Kauanko sinulla meni aikaa gradun teoriaosuuden tekoon? Luitko ensin pelkästään materiaalia, jos niin kuinka kauan? Vai aloititko kirjoitustyön samanaikaisesti?
Mielestäni tämä alkuvaihe on kaikkein rankin gradun teossa, tuntuu ettei mikään etene vaikka koko ajan ajattelisi/tekisi töitä...
Kommentteja kaivataan!
Mielestäni tämä alkuvaihe on kaikkein rankin gradun teossa, tuntuu ettei mikään etene vaikka koko ajan ajattelisi/tekisi töitä...
Kommentteja kaivataan!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni on ongelmana aiheen tarkka rajaus. Kun ei ole saanut aihetta kunnolla rajattu, niin ajatukset rönsyävät sinne tänne. Tästä aiheutuu myös se, että omalle aiheelle keskeiseltä tuntuvasta teoriasta ei tahdo saada otetta. Työtä se kyllä vaatii ja tod. näk. kuukausi-pari menee ennen kuin homma on niin selkeä että siitä on saanut kunnollisen käsityksen.
Alku on kyllä hankalaa, totta.
Tein itse gradua suunnilleen vuoden verran kaunokirjallisuudesta. Työni oli teoreettinen, josta syystä kahlasin teoriaa läpi oikeastaan koko prosessin ajan. Luin ja kirjoitin samanaikaisesti, ja totta: ensimmäisen puolen vuoden ajan minusta tuntui siltä kuin työni ei etenisi mihinkään.
Alku on rankka omasta mielestäni ennen kaikkea siksi, että omat ajatukset ja väitteet ovat vasta muotoutumassa. Usein löysin itse suoranaisia ristiriitoja väitteistäni ja siten ajatuksistani. Gradun laadun takaava kokonaisnäkemys omasta aiheesta syntyy käsittääkseni prosessina: ensin luot summassa jonkinlaisia teesejä, joiden oikeellisuutta joudut sitten tarkentamaan työn edetessä, jatkuvasti. Lukeminen auttaa tässä työssä - teoreetikot ovat vastaväittelijöitäsi, ja saat rauhassa rakentaa omaa näkemystäsi.
Sitten on tietysti se muotopuoli: kappaleiden ja lukujen järjestely. Muotokin löytyy, kun sisältö alkaa selvitä. Näkemyksesi esittäminen vaatii tiettyä loogista järjestystä, joka kyllä selviää sinulle kun tiedät tarkalleen mitä aiot sanoa!
Sanoisin kaikille graduntekijöille, että uskaltakaa olla hakoteillä! Kyllä se työ siitä rakentuu kun aikansa ihminen istuu ja pähkäilee! Tsemppiä
Minua ainakin auttoi pitkälle se, että rustailin jonkinlaisen rungon, sisällysluettelontapaisen ja mietin siinä samalla, mitä haluaisin sanoa, ja mitä jättää sanomatta. Johonkin kohtaan sitten putkahti omia oivalluksia ja tajusi, mistä vielä puuttuu tietoa ja miten on edettävä. Ja tutkimusta tehdessä koko ajan vahvistuu sekä oma tietämys, että selkenee myös rajaukset. Parasta olisi valita aiheensa niin, että siitä on todella kiinnostunut, ettei tuntuisi väkisin vääntämiseltä, vaikkei siltä varmaan ainakaan loppuvaiheessa voi kokonaan välttyä :) Ehkä jonkinlainen aikataulutus voisi olla hyvä ohjenuora (tämän kappaleen teen tammikuussa, tämän on oltava valmis huhtikuun loppuun jne...)
Aluksi luin kirjoja saadakseni yleiskäsityksen, mutta melko pian aloin jo konkreettisesti kirjoittaa. Minulle itselleni oli tärkeää saada edes jonkinlaista materiaalia melko heti jo paperille. Kirjoitin paljon, ja muokkasin kirjoittamaani siinä samalla, poistin pikkuhiljaa niitä asioita, mitkä eivät loppujen lopuksi olleetkaan tärkeitä, ja toisaalta myös lisäilin asiaa niihin kohtiin, mitkä tuntuivat nousevan tärkeiksi. Omasta mielestäni, näin jäljestä päin ajateltuna, teoriaosuus ei ollut gradunteossa hankalinta.
Tsemppiä!
Hei. itselläni on aika tavalla juuri tuollainen tekniikka, eli käyn ikään kuin dialogia itseni kanssa tekstinkäsittelyohjelman välityksellä.
Mulla gradu vähän kesken, mutta olen koko ajan tehnyt samalla limittäin aineistoa ja taustatietoja, jotka kylläkin limittyvät kirjotuksessa. Meillä kyllä historian puolella ei sinänsä varsinaista teoriaosaa ole erikseen.
Johdannossa taustaa, aineistoa, lähteiden ja käytetyn tutkimuskirjallisuuden sekä tutkimusongelman esittely.
Mut jos olis erikseen teoria-osa tekisin varmaan sitä siinä samassa, oon huomannut, että tutkimukset aina muuttuu (ainakin mulla) jonkun verran alkuperäsestä suunnitelmasta.
Alku on aina hankala jos ei ole aiheesta hajuakaan entuudestaan, harvemmin tietenkään näin käy, koska silloin aihe olisi väärä.
Itse pidän tehokkaimpana metodina hyvään tutkielman teon alkuun: Ota puhdas A3 paperi tai useampi, lyijykynä, kirjoita aihe keskelle ympyrään, ala piirtää nuolia ja yhteyksiä mieleen tulevien asioiden kanssa jotka myös paperiin, paljon kommentteja, jne. rakenne alkaa muodostua kuin itsestään. Tapa on kait jotain käsitekaavion "mind map" tyyliä jossa harjoitus tekee mestarin. Kun pari tuntia tai päivää on tullut brain stormattua, aloita vain reippaasti rajaaminen. merkkaile paperille mistä saat ehkä tietoa tai muuta materiaalia. Laadi runko vuokaavion tyyliin, jos on hyvä voit liittää sen myös tutkielman alkuun hahmottamaan kokonaisuutta. Laadi sitten karkea toteutussuunnitelma, siten ettei sinun tarvitse aina ajatella koko kokonaisuutta kerrallaan vaan paloitellen, vuokaaviossahan oli kokonaisuus.. Sitten töihin. Kaavio että toteutusplan elää, ja anna sen elää työtä tehdessäsi. Muutenhan ei oppimista tapahtuisi.. Kun joskus tulee työn edetessä seinä vastaan tai pää on tyhjä, ota se alkuperäinen piirroksesi esiin kaikkine korjailuineen, ja taas hahmotat kokonaisuuden. Salli itsellesi myös raksia osia pois, jos siltä tuntuu.
Olen käyttänyt tätä menetelmää erityistöihin ja suppeampiin 20-30 sivuihin business analyyseihin kurssien yhteydessä. Toimii aika hyvin ainakin mulla.
Eli plan aineiston kasaaminen alkuun (ja teoriaan tutustuminen päällisin puolin) vie aikaa 1 - 2 viikkoa.
hei toi mind map- idea oli tosi hyvä. olisinpa itsekin tajunnut tehdä sellaisen alottaessani graduani, ei olisi mennyt niin paljon aikaa turhaan. mutta vaikkei sitä tekisikään, selviää työtä tehdessä, mikä on olenaista oman aiheen osalta ja mikä ei. minäkin deletoin jotain 6 sivua teoriaa siinä vaiheessa kun aloin kirjoittamaan analyysia. teoriassa ei kannata olla sellaista asiaa, mikä ei suoraan liity analyysiin, paitsi johdattelussa, käsitteiden määrittelyssä jne. näin ainakin meillä. nyt olen oikein tyytyväinen työhöni, vaikka pinna olikin sen kanssa kireellä useammin kuin kerran.
Aivan...Nyt kun olen jonkun verran saanut teoriaa kasaan, alkaa tuntua, että osa siitä on varmaan ihan turhaa. Aion jatkaa kuitenkin teorian kirjoitusta ns.loppuun asti, jonka jälkeen vasta harkitsen rakennetta uudelleen ja teen mahd. poistoja.
Minäkin tässä kovasti olen käynnistelemässä hommaa. Ihan totta tuo mitä sanoit - teoriaa tehdessä tulee väkisinkin kirjoitettua paljon ylimääräistä ensimmäisellä kirjoituskerralla, mutta sehän ei haittaa mitään kun niitä löysiä muistaa sitten karsia pois. Tavallaanhan se teoriataustan tarve muotoutuu lopullisesti vasta siinä vaiheessa kun tutkimusosakin alkaa olla hahmottunut, eli ei se työ sinällään hukkaan mene, jokainen vaihe tuo kuitenkin itselle lisää tietämystä asiasta. Pitää vaan sitten yrittää muistaa että jokaisesta vaiheesta on oikeasti saanut jotain, muuten käy helposti niin ettei raski poistaa kertaalleen kirjottamaansa tekstiä, vaikka sen turhaksi tajuaisikin. Helpommin sanottu kuin tehty, hyvä neuvoa varsinkin tässä vaiheessa kun oma työ on vasta suunnitelma-asteella. Tosin pitkällä siinä, ja kuten sanonta kuuluu: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :)
Kiitos paljon kaikille vastauksista! Uskon että erityisesti jatko-opiskelijan ajatuksista oli hyötyä.
Mind map on hyvä ajatus, mutta se on totta, että se sopii vaan tietyille ihmisille, valitettavasti ei minulle. Olen turhautunut aina kun sellaisia on tehty opiskelujen aikana... :)
Mulla on kyllä muistiinpanokirja, johon aina laitan ajatukset, jotka yhtäkkiä pompahtavat mieleen.
Olen nyt hiukan edistynyt teorian teossa kuitenkin, joten uskon että kun vielä saan 20 sivua työtä tehtyä, alan uskoa siihen, että ehkä joskus saan sen loppuunkin...
Työn iloa muillekin ja jatketaan keskustelua kun tulee asiaa mieleen!
...tutustuin matskuun ja samaan aikaan kirjoitin. Esim alun teoria- ja lähdekritiikkiosuuden kirjoitin koko prosessin aikana vähitellen. Ainoastaan loppukappaleen kirjoitin yhteen putkeen ja hyvä tuli. Tämä prosessini ei varmaan ole proffien mieleen, mutta tulos oli hyvä ja sehän on pääasia.
Minä kirjoitan juuri diplomityötä, ja luulenpa että puhutaan riittävässä määrin samasta asiasta ;)
Olen tehnyt paljon kirjoitustöitä, sillä olen jo suorittanut jatko-opintojenkin kursseja, joissa usein on osana laajan kirjallisuustutkielman teko. Ja myös perustutkintoon kuuluvan erikoistyön tein kirjoitustyönä, ja sivuja siihen kertyi n. 50, jatko-opintojen töihin samaa luokkaa, joskin ne olivat vaativampia ja laajempia. Kaikki on tehty englanniksi, samoin kuin dippa jota nyt väännän...
Teit gallupin teoriaosuuden kirjoittamisen kestosta: Vastaukseni on n. 3 viikkoa, maks kuukausi. Kirjoittaminen sinänsä on hyvin rutiininomaista, karrikoituna aivotonta työtä ;)
-Tai siis että se on lopultakin hommaa, joka vaatii rutinoitumista, ei muuta.
En tutustunut aiheeseen etukäteen, aloin suoraan kirjoittamaan, ehkä yhden julkaisun luettuani. Minusta suuri virhe on se, että luetaan ja sitten vasta tehdään. Lukemista on kuitenkin niin paljon, että siihen turhautuu eikä asiaa lopulta jaksa ymmärtää riittävästi, ja kirjoituksen aloitus tuntuu mahdottomalta!
Itse olen tehnyt niin, että olen lyötänyt ko. aihetta käsittelevän review-artikkelin ja referoinut sen suoraan omaan työhöni, ja tämän pohjalle laajennan ja rakennan uutta, sekä yhdistelen vanhoja. Tosin aina se review-teksti on löytynyt. Jos sellaista ei löydä, niin tilanne on hankala. Toisaalta, professori antaessaan aihetta on sellaisen jo varmasti löytänyt ja lukenut, joten se on melkein pakostakin oltava olemassa ;)
Englantia ei kannata säikähtää; koska materiaali on kuitenkin englanniksi, kirjoittaminen on helppoa kun oppii fraasit ;) -Ja pian huomaa ajattelevansakin asiat englanniksi, mikä on aika huvittavaa ;)
Mutta niin, dippani ei ole valmis, kiitos mittausten jotka eivät ole sujuneet ;)