oon sairastanu bulimiaa suunilleen vuosi sitten. parannuin siitä, ainakin luulin niin. nyt muutaman viikon ajan olen joka ikinen päivä pakottanut itseni oksentamaan ylös kaiken mitä olen päivän aikana syönyt. en saa kylläkään ahmimiskohtauksia, mutta silti kaikki on saatava ylös. esim: syön päivässä muutaman vihanneksen, hedelmän ja pari leipää. illalla pakko oksentaa ylös, tuo määrä tuntuu aivan liian paljolta.
lisäksi en halua edes tehdä asialle mitään, musta tuntuu normaalilta oksentaa kaikki ylös lihomisen pelossa. en tunne asiaa häiritseväksi, mutta jos kerron asiasta ystäville ne alkaa vaan itkeä eikä se tunnu mukavalta, en halua satuttaa heitä. mutta jotain kommenttia mielentilalleni olisi kiva kuulla, olenko oikeasti päästä niin "sairas" kuin ystävät antavat ymmärtää? ja btw. nicole richien anorektikko kroppa oli minusta aivan upea, kadehdin sitä.
lisäksi en halua edes tehdä asialle mitään, musta tuntuu normaalilta oksentaa kaikki ylös lihomisen pelossa. en tunne asiaa häiritseväksi, mutta jos kerron asiasta ystäville ne alkaa vaan itkeä eikä se tunnu mukavalta, en halua satuttaa heitä. mutta jotain kommenttia mielentilalleni olisi kiva kuulla, olenko oikeasti päästä niin "sairas" kuin ystävät antavat ymmärtää? ja btw. nicole richien anorektikko kroppa oli minusta aivan upea, kadehdin sitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaivat omaa hautaasi tyttö. anorkeksiset vartalot hyi saatana. sun ihannekuvas on vääristyny niinku sun ruokailutottumukses. ei se kuule ole niin vaikeeta jos vaan yrittää tosissaan, kato olla oksentamatta sen ruuan jälkee. eläppä vaikka viikko normaalisti, syö normaalisti, ja vähä enemmänki vaikka et saat muotoja. ees se viikko. sit toine vaikka:D jos sulla yhtää on älliä päässä. mitä vitun järkee olla tietoisesti bulimikko. ?? lopeta tollanen sairas elämä:D
Kehosi ei saa tarvittavia ravinteita kun oksennat kaiken ulos.
Tää voi vähän pelottaa sua mut sun elinikäs voi pienentyä aikalailla kun sun kehos ei saa ravinteita.
Kuoletko aikaisemmin laihan kehon takia?
Poikana voin sanoa ettei laihassa bulimialla saadussa kehossa ole mitään luonnollista, joten kehoasi katsellessa tulee mieleen vain oksennus.
Syö hyvin ja terveellisesti.
Kuntoile ja muutenkin pidä terveet elintavat yllä.
Terveys on parempaa kuin kehon kuihtumista edistävä oksentaminen.
sinä olet sairas. Sanon sen suoraan. lohduttavista sanoista "noh et sinä nyt niin sairas ole" ei ole mitään hyötyä sairaalle ihmiselle.
Ajettele, että vaikka ihannoisit laihaa kroppaa, oletko valmis luopumaan kaikista muista elämän iloista sen haluamasi kropan takia?
Oksentamalla et saa tarvittavia aineita kehosi elinten toimintojen ylläpitämseen. Luut haurastuvat, sinulle voi tulla ja tuleekin muita sairauksia sen takia. Et pysty enää liikkumaan kuten muut.. Lopulta kuihdut pois!
Itse en pidä kropastani, yritin kauan laihduttaa ja stressasin ulkonäöstäni. (En ikinä ole mennyt kuitenkaan noin pitkälle että oksentaisin) Elämä oli stressaavaa.. Olen menevä ihminen, ja lopulta päätin että elämässä aivan muut asiat ovat tärkeitä kuin täydellinen kroppa. Minulla on pari liikakiloa, enkä voi sanoa niistä pitäväni, mutta so what? Ainakin voin tehdä kaikkea mitä haluan, syödä suklaapatukan jos mieli tekee, voin liikkua, pitää hauskaa ystävien kanssa..
Mieti kahdesti ennekuin oksennat taas.
Oi beibe kun katon sun mahaa, niin alkaa tekee pahaa.
Se on niin suuri, ei riitä edes kiinan muuri.
Mikään ei voi sitä voittaa, vaikka laihdutus kuuri koittaa.
Sä et kuitenkaa oo sairas, vaikka kuinka syvälle kairais.
Rakastan myös sun selluliittiä, se on niin eliittiä.
Sun maha on niin löllöä, ihan kuin siel ois 16 pöllöä.
Elämältäni en voi muuta toivoa, kuin saada sulta hoitoa.
Elämässäni en tuu tarvii rahaa, mulle riittää kun saan rutistaa sun mahaa.
mulla on pikkase sama homma. En ensin edes havainnut bulimiaa, mistä minulle kehkeytyi anoreksia. Olen ollu muutamia kertoja sellasseel leiril mis lihotettii kolmeviikkoo ain kerral tuntu vankilalt :( ja mulle tulee hyvä olo oksentamisest, en pysty sietämään enää oikeastaan ruokaa ja sairaalaankin nenämaha letkun kautta, jotten pystyisi pistämään vastaan, pyörtyilen usein ja minulla on hauraat luut... Ennen kuin minulle meni päähän se että todella olin sairas otin kavereiden 'susta tulee anorektikko' jutut ihan läpäl vaa. Ja mut varmaa pistetää taas sin leiril muutama viikopääst ku oon taas laihtunu. Oksensin ennen salaa muiden tietämättä ja käytin laksatiivisia lääkkeitä jotta 'tyhjentyisin' kun kaverini kuoli, minulle tuliniitä ahmimis-oksennus putkia melko paljon. Tiedän että olen sairas ja etten saisi ajatella näin mutta rakastan luitani jotka tulevat esiin, toisin ärsyttää kun ei kunnolla löydä istuvia vaatteita. Aina koulussakin menen istumaan vesilasin kanssa pöytään muiden seurassa ja lähes joka viikko joku vittuilija tuo minulle valtavan kasan ruokaa (koulussamme ei saa heittää pois) olen itkenyt ahdatessani ruokaa sisääni koska minulle tulee pahaolo henkisesti ja tuntuu kuin vatsani tarkoituksella hylkisi ruokaa, äitini on minusta todellla huolissaan, mutta minulla on vahva perhe ja kaikki tukevat minua, isäni on ylipainoinen ja oli laihdutus kuurilla pitkään, hänellä oli jotain nälänviejävitutus pillereitä mitä lääkäri antoi, mutta isäni joutui lopettamaan laihdutus koska äitini huomasi ihannoivan laihtumista ja laihuutta eikä halunnut minua hautaan saattaa moisesta hulluudesta. Tunnen itseni kauniiksi kun olen laiha ja kun luuni tulevat esiin. Mut jos haluut niit lohuttavii sanoi niin:
Et oo ainakaa yksi täs asias
tissit ei kasva ku on laiha, ja pojat ja äijät tykkää semmosist ei-ihan-laihoist eli ruokaa ja mättöö naamarii vaa. isotissit ei mikään tosi laiha mut semmone sopusuhtane = paras