähdin siellä, että onko teidän nyt pakko lukea minun juttuni, kun ne sattuu olemaan salaisia ihan oikeudellisestikin. Ei ne sitä ymmärtäneet.
Helsingissä siinä intensiivipaikassa?
Sen JÄLKEENKÖ hänet vielä siirrettiin toiseen jatkopaikkaan?
Luitko aikanaan, kun oli iso häly siitä Pohjois-Karjalassa sattuneesta jutusta, kun sossu hyökkäsi viemään teinin muka nettiriippuvuuteen vedoten? Ja ihan hirveään paikkaan vietiin sekin lapsi. Ja esim. sinä voit kertoa nyt näin päin, että lapsesi on nimenomaan huostaanotettuna oppinut nettiriippuvuudenkin. Sillä lailla!
Riittävä uni olisi kyllä lapselle taattava, mikä tietty voi olla vähän hankalaa teinien kohdalla.
Mutta tuo on törkeää, jos harrastuksista on IVATTU lasta! Eikö niiltä paikan tallukoilta voi pyytää jotain kirjallista selvitystä, miksi harrastukset LIIKUNTAA myöten ovat jääneet. Kyllä sinulla huolestuneena äitinä on oikeus saada vastaus moiseen.
Kyllä minun elämääni oli seurattu noin kolme vuotta ennen huostaa päiväkodista käsin. Tai näin väittää sosiaalitäti muistiinpanoissaan. Hän ei suostunut asiaa korjaamaan pyynnöstäni huolimatta. En silloin tiennyt mitään näistä muistutusmahdollisuuksista. Nyt aion sen tehdä, kunhan jaksaisi niitä katkeria valheita taas lukea.
Lastensuojelu oli kirjoittanut, että päiväkoti on ollut huolissaan minun alkon käytöstäni. En vienyt enkä hakenut lastani koskaan edes 0.01 promillen humalassa. En ostanut olutta, koska ei oikein olisi olllut rahaa, eikä aikaa siihen. Lastenkoti oli lastensuojelun mukaan haukkunut minua yhdessä jos toisessa asiassa.
Olen tilannut kaikki mahdolliset paperit, eikä missään muualla lue mitään alkon käytöstä kuin sosiaaliviranomaisen paperissa, joka ei niihin aikoihin vielä edes tiennyt olemassaolostamme, onko se silloin pätevä?
Pyysin päiväkodista lausuntoa näistä syytteistä. He eivät suostuneet kirjoittamaan minkäänlaista lausuntoa. Tämä lukee edellisen asuinpaikkamme sosiaaliviranomaisen papereissa.
Uusi päiväkoti kyllä kirjoitti lausunnon, etten ole koskaan ollut alkoholin vaikutuksen alaisena hakiessani tai tuodessani lastani.
Minusta tuntuu, että samanlainen touhu jatkuu nyt lastenkodista käsin. Minua mollataan mielinmäärin, eikä missään näy näitä perusteluja. En ole vainoharhainen. Olen saanut ihan mustaavalkoisella esimerkiksi siitä, että olen ollut vuosikausia täysin kyvytön olemaan vanhempi. Nyt ne eivät enää uskalla syyttää alkoholin käytöstä, kun eivät pysty sitä toteennäyttämään.
Tuo oli kyllä aika luova ja uusi välähdys lastensuojelulta: on ollut vuosikausia täysin kyvytön olemaan vanhempi. Noin ne saa poksautella millä pyssyllä tahansa ja asiakirja on pätevä. Ei niiden tarvitse perustella väitettään vai tarvitseeko? Jos tarvitsee, niin haluaisin tietää miten saan ne perustelut.
Hitot kun olisi varaa yksityiseen tai julkiseen lakimieheen, lääkäreihin, psykiatreihin, psykologeihin ja muihin asiantuntijoihin, niin eiköhän alkaisi tapahtua. Minua ärsyttää, että joudun opettelemaan kaiken maailman lakeja, joita minun on vaikea ymmärtää. Sitten on opittava lääketiedettä, jota on vielä vaikeampi ymmärtää. Psykiatriaa ja psykologiaa en edes yritä, ne on semmoisia mutu tieteitä.
Niinkuin sijarin psykologiaa: lapsilla on geenit, jotka vievät lapsen pois kaidalta tieltä. Kaikille ne lapsiamme hoitoon antavatkin.
kaikkia muitakin...itse en alkoa pysty ottamaan.. sukun kautta maksa vaivat niin silti minua syytettiin alkoholistiksi vaikka en voi juoda edes yhtä kolmois olutta...Uskomatonta mutta totta..huosta syy äidin alkoholin käyttö... Miten sen todistan että en sairauteni vuoksi voi edes juoda???
tarinoista.
Sinulle Lapsen etu - tapetaan äiti:
Oletko koskaan kuullut siitä yksityisellä lääkäriasemalla tehtävästä laboratoriotutkimuksesta, joka osoittaa 99-prosenttisella tarkkuudella alkoholinkäytön viimeisen 18 kuukauden aikana?
Tilaa aika sellaiseen ja iske sossun pöytään. Tai voit lähettää sen sossulle liitteenä kirjeen kanssa, jossa kysyt, miten pitkän näytön raittiudestasi tarvitsee, että kotiutus voi alkaa? Se pitää kirjata sitten uuteen huoltosuunnitelmaan.
Oikeastaan kotiutus pitäisi aloittaa heti tuon testituloksen saamisen jälkeen, koska mitään konkreettista näyttöä ei koskaan ole ollut päihteiden käytöstäsi.
Mutta jos sossun mielestä sijoituspaikka tarvitsee vielä juuri nimenomaan sinun lapsistasi saatavia tuloja, niin samat testit taas viimeistään puolen vuoden kuluttua. Sitten on jo yhteensä 24 kk todistettu raittiiksi ajaksi. Ja ne kokeethan ovat: veri-CDT, pieni verenkuva ja maksakoe.
Maksa-arvot on kunnossa viiden vuoden ajalta, sain sen tulosteen lääkäriltä. Ei niitä oltu tutkittu montaa kertaa. Ne on mennyt hallinto-oikeuteen yhtenä liitteenä.
Mutta tuo yksi arvo pitää pyytää, CDT?
Kyllä olen tässä kerännyt tietoa, mitä olen tehnyt viisi vuotta ennen huostaa: akat. tutkinto, työ, lapsi, ei siinä alkoa olis ehtinyt. Sitten kymmenet kerrat pienellä varoitusajalla lapsi lääkäriin kymmeniä kertoja ja aina selvinpäin, se on aika hyvä satunnaisotanta. Ja onhan sitä kaikennäköistä millä voi näyttää, että jo alkuperäinen huostaanotto oli väärin, silloin vain en uskaltanut ja tajunnut toimia.
Just siinä nimeltä mainitsemattomassa. Ne kidutti minutkin lapsen ohella niin henkihieveriin ja kun en suostunut paljastamaan yksityiselämääni heille, päätettiin huostaa jatkaa.
Ei lapsi nyt saa enää pelata kuin tunnin päivässä. Yli vuosi meni, ettei juuri muuta tehnyt. Puutui arvon hoitajien työhön ja sain taas miinuspointsit. Lapseni peloteltiin intensiivihoidossa niin kunnolla, ettei hän uskaltaisi todistaa mitään ja minun sanahan ei ole pennin vertainen.
Se harrastusjuttu (yksi niistä) on jopa sosiaalijaoston papereissa.
"Äidin odotukset lapsensa suhteen ovat suuret, hän on mm. halunnut tämän harrastavan kuvataiteita." Olin ehdottanut lapselleni jotain kuvataideleiriä vaihtelun vuoksi, josta lapsi oli hoitajien taholta tyrmätty, eikä hän sitten sinne enää halunnut.
Lapsi on harrastanut kuvataiteita koko ikänsä ja on saanut kaikki mahdolliset välineet, paperit ja opaskirjat, mitä ikinä on halunnut. Lapsi on piirtänyt ja maalannut todella mielellään. Nyt sekin harrastus on jäänyt täysin.
Kyllä tämäkin on niin uskomaton juttu, että huh! Toivottavasti hallinto-oikeus oivaltaa tässä jotain mätää vastineeni perusteella.
oman äidib rakkautta,siitä on turha edes unelmoida.Äiti on aina äiti.Lapsn parhaan voi unohtaa pari kertaa kk tapaamisiss.Ikävä on molemminpuoleinen vuodesta toiseen,sitä tuskaa sossu ei näe tai välitä.
Pakotetan niitä purkamaan huostaanottoja. Ensin vain vaadimme kaikki, että asiakassuunnitelmaan pitää lain mukaan kirjata huostan purun suunnitelma. Jos sitä ei tehdä, voi tehdä muistutuksen lastensuojelulain 417/2008 30§ laiminlyönnistä. Muistutukseta ei voi valittaa, mutta saa laittaa vaikka hallinto-oikeuteen.
Ei minulta kohta enää voi vaatia mitään lakien noudattamista, kun sitä eivät näytä tekevän edes viranomaiset.
Ihmeelliseti toimii tämä minun tietsikka. Onkohan vika tietsikan vai tämän palstan?
tässä nykyisessä tilanteessanne tehnyt. Mitä olen kirjoituksiasi lukenut niin Sinullahan on jo valtava tietomäärä tästä viranomaisbyrokratiasta ja kaikesta muustakin virkamiessouvista
mitä tämän maan lastensuojelun viralliseen toimintaan on ympätty ja saatu ympättyä.
Asianajajista.
Jos teillä on kotivakuutus niin siitä voi tarkistaa että kattaako se esimerkiksi lakimies palveluja huostaanottoasioissa. Tai jos olet jonkun ammattiliiton jäsen niin muutamilla ammattiliitoilla on ollut myös ei työasioihin liittyvää lakipalvelua. Ja ainakin Lahdessa on ollut kerran kuukaudessa (?) ilmainen lakimies tavattavissa Kaupunginkirjastossa, miten muissa kaupungeissa, ei ole siitä tietoa.
Sinusta ja kirjoituksistasi on varmasti ollut tämän palstan lukijoille ja kirjoittajille monen monta apua ja vinkkiäkin.
Voimia vaan teidän "sirkukseen" ja kestämistä.
Hyvää saa monesti aikaan ilmaiseksikin (viranomaiset) mutta pahasta joutuu niin monessa tapauksessa maksamaan ja todellakin suuria summia verorahoja
(vuosittain n. 300 - 500 miljoonaa veroeuroa ja sisältääkö se mitä kaikkea lastensuojeluun liittyvää kustannusta, on kysymysmerkki).
Mutta tämä suomalainen lastensuojelusirkus nykyisen mallisena ja nykyisellä tavalla hoidettuna
loppuu ja ennenpitkää.
käyttäytyi...eilen meinaan oli ukkosta niin voisiko mahd.olla syynä?
sivulla.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_1998/8_1998/kohtuullinen_alkoholin_kaytto_edistaa_terveytta/
Kohtuullinen alkoholin käyttö edistää terveyttä
Mutta eihän se tämän maan sossupossuja millään tavalla hetkauta se mitä minkäkin alan asiantuntija mistäkin lastensuojeluviranomaiselle kuulumattomasta/kuulumattomista asioista sanoo tai kertoo tai todistaa.
Jos suomalainen sossupossu on saanut päähänsä
että Marsissa asuu väkeä
niin sitä on ihan turha minkään avaruustutkijan edes Amerikasta asti tälle suomalaiselle lastensuojeluviranomaiselle muuksi väittää!
Kiitokset!
Teistä on ollut minulle näinä viime kuukausina tosi iso apu minulle, olen oppinut paljon uutta tästä lastensuojelu m-äpaiseesta ja saanut menettelytapa vinkkejä moniin asioihin.
Tässä kirjoittaessa on tullut tarkistettua asioita ja kaivettua lastensuojelulakeja ja muita dokumentteja esille vaatimusteni tueksi.
Nyt on olo paljon rauhallisempi kuin vielä pari kolme kuukautta sitten, kun on itselle selvinnyt mitä voi tehdä sadakseen tämän m-äpaiseen puhkaistua meidän osaltamme.
Jos tuo lastensuojelun summa on jotain 450 milj., niin per huostattu se on 30 000 euroa: sillä rahalla saisi lapsen hyvin hoidettua (vaikka saisi jo omilla tuloillaankin) ja vielä palkattua lapsenhoitoaapua kotiinsa jokaikiseksi viikonpäiväksi. Silloin olisi perhe tyytyväinen, lapsi onnellinen ja lapsenhoitoavunkin voisi poistaa, kunhan näkisivät miten hyvin se arki meillä sujuu.
- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -
Tuo ei ole minkään oikeusvaltion lain mukaista, että epäilty joutuu todistelemaan syyttömyyttään ja juoksemaan LABORATORIOKOKEISSA osoittaakseen ettei ole käyttänyt alkoholia, maassa, jossa on laillinen alkoholimonopoli yksin vielä VALTION busineksenä.
Tää on siis ennenkuulumatonta, mihin kaikkeen suoman kansalaiset, vanhempina, joutuvat alistumaan oma-aloitteiseksi todistellakseen täysille tomppeleille kelpoisuuttaan. Mitään noin hoopoa ei voi kuvitella reaalimailmassa. Minä ehdotan kuulkaa, tehkää filmi, komedia, huostaanottojen hulluimmista kukkasista. Hollywood olisi innoissaan ja maailmanmenestys taattu.
Alkoholin kohtuukäyttö ei ole mitenkään synti aikuisilta ihmisiltä, oli heillä lapsia tai ei. Mitään ei tarvitse todistaa sossuille. Jos sossut jotain epäilevät tai väittävät niin heidän pitää todistaa väitteensä oikeaksi ja maksaa laboratoriokokeet. Siltikään he eivät voi keltään täysivaltaiselta aikuiselta edellyttää absoluuttista raittiutta. Missään tapauksessa ei voida lähteä millekkään todistelujen kilpajuoksuun. Päinvastoin, jos tulee viranomaispäätös perusteluineen, joka ei miellytä, se tyrmätään yksinkertaisesti sanalla KIISTÄN.
Sen jälkeen sossujen asia on ruveta keräämään materiaalia sanojensa taakse. Jos ei löydy, niin häkki heiluu sossupossulla virka-aseman väärinkäytöstä.
taas.
Mutta kun tämä sossupossujen juhla (lastensuojeluviranomaisten huostaamisbuumi) on päästetty tässä maassa tälläiseksi
mitä se nyt tänä päivänä ja missäkin kunnassa ymmpäri tätä maata onkaan
niin siinä saa yksi jos toinenkin äiti ja/tai isä käyttää aikaansa (ja tietenkin lapselta ja perheeltä sekin aika pois taikka perheen taloudesta)
kaiken maailman todistustaakkojensa toteen näyttämiseen!
Tämä on oikeastikini levinnyt käsiin tämä
S O S I A A L I T A N T T O J E N touhu ja kaikkinainen ja kaikenlainen tohellus.
Ihmeellisintä on se ettei kukaan täysipäinen (virka m i e s ) asioista tietävä ja jopa vastaava henkilö
ole puuttunut tosissaan tähän lastensuojeluviranomaisten mielivaltaan.
Pelätäänkö sitä, että pesuveden mukana menee lapsikin, jos tämä sirkus todella nostetaan ruodittavaksi
ja esille kaikki ne mielivaltaiset kauheudet ja naurettavuudet yms. asiat ja tapahtumat
mitä tässä maassa lastensuojeluviranomaisten toimesta
lapsiperheille tehdään, teetetään
ja kuinka todella älyvapaasti perheiden parissa todellisuudessa viranomaisten toimesta ja taholta työskennellään.
haloo, onkohan siellä lastensuojelussa oikeastikaan enää ketään kotona......
syyttäjäpuolen on osoitettava syytökset oikeiksi, syytettyä kuullaan ja tuomio langetetaan - tai asia jää silleen, koska syytteitä ei pystytty toteen näyttämään.
Mutta ei hallinto-oikeudessa!
Tätähän juuri kansanedustajatkin puhuivat, että ei voi olla minkään oikeusvaltion mukaista, että syytteet otetaan todesta ilman todisteita ja huostaanotto tehdään ilman, että vanhempia kuullaan ollenkaan, jos eivät ole tajunneet PYYTÄÄ suullistä käsittelyä.
Suullisessa käsittelyssä syytetyllä on sentään mahdollisuus todistaa syytökset aiheettomiksi, vaikka vaikeaa se on. Miten äkkiä oikeuden edessä todistat olevasi täysin kyvykäs vanhemmuuteen? Tätä juuri tarkoitetaan käänteisellä todistustaakalla, joka hallinto-oikeudessa on. Ja nimenomaan se ei takaa lasten ja vanhempien oikeusturvaa huostaanottoasioissa.
osaa, pystyy, kykenee laatimaan mitään asiakirjoja tai todisteita itsensä puolesta Hallinto-oikeuteen
tai osaa vaatia tätä suullista käsittelyäkään kertoakseen asiansa ja tilanteensa näille Hallinto-oikeuden jäsenille.
Vierasta, outoa ja ei demokraattistakaan eikä ainakaan millään tavalla oikeudenmukaista
mutta Haliinto-oikeuteen monet kansanedustajat kuitenkin lakimuutoksen yhteydessä
ja monen tahon vastustuksesta (mm. Korkein Hallinto-oikeus) huolimatta tämän asioiden käsittelyn
halusivat.
huosta-asioiden käsittelyä käräjäoikeuksissa? Olisi hyvä tietää, ettei huostaperheet ainakaan näitä äänestäisi uudelleen päättämään mistään.
Sosiaalityöntekijä Sanelma Sylvi Santra SossuPossuSikiämätön vastaa:
"Ei meillä ole ikinä ollut mikään kotona, meillä on kaikki huostassa - ähäkutti, mitäs teet!"
Huostassaolevan lapsen on erittäin vaikeata aloittaa todistamaan oikeudessa mitään hoitavaa tahoa vastaan. Lapsi joutuu elämään hoitavan tahon kanssa ja on oppinut, että pääsee helpoimmalla, kun tottelee hoitavaa tahoa.
Kun samassa lukaalissa on vielä se putka (=ns. rauhoittumishuone), käyttörahoja voidaan takavarikoida, ulosmenoja voidaan estää, puhelin voidaan takavarikoida, puhelut voidaan estää, lapsi voidaan määrätä kuukaudeksikin kotiarestiin, niin hoitavalla taholla on todella hyvät arsenaalit tukkia lapsen suu.
Äidin ei näin tarvitse tehdä, mutta erimielisyydet hoitavan tahon kanssa näkyvät syytöksinä kaikissa lausunnoissa: äidin ja hoitavan tahon ristiriidan aiheuttavat lapselle kohtuutonta haittaa ja siksi suositellaankin, että lapsi on mahdollisimman etäällä äidistään. Näin yritetään tukkia myös äidin suu ja kirjoitukset.
Äiti voisi tietenkin avustaa valituksen laatimisessa hallinto-oikeudelle, mutta miten lapsi uskaltaisi siihen ryhtyä, kun hänen suunsa on tukittu niin hyvin, ettei hän uskalla edes tulla hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn todistajaksi.
Omahoitaja perusteli tätä hienosti hallinto-oikeudessa, ettei lasta tällaiset asiat kiinnosta.
Pitäsi olla salainen käsittely koko lapsen mielipiteillä, siten että hoitava taho ei pääse niitä lukemaan, niin silloin lapsi voisi avata suunsa. Tiedän, että sieltä tulisi yhtä sun toista, jos lapseni saisi sanoa mielipiteensä.
Laki antaa mahdollisuuden lapsen kuulemiseen vain teoriassa. Valituksen tekemisen kanssa asianlaita on ihan samalla tavalla. En pysty suojelemaan lastani hoitavan tahon mielivallalta.
Lapsi ei uskalla edes kertoa minulle kaikkia kokemiaan juttuja, koska minä reagoin niihin välittömästi ja lujaa. Ja sitten tulee taas tämä ristiriidat henkilöstön kanssa löpinä. Riidat hoitavan tahon kanssa eivät ole riitoja, ne ovat äidin raskauttavia mokia.
että lapsesta on saatu ns. laitoskelpoinen ja laitoksen mielen mukainen.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitustoimenpiteet/kaytto/
Rajoitustoimenpiteiden käyttö
....................
Rajoitustoimenpiteiden valvonta
Lääninhallituksen on seurattava lastensuojelulaitoksen toimintaa ja erityisesti valvottava tämän lain nojalla tapahtuvaa rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
Lääninhallitus voi valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun lääninhallituksen edustajan kanssa
http://www.sosiaaliportti.fi/File/afce10c2-2efe-464d-962b-74ce501b8e4b/rajoitustoim111207.pdf
Rajoitustoimenpiteet
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitustoimenpiteet/yhteydenpidonrajoittaminen/
Yhteydenpidon rajoittaminen
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitustoimenpiteet/eristaminen/
Eristäminen
54 ja 55 "lasten ehdoton vankeus"
mitähän nämä YK:n viisaat lasten vapaudenmenetyksellä ja oikeudenkäytöllä tarkoittavat?
(Olen tätä asiaa aiemminkin heittänyt tälle palstalle.)
Suomessa kun ei ilmeisestikään ole alaikäisten omia vankiloita (?)
niin viittaako YK tässä näihin suomalaisen lastensuojelun järjestämiin "vankila"palveluihin vai mihin?
http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/LOSmaaraaikaisraportointi.pdf
Kahdessa käymässäni lastesuojelulaitoksessa on ollut putka (minun nimitys), lapset sanoo sitä rauhoittumishuoneeksi.
Se on samanlainen kuin putka. Ikkunalasia ei saa rikki, sinne saa eristää näine jälleenkerran tulkinnanvaraisin perustein lapsen, kun lapsi ei tottele (ja tälle tottelulle on tietenkin omat määritelmänsä).
Lastensuojelulaissa nämä rajoitukset on määritelty aika tarkkaan. Minä pidän tätä putkaa kyllä ihan täysin vankilana, jonne joutuu ilman oikeudenkäyntiä.
- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, apu on tuotava kotiin eikä lasta kodista -
Minun lapseni alistamiseksi on käytetty kaikki keinot. Ensin intensiivihoitoyksikössä, jossa näitä henkisiä pyöveleitä on mielinmäärin. Siellä lastani eristettiin. Suosituinta oli kaikille lapsille laittaa ne kärsimään huonerangaistusta, eli olemaan yksin huoneessaan. Olen jo aiemmin kertonut, että kaikki huoneiden ovet oli rikottu ja uusittiin aika ajoin - lasten käyttövaroilla.
En tiedä nykyisen paikan rangaistuksista, ihmettelen vain mitä on tehty, kun lapsi pelkää niin paljon, ettei uskalla edes äidilleen kertoa.
- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se tuodaan kotiin eikä lasta kodista -
nähnyt tai käynyt keskusteluja hänen kanssaan?
(Jos saa kysyä, kun en muista oletko laittanut,
minkä ikäinen lapsesi on. Älä vastaa tänne, jos et halua)
Ei sossu viitsinyt edes ryhtyä tapaamaan lastani säännöllisesti, kuten ehdotin. Sossua ei lapseni asiat näytä todellakaan kiinnostavan.
Lapsi sanoi sitten siinä tilanteessa, minulle hän osaa sanoa vastaankin, että ei hänkään halua keskusteluja. Ainut, joka tietää edes jotain lapsen peloista laitoksesta olen minä, enkä minäkään kaikesta tiedä.
Lapsi vaan ei uskalla olla hoitajien tahtoa vastaan. Hän on vain kertonut pääsevänsä siten helpommalla. Hän myös kritisoi toisia lapsia, jotka eivät ole tätä havainneet.
Sananvapauskin huostatuilta viedään.
- lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se viedään kotiin, eikä lasta kodista -
Kapinoivassa murrosiässä on, mutta ei kapinoi, vaan pitää kritiikin sisässään.
jumala suo meidän lapsillemme suojan pahuudelta älä anna pahojen ihmisten satuttaa lapsiamme. olkoon jumala ja enkelit lastemme luona näinä pahoina aikoina.Jumala suojele lapsiamme....
että haluan rukoilla en eukoilla...
samaan ajatukseen.
ps. kirjoitusvirhe oli hauska tässä tapauksessa, vaikka en ensin meinannut tajuta, mitä se 'eukkoilu' oikein tarkoitti :)
Kuka tahansa tietää, että lapselle tai nuorelle on järjestettävä muuta hoitoa ja huoltoa,
jos hänen kotiolonsa niin ihan oikeastikin ja todellisuudessa vaativat. Mutta sekin, että jos tälläisista oloista otetuilla ja sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on sijaishuollossa samanlaiset taikka vielä huonommatkin olot
sellaista ei voi kukaan sulattaa eikä hyväksyä
eikä kenenkään järkeen edes mahdu
miksi tälläista viranomaistoimintaa tässä maassa tehdään ja siitä vielä pitkät sadat miljoonat eurot maksetaan vuosittain!
Mutta se että lapsia ja nuoria raahataan poliisimaijoihin tms. esimerkiksi ihan asiallisista kotioloista
joko koulussa tai jopa päivähoidossa olevan epäasiallisesti käyttäytyvän henkilökunnan
tai toimimattoman palvelun (koulu, päivähoito, terveydenhuolto) vuoksi
niin se on jo brutaalia raakuutta lasta tai nuorta kohtaan, jota ei saisi yksikään viranomainen ilman vastuuseen joutumista tehdä eikä suorittaa.
Ihmisoikeudet ja lastenoikeudet,
pyh,
niillä pyhitään jalkoja viranomaisten toimesta tässä maassa.
näissä asioissa, sillä on satutettu eniten nimenomaan lapsia.
Omaa etuaan ajavat ja raivoavat nimenomaan ne huonot sijarit haukkumalla kaikki huostavanhemmat perinteisiin huostaanottoihin kuuluviksi. Tätä samaa valhekulissia on toteuttanut Perhehoitoliitto vaatimuksissaan, jossa on ylitetty jopa Lastensuojelulain vaatimukset.
Yhtään puolueetonta tutkimusta ei ole tehty huostaanottojen syistä, jossa olisi kuunneltu kaikkia osapuolia. Lastensuojelujärjestöt ajavat sijaishuollon etuja, ainoastaan Mirjam Kalland on hiven viitannut siihen suuntaan, että jos lakeja ei noudateta, olisi ehkä perheitäkin suojeltava lastensuojelulta. Mutta hän nyt ei kauan ole vielä MLL:n pääsihteerinä ollutkaan.
huonosta kohtelustaan, mutta riittävää näyttöä siitä ei saatu.
Millä olisi saatu?
Henkinen väkivalta näkyy vain ehkä lapsen apeutena tai alakulona ja kovankin läimäytyksen jälkeen ihon punoitus on häipynyt viimeistään aamuun mennessä.
On aivan oikein sanoa, että kaltoinkohtelu sijaispaikassa on OLLUT TODELLA TÖRKEÄÄ, että sen ovat sossutkin uskoneet ja todenneet.
Syytteissä omia vanhempia kohtaan ei mitään näyttöä tarvita, pelkkä sossun huoli riittää ja lapset lähtevät. Ja niin joutuvat olemaan missä-sattuu-paikassa niin kauan, että vanhemmat jollain yliluonnollisella ihmeellä onnistuvat todistamaan itsensä syyttömiksi.
vaikka siinä nyt edelleenkään ei ole tietysti asiakasperheitä haastateltu.
Vähän samaan tapaan kuin sairaalan potilastyytyväisyyden suhteen jätettäisiin potilaat haastattelematta kokonaan.
Touhu on ollut vuosia niin hämärää ja rikollista, että en minä yhtään ihmettele, että nykylastensuojelu on rikollisen ministeritason suojeluksessa.
Jos vanhainkodeissa ovat seksirikolliset oikeusministerin varjeluksessa, niin aivan samoin on lastensuojelun hämärätouhuilla omat suojelijansa! Aivan varmasti, ei tämä järjettömyys muuten olisi vuosia pystynyt jatkumaan.